Paikannimi (Kanta-Häme)
Paikannimet Kanta-Hämeessä ovat melkoiselta osin, eri tutkimusten mukaan, jo rautakauden aikaisia. Eli asutus on alueella ollut hyvin vanhaa, jota paikannimien lisäksi todistvat useat arkeologiset läydöt.
Taustaa vanhoille sanoille ja nimille
Kielitieteilijät pystyvät ajoittamaan kielen lainasanat erilaisiksi ja eri ikäisiksi kerrostumiksi niiden äänteenmuunnosten perusteella. Vertaamalla lainasanojen viittaamia kulttuuri-ilmiöitä niiden arkeologiseen ikään, eri kielelliset kerrostumat pystytään ajoittamaan myös vuosissa - tosin tämä ei ole kovin tarkka ikäämistapa.
Skandinavian alueella ja Pohjois-Saksassa on puhuttiin ns. kantagermaanista kielimuotoa ennen saksan ja skandinaavisten kielten eriytymistä, jonka yleisesti katsotaan tapahtuneen noin vuonna 500 jKr. Tämä suomenkieleenkin siirtynyt kantagermaanien kielimuoto on ajoitettu tätä edeltävään aikaan, eli siis pronssikauteen ja vanhempaan rautakauteen. Näin suomenkielissä on lainasanoja, jotka muotonsa puolesta muistuttavat kantagermaaniseen kieltä. Näitä sanoja on varsin paljon, arvioiden mukaan yli viisisataa. Lisäksi meillä on muistona melkoinen määrä paikannimistöä, kuten vaikkapa ao. esimerkki Kanta-Hämeestä osoittaa.
Lainasanat
Monet suomen kielen germaanisista lainasanoista liittyvät jokapäiväiseen arkielämään. Tällaisia sanoja ovat mm. paikka, sija, kuva, varjo ja äiti. Luonnon ilmiöistä ovat nykykieleen jääneet esimerkiksi aalto, kallio, ranta. Ihmisen omaan tai hämelle tärkeän eläimen ruumiiseen liittyviä sanoja käsitteitä ovat otsa, maha, nahka ja parta.
Kulttuuria ja yhteiskuntaa heijastavaista sanoista mielenkiintoisia lainoja ovat yhteiskunnan arvojärjestykseen liittyvät sanat, kuten lunnaat, ruhtinas, hallita, kihla, kuningas, valta ja vartija. Myös vallan käyttämiin aseisiin ja niillä suoritettuun sodankäyntiin liityvät lainat ovat yleisiä, kuten huotra, keihäs, miekka ja tuppi. Myös vaihdantatalous oli toiminnassa lainasanojen tuloaikaan, sillä siitä kertovat sanat, kuten kauppa, laina, puntari, raha ja vuokra. Nämä sanat ilmaisevat omaisuuden hallintasuhteita.
Metallien työstämisen taito oli jo tuolloin opittu, sillä siihen liittyvä sanoja ovat ahjo, kulta, melto, palje, rauta, ja tina. Ihmiset hallitsivat myös maanviljelyn, sillä viljelyyn liittyy mm. sanat aura, kuhilas, pelto.
Kanta-Hämeen paikannimiä
Usein juuri Hämeessä paikannimiin lisätään usein -la tai -le -pääte, jolloin etuosan on mudostanut hämäläisen suussa ääntynyt saksalainen miehennimi. Luettelossa paikannimen kauttaviiva ilmaisee tällaista paikanimipäätettä.
Professori Jouko Vahtolan ja tohtori Petri Hiltusen mukaan esimerkiksi seuraavat paikanimet ovat muodostuneet saksalaisten henkilönimien mukaan:
- Alvettu/la (Hauho) = Albhaidis, Albheid, Alfaidus, Alfheid
- Apoo (Hauho) = Abo, Abi, Abbio, Abbo, Aba
- Kuittila (Renko) = Gudi
- Kernaala (Janakkala) = Gerna
- Hakhia/la (Hauho) = Hacho, Hahicko, Hahkis, Hachilt, Hacco
- Hakoinen (Janakkala) = Hago
- Harvia/la (Vanaja) = Hartvig, Hartwich
- Hattelma/la (Vanaja) = Adelhelm, Hedelhalm, Hadeliomnus, Adelhelm
- Hattu/la = Hathu, Hatho, Hatto, Haddo
- Hauho = Hauha, Haohni, Hahuni
- Hauhiala (Lammi) = Hauha, Haohni, Hahuni
- Hyvikkä/lä (Janakkala) = Huffeke, Hüffe, Huvika
- Ihalempi (Hattula) = Ichalempe
- Iittala (Kalvola) = Ida, Idda, Ita, Itha
- Ikaaloinen (Vanaja) = Iga, Igo, Igila, Igil
- Inkala (Hattula) = Inga, Ina
- Jahkola (Lammi) = Jag, Kacco, Jachi
- Janakkala = Jahnecke
- Kaita/la (Lammi) = Gaidu, gaide, Gaida
- Kaitera (Hauho) = Gaideris, Gaidericus, Gaitari
- Kalai/la (Hauho) = Gal, Gala. Gallana
- Kanto/la (Vanaja) = Gandi, Gando
- Katina/la (Hattula) = Gade, Gaden, Gadenus, Gatani
- Kataloinen (Lammi) = Gade, katila, Gatalind
- Keikka/la (Kalvola) = Geigo, Geige, Geigg, Gaiken, Gäike
- Kiipula (Janakkala) = Gibo, Gibu, Ghibu
- Kodia/la (Vanaja) =Goda, Godi
- Kokkila (Hauho) = Gogi, Goggilo
- Kontti/la (Janakkala) = Gondo, Gonda, Gontio, Gonza, Gondilla
- Kuotola (Janakkala) = Goda, Guodo, Guodila, Godila, Guoda
- Kutti/la (Kalvola) = Guda, Gudila, Guta, Goth, Gutta
- Kuumo/la (Janakkala) = Guma, Goma,
- Lakko/la (Tuulos) = Lago, Laic
- Launonen (Loppi) = Launo, Launus
- Mervi (Hattula) = Merwig, Meriwih, Marwi
- Miema/la (Vanaja) = Mimo, Memo, Memmo, Memo
- Miero/la (Hattula) = Mer, Miero, Mierold
- Mommi/la (Lammi) = Momo, Mommollus, Momme
- Mulkoi/la (Lammi) = Mulka, Mulke
- Muuri/la (Renko) = Mure
- Mäskälä (Vanaja) = Meske
- Nevi/lä (Renko) = Nevi
- Nihattu/la (Hattula) = Nihhad, Nidhad, Nithad
- Oker/la (Hauho) = Odger, Okger, Oger, Oker, Ocher
- Parola (Hattula) = Baro, Paro, Barocho
- Peko/la (Hattula) = Bigo, Bego, Pecco
- Peninkää (Lammi) = Beringer, Beringaud, Beringar
- Porkkala (Lammi) = Borga, Borchard
- Rahkoi/la (Hattula) = Rath, Racho, Rachio, Rachuin
- Renko = Renco, Rencho, Renk
- Retu/la (Hattula) = Retto, Rettua, Reth
- Rukkoi/la (Hauho) = Ruoca, Ruocho, Rucho
- Sappee (Hauho) = Sappe, Sappo
- Siuko/la (Tyrväntö) = Sigo, Sigu, Siewke
- Suotaa/la (Turväntö) = Suedo, Sveta
- Talja/la (Kalvola) = Thal, Dalia, Talfia
- Tamme/la = Dam, Tamme, Dammo
- Tantti/la (Lampi) = Dano, Tanta, Danz, Danzo
- Tantta/la (Janakkala) = Dano, Tanta, Danz, Danzo
- Tapo/la (Tammela) = Dab, Dabo, Tapizo, Tapo
- Teuro (Tammela) = Deurja, Teor, Tiura
- Tomma/la /Lammi) = Doma, Tomma, Tommo, Dommulus
- Turenki (Janakkala) = Thuring
- Turkhauta (Janakkala) = Thurkhard
- Tyrväntö = Thur ja Wand
- Uske/la (Tyrväntö) = Usk, Ske, Usico, Usgild
- Waimare (Renko) = Vadomarius, Wadamir, Weinmar
- Valtee (Hattula) = Wald, Waldi, Waldo, Waldeo
- Vanaja = Wana, Wan, Wano
- Viiala (Renko) = Wia
- Villanti/la (Hauho) = Wilind, Willand
- Äikää/lä (Vanaja) = Eicco, Eicke, Aycke, Eigio
Jouko Vahtola ajoittaa artikkelissaan En gammal germansk invandring till västra Finland i bynamnens belysning (Historisk Tidskrift för Finland årg. 68 1983 s. 252-279) nimien mudostumisen aikaa noin 900 eKr ja 300 jKr.
Lähteet
- Hiltunen, Petri; Kanta-Hämettä vai Taka-Saksaa. Hämeen Sanomat 10.12.2000
- Vahtola, Jouko; En gammal germansk invandring till västra Finland i bynamnens belysning. Historisk Tidskrift för Finland, 68, 1983, s. 274.
- Vahtola, Jouko; Suomen historia, Otava, Helsinki, 2003, s. 25