Lepaa
Lepaa on kylä Hattulan Tyrvännössä.
Lepaan historiaa
Lepaan kylässä Hattulassa on merkkejä ihmisten liikkumisesta on kivikaudelta asti. Lepaanvirran entisestä koskesta löytyneiden kivikirveiden määrä viittaa niiden uhraamiseen virralle. Lepaa on ollut liikenteen ikivanha solmupaikka, kokoontumispaikka ja pyhä paikka uhrilehtoineen. Kartanoalueelta on löydetty rautakauden esineitä ja nykyisellä sakastinmäellä on ollut todennäköisesti kalmistoja. Lepaalla on ollut myös myös uhrilähde. Yhden teorian mukaan Lepaalla ei ollut varsinaista muinaiskylää ennen ruotsalaisten vallan ja kartanon aikaa, vaan Lepaan alue koskineen oli yhteisnautinnassa. Lepaaseen on kuulunut myös virran toisella rannalla oleva Hinnonmäen eli Surmanmäen alue, josta tunnetaan rautakautinen kalmisto.
Lepaan suku
Lepaan kartano on ehkä syntynyt jo 1200-luvulla Lepaan rälssisäteristä, joka mainitaan asuinkartanona ensi kerran 1450-luvulla Pietari Hannunpojan aikaan. Tätä ennen Lepaa on saattanut olla osa Suontaan maita. Vuonna 1481 omistajana oli Hannu Pietarinpoika, Hans Pedersson, joka oli toiminut vuodesta 1461 Hollolan kihlakunnan tuomarina ja sitä ennen Ruotsissa Gripsholman linnan päällikkönä. Suku on tullut Ruotsista, ja sitä Hannu Pietarinpoikaa pidetään Lepaa-suvun kantaisänä. Hänen vuonna 1480-luvulla tapahtuneen kuolemansa jälkeen suvun ylhäisiä perinteitä jatkoi poika Klaus Hannunpoika, Hattulan kihlakunnantuomari. Hänen varhaisen kuolemansa jälkeen Lepaan kartanoa hoiti taitavasti Kaarina-leski. Kartanon kulta-aikaa olikin ns. "Lepaa"-suvun aika 1500-luvulla, jolloin kartanonisännät olivat maan mahtimiehiä. Heistä maineikkaimpia olivat vuonna 1551 kuollut Björn Klaunpoika, joka oli Kustaa Vaasan valtaneuvos ja luottomies, sekä hänen poikansa käskynhaltija Hannu Björninpoika. Björn Klaunpoika opiskeli omilla varoillaan Keski-Euroopan yliopistoissa. Kustaa Vaasa tarvitsi koulutettuja miehiä palvelukseensa, ja Björn toimi myös neuvottelijana Moskovan kanssa vuosina 1524 ja 1536-1537. Björnin suuruutta ja rikkautta kuvaa myös se, että hän omisti Lepaan lisäksi myös Harvialan, Käikäälän, Suontaan ja Lammin Porkkalan kartanon ja Vanhakartanon, sekä läänityksiä Virossa. Vanajan Harviala ja sen naapuri Niemenpää olivat jo 1400-luvulla Lepaa-suvun omistuksessa, ja 1500-luvulla suku sai koko Harvialan vanhan ja suuren kartanon omistukseensa.
Björn Klaunpoika kuoli vuonna 1551, ja hänen leskensä Kaarina eli vielä 30 vuotta ja asui Harvialassa. Hän sai aviottoman pojan, Hannu Hannunpojan, joka saavutti mainetta nuijasodassa ja hallitsi Monikkalan kartanoa. Lepaalla hallitsi vuonna 1530 syntynyt suvun päämies Hans Björninpoika, Saksassa opiskellut ja sittemmin Juhana-herttuan hovissa vaikuttanut herra. Hannu Björninpoika toimi tuomarina Satakunnassa ja poliittisissa tehtävissä Baltiassa sekä vuodesta 1570 Viron ja Liivinmaan käskynhaltijana. Hän kuoli tapaturmaisesti vuonna 1572. Kaarina-niminen leski oli valtaneuvos Henrik Hornin tytär. Suuri Lepaan suku sammui Hannun kuoltua, sillä hänellä eikä hänen veljellään ollut poikia. Suvun mahtavuus liittyi sen poliittiseen vaikutusvaltaan, ja se oli 1500-luvulla Hämeen rikkain aatelissuku. Lepaa-suvun vaakunassa oli leijonan kuva, jonka vuoksi heitä on joskus kutsuttu Lejon-suvuksi. Juhana-herttua otti leijonan Suomen vaakunaeläimeksi. Hän vieraili Lepaalla 9.5.1556. Haanu siirtyi tukemaan Eerikiä, jolloin hän sai ilmeisesti Juhanalta rangaistukseksi siirron Baltiaan.
Hannu Björninpojan tyttäret perivät suuren omaisuuden. Lepaan omistajaksi tuli Sofia Hannuntytär, joka meni 1600-luvun alussa naimisiin ranskalaista syntyperää olevan Thomas Beurraeuksen kanssa. Lepaan suku laajensi omistuksiaan mm. Retulaan, Lusiin, Mäenpäähän, Vanajanniemeen, Lahdentakaan ja Hattulassa Mierolaan ja Rahkoilaan. Thomas Beurraeuksen poika Clas peri Lepaan kartanon, mutta hänen kuoltuaan kartano siirtyi hänen sisarelleen, joka nai Anders Boijen. Anders Boije oli oppinut mies ja sotilas, joka Turun yliopistossa opiskeltuaan toimi diplomaattina useissa Euroopan maissa. Lepaan kartanon toiminta laantui hänen aikanaan.
Kartanosta puutarhakoulu
Kartanon omistajasuvut vaihtuivat 1500-luvun lopulta lähtien sadan vuoden välein. Ison vihan aikana Lepaan kartano raunioitui pahoin, ja Boijet luopuivat kartanosta lopullisesti vuonna 1727. Uudeksi omistajaksi tuli Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra Per Stierncrantz, joka oli ruotsalainen upseeri. Hänen sukunsa asui Lepaalla vuosisadan ajan, ja kartanoa kutsuttiin Stjärnsundiksi.
Kartanon rakennukset ovat pääasiassa peräisin 1800-luvulta, vanhimmat rakenteet jopa 1600-luvulta. Tuulimylly on rakennettu 1700-luvun lopulla. 1800-luvulla kartanon saksalaista sukua oleva Peter Heimbürger, jonka lesken nai Mustialasta tullut tilanhoitaja Carl Packalén. Lepaan viljelyksille, 1700-luvulla alkunsa saaneelle puistolle ja puutarhalle koittivat kukoistuksen ajat. Vaimon kuoltua Packalén testamenttasi kartanon tiluksineen valtiolle. Hänen toiveensa oli, että sinne perustettaisiin maanviljelys- tai puutarhakoulu.
Asetus puutarhaopiston perustamisesta annettiin vuonna 1906, ja puutarhaopetus alkoi Lepaalla syksyllä vuonna 1910. Lepaa siirtyi Hämeen Ammattikorkeakoulun perustamisen jälkeen vuonna 1995 valtiolta kuntayhtymälle, ja nykyään Hämeen Ammattikorkeakoulun Lepaan yksiköllä on mm. maisemasuunnittelun ja puutarhatalouden koulutusohjelmat. Hämeen ammatti-instituutissa on viheralan ja puutarhatuotannon koulutusohjelmat.
Kirkko, kylä ja koulu
Ensimmäinen kirkko rakennettiin Lepaalle perimätiedon mukaan jo 1200-luvulla. Vanhasta kirkosta ei enää ole jäljellä muuta kuin kappeli ja puisen kirkon kylkeen 1400-luvulla tai 1500-luvun alussa alussa rakenn
ettu kivinen sakaristo. Vuosina 1729-1730 valmistui uusi puukirkko vanhan kirkon paikalle. Sen rakennusmestarina toimi Henrik Oikolin Katinalasta. Olosuhteet rakentamiselle olivat vaikeat, ja 1760-luvulla kirkko todettiin käyttökelvottomaksi. Seurakunnan kappalaiseksi tuli vuonna 1726 Gabriel Palander sillä ehdolla, että hän nai edellisen papin lesken. Perhe asui Lusin Jaakkolassa. Tyrvännössä vaikutti pappeina kolme sukupolvea Palandereita.
Vanhan Lepaan kirkon esineistöä on jäljellä 1808 vihityssä uudessa Tyrvännön kirkossa: 1690-luvun saarnastuoli, kirkonkellot, vanhat alttaritaulut, saarnastuolia kannatellut Kristoforos, kattokruunu ja kirkon arkku. Kirkon arvokkaimpia esineitä on ilmeisesti kotimaista työtä oleva Ristiinnaulittu-veistos vuoden 1500 tienoilta. Se on samalla ainoa Lepaan kirkosta säilynyt keskiajan esine.
Lepaan vieressä oleva kylä, Parola eli Nygård muodostui Lepaan alaisuuteen jo keskiajalla. Kylä on tarinan mukaan saanut nimensä parantavasta lähteestä. Siellä oli keskiajalla myös krouvi. Parolan muodostivat Karjainmäen ja Ihamäen torpat sekä Lemolan ja Eskolan lampuotitilat. Parola liitettiin kartanoon 1800-luvulla.Koska kylä tunnetaan nykyään Lepaana, Parola löytyy enää vanhoista kartoista ja nimistä, kuten Parolanpelto ja Parolanhaka. Lepaan muita vanhoja torppia olivat mm. Lepistö, Hakala, Niittymäki, Papinmäki, Kankaanpää, Rato, Korpilauri, Ängäsvuori ja Salo. Peltokylä Lepaan ja Kankaanpään välillä on syntynyt 1940-luvulla karjalaisten asuttamisen myötä.
Lepaan kansakoulu aloitti toimintansa vanhassa puukoulussa 1910. Kivinen koulurakennus valmistui 1951, ja sen suunnittelija on Jaakko Ilveskoski.
Lepaan matkailupalvelut
Lepaan kartano puutarhoineen ja puistoineen on hieno, kulttuurihistoriallinen nähtävyys. Lepaa tarjoaa monipuolisia matkailupalveluja perheille, ryhmille ja yrityksille. Alueella toimivat viini- ja puutarhatila, puutarhamuseo ja golfkenttä. Kartano tarjoaa ruokailu-, majoitus- ja kokouspalveluja. Viinitilan viinit valmistetaan tilan omista marjoista. Puutarhanäyttelyitä järjestetään myös joka vuosi.
Yhteystiedot
Postiosoite Lepaantie 129
Postinumero 14610
Postitoimipaikka Lepaa
Vaihde +358 3 6465220
Fax +358 3 6465200
Käyntiosoite Lepaantie 129
Lähteet
Ojanen, Eero: Tyrvännön historia. Tyrväntö-seura Ry. Hämeenlinna 2002. ISBN 952-91-4881-X
http://www.tyrvanto.net/nahtavyys/lepaa.htm
http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Organisaatiojatoimipaikat/Toimipaikat_kartat/Lepaa