Vanhakartano
Lammin Ormajärven itärannalla Sankolan kylässä sijaitseva Vanhakartano eli Gammelgård on ikivanha rälssitalo. Se muodostui alunperin viidestä tilasta. Gammelgård-nimi esiintyy nykyisessä muodossaan jo vuonna 1453. Kartanon tienoo on Lammin vanhinta asuttua seutua, mistä todistaa maantien varresta löytynyt 600-1200-luvun rautakautinen Honkaliinin kalmisto ja uhrilähde. Rautakautista alkuperää on ilmeisesti myös kartanon puistossa rannalla sijaitseva ns. miekanhiontakivi. Kartanoiden välissä ja sivuilla ovat vanhat kylät ja talot. Asutus reunustaa kauniisti laajoja peltoaukeita sijoittuen harjanteiden reunoille. Kartanon alue on arvokasta kulttuurimaisemaa, ja sen läheisyydessä on myös Porkkalan ja Kivismäen kartanot.
Mahtitila
Vanhakartanon ensimmäinen omistaja oli Hattulan kihlakunnantuomari aatelismies Bengt Nilsson. Myös Kustaa Vaasa on omistanut kartanon, mutta varsinaiseen kukoistukseensa kartano nousi 1700-luvulla hovijunkkari Carl Gustaf Stjernwallin aikana. Kartanon maillle nousi lähes 50 torppaa. Stjernvall hankki omistukseensa lisää tiloja mukaanlukien Porkkalan kartanon vuonna 1756, jolloin alkuaan manttaalin kokoinen Vanhakartano laajeni kolmen manttaalin suuruiseksi mahtitilaksi. Hovijunkkari kuitenkin kuoli jo vuonna 1780. Hänen leskensä Margaretha, os. Tandefelt, hoiti kartanoa menestyksellä vuonna 1816 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Leskeä kutsuttiin "Vanhankartanon Armoksi", joka maksoi miehensä velat ja siitä huolimatta nousi Hämeen rikkaimman naisen asemaan. Hän osti tiloja takaisin Vanhaankartanoon. Margaretha oli Lammilla kovan ja äkkipikaisen naisen maineessa, mutta auttoi myös hädässä olevia lampuotejaan.
Vanhankartanon Armon pojat kuolivat lapsettomina, ja myös naimisissa olleet tyttäret kuolivat ennen äitiään, joten tytärten lapset perivät kartanon. Tilalla tehtiin isojako vuonna 1816, ja Vanhakartano tuli naimakaupalla sukuun tulleelle von Platenin perheelle, myös vanhimman tyttären nainut eversti Carl von Kraemer tuli muutaman Vanhankartanon tilan omistajaksi. Hän osallistui valtiopäiville. 1800-luvun lopulla kartano siirtyi Aleksander Casimir Ehrnrothille ja hänen vaimolleen Ellen Platenille ja muuttui myöhemmin perintötilaksi. Ehrnrothien ainoan pojan Göstan hallitessa kartanoa 1920-luvulla kartanon torpat saivat itsenäisyyden.
Rakennukset
Vanhankartanon kaksikerroksinen, mansardikattoisen puisen päärakennuksen runko on peräisin 1700-luvulta. Nykyiselle paikalleen se siirrettiin vuonna 1892, ja vuosina 1937–39 rakennus uusittiin arkkitehtien Carl Frankenhaeuserin ja Marianne Granbergin suunnitelman mukaan. Maantien toisella puolen, vanhalla kartanotontilla on talousrakennusten ryhmä, jossa kivinavetta on vuodelta 1894. Myös punamullatut työväen asuinrakennukset ja aitta ovat 1800-luvulta. Kartanon päärakennusta ympäröi puutarha ja puisto, joka jatkuu puistometsänä Mainiemen kuntoutuskeskuksen mäelle. Rantaan johtava tammikuja on istutettu 1905 ja maantielle johtava koivukuja vuonna 1894. Vanhankartanon ympäristö on erittäin edustavaa viljelymaisemaa, jota sekä kartanon oma että Kivismäen kartanon koivukuja halkovat. Kivismäki kuului ennen Vanhakartanoon, mutta se erotettiin siitä vuonna 1818 Terra Nova-nimisenä.
Lähteet
Rakennettu Häme. Hämeen Liitto ja Rakennustieto Oy. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9
Lammin pitäjän historia I. Hämeenlinna 1972. ISBN 951-95061-0-1
Lähde, Heikki K.: Isojakojen Talonmuodostus. Lammin tilojen varhaisvaiheet. Padasjoki