Uno Cygnaeus

Suomen kansakoulun isä, Uno Cygnaeus syntyi lokakuun 12. päivänä 1810 Hämeenlinnassa. Hänen isänsä oli Hämeen läänin rahastonhoitaja Jakob Georg Cygnaeus ja äiti Johanna Fredrika, o.s. Aejmelaeus. Cygnaeusten vuonna 1971 purettu koti sijaitsi Saaristenkatu 5:n kohdalla, ja paikalla nykyisin olevan kerrostalon seinässä on Cygnaeuksen muistolaatta, joka paljastettiin 19.1.1947.

Uno Cygnaeuksen syntymän aikoihin Suomessa elettiin Suomen sodan jälkeistä ensimmäistä rauhan vuotta, ja vain pari vuotta aikaisemmin Hämeenlinnan kaupunki oli antautunut Venäläisille ilman taistelua. Hämeenlinnan kirkkoherrana toimi tuolloin Unon setä Zacharias Cygnaeus.

Unon isä, Jakob Cygnaeus kuoli 52-vuotiaana keväällä 1819 Unon ollessa kahdeksanvuotias. Äiti jäi yksin viiden lapsen kanssa. Uno varttui sisarussarjan ainoana ja odotettuna poikana. Aikalaisten ja ikätovereiden kertomusten perusteella Uno oli vilkas ja eläväinen lapsi, vaikka hän oman muistelunsa mukaan oli unelias ja haluton. Isän eläessä perhe seurasi Rousseaun vapaan kasvatuksen oppeja. Ehkä juuri sen vuoksi Uno ei lapsena oppinut lukemaan kovin hyvin. Sen sijaan hän oli kätevä käsistään. Puun ohella Uno oppi käsittelemään myös nahkaa ja metalleja.

Kouluvuodet

Cygnaeuksen perheessä oli isän kuoleman jälkeen kotiopettajana Hämeenlinnan triviaalikoulun opettaja, maisteri Karl August Grunér, joka vaikutti pojan koulumenestykseen vielä myöhempinäkin vuosina. Yhdeksänvuotiaana Uno lähetettiin saamaan kotiopetusta noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Ryttylän kartanoon yhdessä kartanon poikien kanssa. Hänen isänsä oli omistanut kartanon.

Syyslukukauden alussa 1821 Uno pääsi Hämeenlinnan triviaalikouluun, jossa oli neljä luokkaa: apologistan luokka, alempi ja ylempi kollegan luokka ja rehtorin luokka. Triviaalikoulussa Unon opettajana oli jälleen maisteri Grunér. Seuraavana vuonna Uno pääsi rehtori Henrik Långströmin luokalle ja syyskauden kuluessa hän ohitti useimmat muut pojat. Rehtori Långström kuoli vuoden 1826 alussa ja Unon opettajaksi tuli kolmannen kerran Grunér. Uno joutui käymään koulua sen jälkeen vielä kaksi vuotta rehtorin selittäessä hänen äidilleen pojan olevan vielä liian nuori ylioppilaaksi ja tietojakin olisi syytä vielä kartuttaa. Tämän seurauksena Unon koulunkäyntihalut lopahtivat, mutta keväällä 1927 hän oli kuitenkin priimus seitsemän valmistuneen joukossa. Rehtori Grunér kuoli ennen Unon koulun päättymistä.

Yliopistovuodet

Uno Cygnaeuksen piti aloittaa opiskelut 1640 perustetussa Turun akatemiassa syksyllä vuonna 1827. Siihen aikaan ylioppilastutkinto oli yksinomaan suullinen ja se suoritettiin yliopistossa. Uno oli viimeisiä Turun akatemiaan hyväksyttyjä ylioppilaita, mutta hän ei ennättänyt aloittaa siellä opintojaan, sillä samana vuonna syyskuun alussa tapahtuneessa Turun tulipalossa myös akatemia tuhoutui käyttökelvottomaksi. Uudessa pääkaupungissa Helsingissä yliopiston toiminta pääsi alkamaan lokakuun alussa 1828, jolloin Uno Cygnaeus aloitti yliopisto-opiskelunsa.

Yliopisto oli suljettuna syyslukukauden vuonna 1831. Virallinen syy sulkemiseen oli maassa vallinnut koleraepidemia, mutta osasyynä saattoi olla myös ylioppilaiden pääkaupungissa harjoittamat vallattomuudet, joiden taustalla oli myös venäläisvastaisuutta. Uno Cygnaeus avusti syksyn aikana Hämeenlinnassa lääkäriä kolerapotilaiden hoidossa. Hän haaveili lääkärin urasta ja oli aloittanut siihen valmistavia opintojakin. Opiskelutoveri, professori Sahlbergin lääkäriksi valmistunut poika, Reinhold Ferdinand Sahlberg sanoi Unolle, ettei tällä ollut edellytyksiä tehtävään.

Uno Cygnaeus vietti riehakasta opiskelijaelämää, ja hänen opiskelunsa kesti yhdeksän vuotta. Silti hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1836 opiskeltuaan luonnontieteitä. Uno Cygnaeus suoritti yliopistossa laajat ja monipuoliset opinnot, tutustui moniin ylioppilastovereihin, jotka toimivat myöhemmin huomattavissa viroissa eri puolilla valtionhallinnossa, yliopistossa ja kirkossa. Kansalliset merkkihenkilöt Lönnrot, Runeberg ja Snellman olivat hänen opiskeluaikanaan ylioppilaiden keskuudessa kunnioituksen kohteina. Kaikki vaikutti nuoren Cygnaeuksen persoonaan ja myöhempään uraan.

Pappisvuodet

Cygnaeuksen säätyläissuvussa oli pappeja, ja Unon ehkä alun perin olikin tarkoitus opiskella papiksi. Hän harjoitti yliopistossa teologian opintoja ainakin lukuvuoden 1836 – 1837. Cygnaeus sai pappisvihkimyksen vuonna 1837. Huolimatta vallattomista elintavoistaan Uno Cygnaeus suoritti teologiset opinnot erinomaisesti. Hänet vihittiin papiksi Turussa kesäkuussa 1837. Heti pappisvihkimyksen jälkeen Uno sortui lemmenpeliin Edla Lindholmin kanssa, minkä seurauksena syntyi avioliiton ulkopuolinen lapsi. Cygnaeus palasi kotitilalleen Leppäkoskelle, josta hän lähti apulais- ja vankilapapin virkaan Viipurin seurakuntaan. Viipurissa hän myös opetti yksityiskoulussa. Mutta pelehtiminen kirkkoherra Ottelinin nuoren tyttären ja talon sisäkön kanssa aiheutti papin töiden loppumisen Viipurissa. Saadessaan selville Cygnaeuksen harjoittaman teerenpelin Ottelin lupasi estää Cygnaeuksen pappisuran Suomessa niin kauan kuin vain eli. Viipurin jälkeen Uno Cygnaeus matkusti Alaskaan, yksinäiselle Tyynenmeren saarelle Sitkaan, jossa hän toimi pappina vuoteen 1845.

Opetusvuodet

Vuonna 1845 Cygnaeus palasi Alaskasta Pietariin, jossa tutustui kasvatusopillisiin kysymyksiin ja perehtyi alan kirjallisuuteen. Vuonna 1858 hänet valittiin valmistelemaan kansakoululaitosta Suomeen. Vuonna 1863 perustettiin Jyväskylään kansakoulunopettajaseminaari. Cygnaeuksen omaksumat opit vaikuttivat myös Aukusti Saloon, jonka tehtävä oli perustaa Hämeenlinnaan alakouluseminaari. Cygnaeus perusti oman opetustyönsä käytännöllisyyteen. Hän piti Pestalozzin ajatuksesta luopua perinteisistä kasvatusmenetelmistä ja pyrkiä kasvattamaan lapset itsenäisiksi "pään, sydämen ja käden taitojen" kehittämisellä ja kunkin ikäkauden havaintokykyä hyväksi käyttäen. Useimmat näistä periaatteista olivat Suomessa uusia. Cygnaeus halusi kouluihin monia uusia aineita aina äidinkielestä voimisteluun ja puutarhanhoitoon. Esimerkiksi äidinkielen ja lukemisen opetuksessa Cygnaeus korosti havainnoimisen ja ymmärtämisen merkitystä.

Uno Cygnaeus johti Jyväskylän opettajaseminaaria vuoteen 1869 asti, jolloin hän siirtyi kokopäiväiseen kansakoulujen ylitarkastajan toimeen. Vuosina 1870–1887 hän oli kouluylihallituksen jäsen. Leppäkosken koulun vihkiäisissä vuonna 1883 hän piti juhlapuheen, missä totesi "Ilolla ja jalouden tunteella" seuranneensa kansakouluasian kehittymistä lapsuutensa kotikunnassa.

Uno Cygnaeus kuoli varsin korkeassa iässä 2.1.1888 Helsingissä. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Cygnaeuksen patsas Jyväskylässä on kaupungin ensimmäinen julkinen veistos ja muistomerkki. Vuonna 1966 suomenkielisen kansakoulun satavuotisjuhlavuonna paljastettiin Uno Cygnaeuksen muistopatsas Leppäkosken koulun pihalla. Hämeenlinnassa on muistolaatta synnyinkodin paikalla, ja Kaurialan koulun pihassa on Harry Kivijärven vuonna 1965 luoma veistos Kasvun kivi.

Lähteet

http://espoonaurora.net/Uno-Cygnaeuksen-elamasta.html

http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/Julkinen/Veistokset/Taiteilijahaku/Cygnaeus/
http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/Julkinen/Muistolaatat-ja-muistokivet/Henkilohaku/Uno-Cygnaeus/
http://www.netikka.net/kraden/u_cygnaeus.htm