Janakkala

Janakkalan kunnan vaakuna, suunnitellut taitelija Onni Oja.

Janakkala on Hämeenlinnan seutukuntaan ja Kanta-Hämeen maakuntaan kuluva Suomalainen kunta. Kunta on yksi Suomen teollistuneimmista maalaiskunnista ja sen jakautuu kahteen kuntakeskukseen Turenkiin ja Tervakoskeen. Janakkalan naapurikuntia ovat Hausjärvi, Hämeenlinna, Loppi ja Riihimäki.

Kunnan nimi

Janakkalan kunnan nimistä ovat tutkijat esittäneet useita erilaisia näkökantoja, jotka ovat keskenään hyvinkin ristiriitaisia. Kansanperinteessä on nimen nähty tarkoittavan 'janakalaa' eli monnia. Tämän näkemyksen katsotaan viittaavan kunnan alueen vesitöissä eläneeseen monnikantaan. Onhan kunnan alueella sijaitsevasta Kernaalanjärvestä saatu maamme suurin monni. Tämä kala on sijoitettu Hämeenlinnan lyseon luonnontieteellisiin kokoelmiin.

Janakkalan kirkkoherra Emanuel Foenander (1711-1769) puolestaan arveli Turun tuomiokapitulille toimittamassaan pitäjänkuvauksessa, jollainen vaadittiin kaikilta kirkkoherroilta, 1700-luvun puolivälin paikkeilla totesi, että hän käsityksensä mukaan seurakunnan nimi johtuisi Janhus-sanasta. Kirkkoherran ilmoituksen mukaan sanaa käytettiin vielä monin paikoin ja sana olisi tarkoittanut havupuun pihkaa eli tervaa tai puun tervaista kohtaa. Seurakunnan nimi olisi ollut tämän käsityksen mukaisesti Janhackala, joka puolestaan olisi tarkoittanut tervaspuun hakkuupaikkaan tai yleensä jotakin tervaksisten puiden hakkaamispaikkaa. Foeanaderin käsityksen mukaan h-kirjain olisi vain pudonnut käyttökielestä pois.

Nykyinen paikannimien tutkimus on tuonut uudenlaisia tulkintoja Janakkalan nimen alkuperään. Professori Jouko Vahtola ja myös tohtori Petri Hiltunen ovat arvelleet nimen olevan alun perin saksalaista alkuperää. Jos näet voidaan ajoittaa kristinuskon saapuminen Saksan alueelle noin 300-luvulle, niin kyseessä olisi tällöin Suomenalueelle siirtynyt nimilaina ja alkuperä olisi kristillisperäinen miehen nimi Jahneke. Näin joku rautakauden saksalaisen muuttoliikkeen mukana saapunut mies olisi asettunut alueelle ehkä pysyvästi ja antanut tälle oman nimensä. Muutoinkin em. tiedemiehet ovat todistelleen Vanajaveden laakson omaavan runsaasti saksalaisperäistä nimistöä.

Maantiede

Janakkalan kunta sijaitsee keskellä taloudellista ja asutuksellista Etelä-Suomessa. Se on Helsingin ja Tampereen puolivälissä ja sen lävitse kulkee moottoritien valtatie 3 ja päärata. Se sijoittui myös kahden kaupungin Hämeenlinnan ja Riihimäen väliin.

Salpausselkä on kunnan etelärajalla ja siten kunta sijoittuu Vanajaveden vesistön yläjuoksulle. Keskeinen järvi on Kernaalanjärvi, joka kokoaa alueen vesien kerääjänä ennen laskemistaan Hiidenjokea myöten ja Miemalanselän kautta varsinaiseen Vanajaveteen. Järvi kerää verensä Lammin, Lopen, Rengon sekä Kalvolan ja Hattulan alueiltakin. Vanaja-veden yläjuoksu on ollut vehmasta aluetta ja siten sopivaa viljelykseen jo historian varhaisista ajoista lähtien Se on myös osa ilmastollisesti edullista Vanajaveden laaksoa.

Janakkalan toinen ominaispiirre on myös yhteinen kaikkille Kanta-Hämeen alueen kunnille, eli runsaat harjumuodostelman. Salpauselästä harjumuodostelmat kulkevat pohjoista kohden ja antavat alueelle sen erään omanaispiirteen. Tieverkostokin on osittain syntynyt alueen harjujen mukaisesti niiden lakien kautta muodostuneista poluista. Soraharjujen muassa on myös runsaasti syviä ja jopa jyrkkäreunaisia lukkoja, jotka usein on nimetty petoeläinten mukaisesti.

Kunnan alueelle tyypilliset suuret vainiot ovat olleet omiaan vaikuttamaan alueen yhteiskunnalliseen rakenteeseen ja näin ovat kartanot olleet osa Janakkalalaista kulttuuria ja identiteettiä.

Historia

Esihistoria

Vanajaveden laaksossa ja sen yläjuoksulla on ollut asutusta jo historian muinaisesta hämärästä alkaen. Näin myös useat Janakkalan kylät voivat juontaa alkunsa kivikaudelta ja ehkä useat alueen asumiskeskittymät ovat kadonneet historiaan. Janakkalan alueelta on tehty melko runsaasti arkeologisia löytöjä ja niitä on runsaasti jo kivikauden ajoilta alkaen. Kampakeraaminen asutus 5000-luvulta eaa. lähtien eli keräilytaloudesta eli harjoitti metsästystä ja kalastusta, mutta ei viljellyt maata tai hoitanut karjaa. Tuohon historialliseen aikaan asutus on siis keskittynyt vesistöjen varsille, joten Vanajaveden laakso oli ihanteellinen tuon aikaiselle elämälle. Nuorakeraaminen kulttuuri (noin 3200–2500 eaa.) toi Hämeeseen ehkä uutta, kielellisesti indoeurooppalaista asutusta.

Kivikautinen asutus oli Hämeessä keskittynyt siis Vanajaveden ja Hauhon reittien sekä niiden laskujokien ja järvien varsille. Todennäköisesti tämä asutus on tullut suoraan etelästä käsin, sillä esim. Vihdin Hiidenvesi oli aikoinaan merenlahti ja sen kautta pääsivät asukkaat melkoisen helposti myös toiselle puolen Salpausselän harjua. Usein kuitenkin alueelle tulemisen reitiksi on päätelty Kokemäenjoen reittiä, joka tosin on huomattavasti pidempi ja monine koskineen paljon vaikeampi kuljettavaksi.

Rautakausi merkitsee alueelta löytöjen lisääntymistä, mutta löydöt ovat usein samoilta asuinpaikoilta, jotka olivat jo kivikaudellakin käytössä, joten voidaan olettaa Vanaja-veden seudun asutuksen jatkuneen yhtäjaksoisesti kivikaudesta tähän päivään saakka. Ajankohdan merkittävin löytö on tehty Kernaalan kylästä, josta löytyi muiden esineiden ohessa ainutlaatuinen, seitsemänkertainen rintaketju, joka on ollut ilmeisesti todella varakkaan hämäläistalon emännän omaisuutta.

Rautakauden asutus oli jo levinnyt hieman laajemmalle, ja viimeistään tuolloin syntyi maantieyhteys Hämeen ja Varsinais-Suomen rannikon, todennäköisesti Halikonlahden (nykyisen Salon kaupungin alueella) välille. Tätä yhteyttä on myöhemmin alettu kutsua Hämeen härkätieksi. Samoin asutuksen turvapaikaksi ovat viimeistään jo rautakauden aikana muodostuneet linnavuoret, josta Janakkalan alueella on kaksi keskeisintä Hakoisten linnavuori sekä Unikonlinna. On todennäköistä, että Härkätie olisi suuntautunut Hämeenlinnan sijasta joko Vanain kaupunkiin tai Hakoisten linnaan, jonne oli jokiyhteys Rengosta Renkajokea myöten.

Kristinusko ja keskiaika

Kristinuskon saapui Janakkalan alueellekin varmaan jo 800-luvulta lähtien. Joskin varmaan tuleminen oli hidasta ja takkuilevaa. Samalla yleensä koko Hämeen alue oli sekä itäisen että läntisen uskonnon tavoittelema alue. Virallisen läntisen kristinuskon tulemisen myötä järjestettiin kristillinen elämä myös Hämeessä.

Aluksi Janakkala kuului ns. Suur-Vanajaan ja alue käsitti myös nykyiset Hausjärven ja Lopen pitäjät sekä pohjoisen osan jopa Nurmijärvestä. Historioitsija V. Kerkkosen mukaan Janakkalan kirkkopitäjä on syntynyt noin vuoden 1300 vaiheilla, mutta hallintopitäjänä Janakkala on huomattavasti tätä nuorempi. Varhaisin kirjallinen dokumentti, joka koskee Janakkalaa, on vuodelta 1341. Tällöin kyseessä on Bo Joninpojan antama tuomio ja se sanotaan kirjoitetun Janakkalassa. Tämän dokumentin jälkeen pitäjä ja pitäjäläiset esiintyvät yhä useammin hallinnon asiakirjoissa.

Useista tulkinnoista rikkaassa Hämeen historiassa on oma erityinen sijansa Janakkalalla, sillä siellä sijaitsi keskiajan alussa ja jo sitä ennenkin merkittävä tukikohta Hakoisten linna. V. Kerkkonen toteaakin, että ”Hämäläiset olivat vilkkaassa kauppayhteydessä tanskalaisten ja novgorodilaisten kanssa. Ruotsin etupiiriin joutui Lounais-Suomi.” Ja Kerkkonen jatkaa: ”Ruotsin ja Tanskan välinen taistelu Suomenlahden rantojen eli isäntien omistuksesta päättyi siihen, että Tanska sai Suomenlahden eteläpuolen Viron ja Ruotsi liitti Suomenlahden pohjoisrannan ja Hämeen valtapiiriinsä.” Todennäköisesti tämä Ruotsin voitto siirsi myös Hämeen Härkätien alkupään Halikonlahdelta Turkuun, koska maallinen ja kirkollinen valta pitivät Turkua toimipisteenään.

Usein onkin pohdittu Tanskalaisten roolia Hämeessä. Heidän läsnäolostaan kertookin useat alueen nimistöön liittyvä seikat kuten Pyhä Lauri eli Laurentius, jolle on omistettu sekä Janakkalan kirkko että lähde. Laurihan oli Tanskassa (nykyisessä Ruotsissa) sijainneen Lundin tuomiokirkon nimikkopyhimys. Myös Porvoon rooli suhteessa Hämeeseen voi löytää jälkiä tanskalaisesta vaikutuksesta, samoin Halikonlahden asemasta hämäläisten satamana.

Kartanopitäjä

Janakkalan maisemaan ja talouteen liittyvät olennaisesti kartanot. Kartanojärjestelmä syntyi kuitenkin jo keskiajalla, jolloin Janakkalankin ensimmäiset kartanot syntyivät. Vuosisatojen myötä kartanoiden nimet ovat vaihtuneet ja varsinkin niiden muodostuminen. Useat tunnetut aatelissuvut ovat omistaneet Janakkalan kartanoita.

Kartanoista suurin ja ehkä yhteiskunnallisesti merkittävin on ollut Harvialan kartano, joka vasta vuonna 1967 liitettiin Vanajan kunnasta Janakkalaan. Varsinaisen vanhan kunnan alueen kartanoista merkittävin on ollut eittämättä Hakoisten kartano, jonka historia liitty olennaistesti Hakoisten linnaaan ja linnavuoreen. Näiden historia puolestaan liittyy jo aikaan ennen kristinuskon tuloa ja maan joutumista ruotsalaiseen hallintoon.

Janakkalan pitäjän ja kunnan kartanoista voidaan mainita muun muassa:

• Hakoisten kartano,
• Viralan kartano,
• Hyvikkälän kartano (tunnetaan nyk. nimellä Hällilä),
• Rehakan kartano,
• Harvialan kartano,
• Hiiden kartano,
• Irjalan kartano,
• Kernaalan kartano,
• Konttilan kartano,
• Kuumolan kartano,
• Leppäkosken kartano,
• Löyttymäen kartano,
• Monikkalan kartano,
• Sauvalan kartano,
• Tervakosken kartano,
• Toivan kartano ja
• Vanantaan kartano.

Tietenkin Janakkala on myös ollut perinteinen talonpoikaispitäjä ja maataan viljelevillä talonpojilla on ollut merkittävä osuus pitäjän seurakunnallisessa ja yhteiskunnallisessa rakentamisessa. Eritoten 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla myös torpparilaitos kasvoi, joskin ensinnä kartanoiden yhteydessä ja vasta myöhemmin talonpoikaistiloilla.

Kartanoiden ja tavallisten talonpoikaistilojen väliseen maastoon sijoittuvat ratsutilat eli rusthollit, joita pitäjässä on ollut useita. Nämä tilat ja niiden omistat olivat eräässä mielessä talonpoikaisluokan ylintä kerrosta, jotka elämäntavoilaan olivat lähelle kartanoiden elämäntyyliä.

Kansakoulu

Hamppulan kansakoulun toinen rakennus yli satavuotiaan postikortin kuvammana.

Kun suuriruhtinas Aleksanteri II antoi senaatissa 1856 ukaasin suuriruhtinaskunnan vastaisesta kehityksestä ja samalla hän määräsi senaatin suunnittelemaan kansanopetuksen kehitystä maan maalaiskunnissa. Tämä antoi samalla uuden selkänoja ja tuen turenkilaiselle talonpojalle Kustaa Paturille ja hänen ystävilleen. Nopeasti Paturi ja hänen ystävänsä, eritoten Hakoisten omistaja vapaaherra Hans Gustaf Boije af Gennäs, pistivät toimeksi ja jos 21.10.1859 aloiteBoiden lahjoittaman rakennuksen muutostyöt koulukäyttöön sopivaksi tilaksi. Rakennukseksi Hakoisten herra oli luovuttanut tyhjilleen jääneen Hamppulan talon päärakennuksen.

Kun koulun toiminta alkoi 21.10.1861 niin kyseessä oli ainakin Hämeen alueen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu, joka oli perustettu viisi (5) vuotta ennen varsinaista kansakoulun alkamista. Alkuperäinen koulurakennus kuitenkin paloi 1800-luvun lopulla, mutta kansakoulu oli kuitenkin kehittynyt niin voimakkaasti, että koulutalo rakennettiin uudelleen.

Kansakoulu muutti uusiin tiloihin vuonna 1954 ja se nimi muuttui Tarinmaan kouluksi. Kuitenkin alkuperäisen koulun paikalle on Janakkalan kunta pystyttänyt muistokiven, jossa on teksti:

"Muistokiveen on hakattuna teksti: Tällä paikalla toimi Janakkalan Hamppulan kansakoulu 1861 - 1954. Koulu aloitti toimintansa viisi vuotta ennen Suomen kansakoululaitoksen varsinaista perustamista. Kiven pystytti koulun muistoksi 1968 Janakkalan kunta."

Kunnan muodostuminen

Vuonna 1865 helmikuun 2. päivänä voimaan tullut keisarillinen asetus mahdollisti seurakunnista itsenäisten maalaiskuntien muodostamisen. Janakkalassa oli melkoisen hyvät mahdillisuudet uuden kunnallisasetuksen toteuttamiselle, sillä koulu- ja vaivaishoitokysymykset oli pitäjässä melkoisen hyvin järjestetyt.

Kesäkuun 10. päiväksi vuonna 1986 oli kutsuttu koolle pitäjänkokous käsittelemään annetun kunnallisasetuksen toimenpanoa Janakkalan pitäjässä. Olihan pitäjänhallinto ollut osa seurakunnan hallintoa. Kokouksessa valittiin neuvottelukunta, ”joka tutkii ja tarkastaa tätä armollista asetusta, missä osin tätä taidetaan sovittaa tämän pitäjän hyödyksi, että myös esittävät niitä perustuksia, joitten jälkeen kunnalle uloskäyvät maksut pitää suorittaman ja kuinka äänet jokaiselta pitää määrättämän”.

Asetettu neuvottelukunta sai työnsä valmiiksi 28. lokakuuta 1866. Kannanotossaan se totesi, että kuntakokouksen ja kunnallislautakunnan tehtävät on jo aiemminkin toimitettu pitäjänkokouksen ja vaivaishoidon toimikunnan toimesta, joten mitään estettä ei asetuksen voimaansaattamisella Janakkalassa ollut.

Joulukuun 22. päivänä 1866 pidettiin ensimmäinen kuntakokous, jossa valittiin kunnallislautakunta, joka aloitti toimintansa vuoden 1867 alusta. Sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Hakoisten kartanon omistaja Hans Gustaf Boije af Gennäs, joka hoiti tehtävää viiden vuoden ajan.

Itsenäisyys ja vuosi 1918

Itsenäistyminen ja sisällissota sujuivat rauhallisesti Janakkalassa, varsinkin jos verrataan tilanteeseen samanlaisen yhteiskuntarakenteen ja kokoluokan kunnassa eli Sääksmäen tapahtumiin. Eräänä syynä tähän oli varmasti Kerkkosen tilanne, että kunnallispolitiikassa noudatettiin vuonna 1918 myös rauhanomaista ja seesteistä mallia. Kerkkosen kertomana mukaan janakkalalaiset Otto Marttila, Teodor Valtonen ja Aatu Mäkelä lähtivät Helsinkiin saamaan ohjeita kunnallisesta täytäntöönpanosta. Kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner antoi vain ohjeen käyttää ennen kaikkea järkeä. Tämän seurauksena järjenkäyttö johti Janakkalassa siihen että helmikuusta huhtikuuhun vuonna 1918 porvareille annettiin oikeus asettaa 1/3 taksoitus- ja tutkijalautakunnan jäsenistä kun työväki asetti loput 2/3. Kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi valittu Vihtori Valajärvi laati veronkatoluettelon. Mielenkiintoisesti vuoden 1919 tammikuussa toimitetuissa kunnallisvaaleissa työväestö sain itselleen 18 paikkaa ja porvaristo 9 paikkaa eli sama suhdeluku kuin kansalaissodan aikana oli ollut.

Punakaartit

Kuntaan muodostettiin kuitenkin useita punakaarteja:

• Turengin punakaarti
• Napialan punakaarti
• Hyvikkälän punakaarti
• Leppäkosken punakaarti
• Vähikkälän punakaarti

Kuitenkaan punakaartit eivät kuitenkaan toimineet väkivallan välineinä, vaan useimmiten ne kokivat roolinsa päinvastaisiksi. Ehkä tämä osaltaan selittää sen, että Janakkalassa myös sodan jälkeen toimintaan saatetut suojeluskunnat jäivät jäsenmääriltään Etelä-Hämeen pienimmiksi.

Sisällissodan tase

Tiedot sekä punaisten että valkoisten menetyksistä vaihtelevat hieman. Tohtori Marko Tikka toteaa menetyksistä: ”136 henkeä: 4 valkoista , 96 punaista ja 36 ei kumpaankaan (punaisia)."(Tikka 2006, s. v) Näin hän päätynyt lähes samaan punauhrien määrään kuin Kerkkosen 1976 julkaisema teos.

Kuitenkin Sotasurmat 1914-1922 projektin tuloksena todetaan Janakkalassa valkoisten tappioiksi samat 4 henkeä ja punaisten tappioiksi 22 kaatunutta, 23 surmattua tai teloitettua, 64 vankileirillä kuollutta, 1 heti vankileiriltä pääsyn jälkeen kuollut 9 kadonnutta ja 12 muulla tavoin kuollutta.

Näin punaisten tappiot olisivat olleet Janakkalassa 131 henkiä kun samankokoisessa ja samanlaisen yhteiskuntarakenteen omaavassa Sääksmäessä punaisten tappiot olivat olleet 401 henkeä.

Janakkala tässä ja nyt

Asujamisto

Janakkalan kunnan asukasluku on ollut hiljalleen kasvava, mikä johtuu muuttoliikkeestä kuntaan. Tätä on edesauttanut muun muassa kunnan tonttipolitiikka. Kunnan väkiluku on ollut:

• Väkiluku 31.12.2006 oli 16 114 henkeä
• Väkiluku 31.12.2005 oli 15 871 henkeä
• Väkiluku 31.12.2004 oli 15 661 henkeä
• Väkiluku 31.12.2003 oli 15 517 henkeä
• Väkiluku 31.12.2002 oli 15 483 henkeä
• Väkiluku 31.12.2001 oli 15 401 henkeä

Tämän perusteella kunnan väestötiheys (2005) 28,9 henk./km²

Kunnan väestöennuste v. 2010 on 16 650 (kunnan oma)

Janakkalan suurimpien taajamien väkiluvut (31.12.2005):

• Turenki 7144
• Tervakoski 4753
• Leppäkoski 443
• Kirkonkylä (Tarinmaa) 379

Kunnan väestön rakenne jakautuu seuraavasti: (31.12.2005)

• Naisia 8056 henkeä
• Miehiä 7815 henkeä
• Ulkomaalaisia 132 henkeä

Taajamissa väestöstä on 31.12.2004 asunut:

• Taajamaväestö 11 667
• ja täten taajama-aste on 74,50 %

Ikärakenne Janakkalassa on 31.12.2005

• 0-6 - vuotiaat 1293 8,1 %
• 7-14 - vuotiaat 1727 10,9 %
• 15-24 - vuotiaat 1551 9,8 %
• 25-44 - vuotiaat 3918 24,7 %
• 45-64 - vuotiaat 4645 29,3 %
• 65-74 - vuotiaat 1474 9,3 %
• 75-- vuotiaat 1263 8,0 %

Koulutus

Koska Janakkalalle on tyypillistä kahden melko suuren taajaman olemassaolo, niin sen seurauksen myös koulukysymyksissä on ollut molempien keskusten kouluolojen kehittäminen. Janakkalaan perustettiin Kustaa Paturin ja muiden aktiivisten kyläläisten toimesta Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu vuonna 1861.

Kunnan koululaitoksessa on 10 perusopetusta antavaa, vuosiluokat 1-6 käsittävää koulua, kaksi vuosiluokat 7-9 käsittävää koulua, erityiskoulu sekä kaksi lukiota. Kunnan koululaitokseen kuuluvat:

• 1-6. luokkien opetus
  • Harvialan koulu
  • Heinäjoen koulu
  • Leppäkosken koulu
  • Löyttymäen koulu
  • Tanttalan koulu
  • Tarinmaan koulu
  • Tervakosken koulu
  • Turengin koulu
  • Viralan koulu
  • Vähikkälän koulu

• Erityiskoulu, jossa on luokkien 1-9 opetus
  • Haukankallion koulu

• 7-9. luokkien opetus
  • Tervakosken yhteiskoulu
  • Turengin yhteiskoulu

• Lukiot
  • Tervakosken lukio
  • Turengin lukio

Kunnan koulutustaseen mukaisesti: (2003)

• Tutkinnon suorittaneita oli 7360
• Keskiasteen suorittaneita oli 4844
• Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli 2516

Kaksi kuntakeskusta

Jos koululaitoksessa näkyvät kunnan kahden keskuksen olemassaolo, niin sama tulee esiin kaikissa muissakin yhteiskunnan palveluissa. Kumpaankin kuntakeskukseen ovat syntyneen melkoisen identtiset palvelut, joskin Tervakosken palvelut ovat suppeammat kuin Turengin.

• Varsinainen terveyskeskus vuodeosastoineen sijaitsee Turengissa, mutta terveysaseman palvelut on saatavilla myös Tervakoskelle. Kummassakin on myös paikalliset vanhusten palvelukodit.
• Kirjasto on kummankin kuntakeskuksen palveluja,
• Uimahalli sijaitsee ainoastaan Tervakoskella,
• Päivähoidon palvelut kummassakin keskuksessa,
• Muut kunnan virastot sijaitsevat Turengissa ja vain harvoin päivystetään Tervakoskella,
• Valtion virastot ja Alko sijaitsevat vain Turengissa.
• Kirkko sijaitsee lähes puolivälissä Turenkia ja Tervakoskea Tarinmaan kylässä, mutta seurakunnan hallinto on keskittynyt Turenkiin, joskin Tervakoskella on vanha puinen kappelirakennus ja sen yhteydessä seurakuntatilat.

Poliittinen päätöksenteko

Valtuusto

Janakkalassa on perinteisesti ollut melko vahva vasemmisto, ja SDP:lla on ollut suurin valtuustoryhmä.

Viime kunnallisvaalien jälkeen Janakkalassa muuttui puolueiden poliittiset valtasuhteet ja valtuuston kokoonpano puolueittain vuosina 2009-2012 on seuraava:

• SDP 13
• KOK 10
• VIHR 3
• KESK 10
• VAS 5
• KD 1
• Persu 1

Yhteensä 43

Kunnanhallitus

Kunnanhallituksen paikkajakauma on:

• SDP 3
• Kesk 2
• Kok 2
• Vas 1
• Vih 1

Yhteensä 9

Kunnan talous

Janakkalan kunnan taloudessa on nähtävissä samat ilmiöt kuin muidenkin kuntien taloudessa ja eritoten ns. kehittyvien ja asukaslukuaan kasvattavien kuntien taloudessa. Kunnan verotulot eivät vuonna 2005 päätyneet tavoitteeseensa, koska valtio antoi tuloveroon lisää helpotuksia. Samaan aikaan toteutettavat kunnalliset investoinnit ovat lisänneet kunnan velkaantumisastetta. Kun kunta vielä vuoden 2003 lopulla oli lähes velaton, niin vuoden 2005 lopussa kunnalla oli lainoja noin 12 miljoonaa euroa. Kunnan velkaantumisen arvioitiin kääntyvän laskuun vuonna 2007, mutta talouslama on saattanut kunnan talouden entistä suurempiin vaikeuksiin ja siten myös entistä enemmän velkaantumaan. Pääsyynä velkaantumisen on ollut kunnassa toteutettu laaja investointi-ohjelma sekä kuntayhteistyön ennakoitua suuremmiksi muodostuneet menot. Kunnan tuloveroprosentti vuodelle 2010 on 19,50 (+ 0,50 % vuodesta 2009).

Yritystoiminta

Merkittävimmät yksityiset työllistäjät Janakkalan kunnassa ovat: Tervakosken paperitehdas, Nestlé Oy:n jäätelötehdas, Valio Oy UHT, keskipakoispumppuja ja sähkömoottoreita valmistava Kolmeks Oy ja Kiipulasäätiön ylläpitämä Kiipulan Koulutus- ja kuntoutuskeskus.

Elinkeinoelämä Janakkalassa on historiallisesti ja perinteisesti melkoisen vilkasta. Janakkala on aina ollut yksi maamme teollistuneimmistä maalaiskunnista. Kunnassa toimii monimuotoista teollisuutta sekä erilaisia yritys- ja kuluttajapalveluja kaikkiaan yli 600 toimipaikassa. Kuitenkin myös alkutuotannolla on vanhassa maatalouspitäjässä merkityksensä. Olihan Janakkala jo 1800-luvun aikana Suomen edistyksellisimpiä maanviljelyyn panostanaita kuntia.

Kaupalliset palvelut sijaitsevat kummassakin kunnan keskuksessa, Tervakoskella ja Turengissa. Täissä toimii yli sata palveluyritystä ja –yrittäjää. Yrittäjien määrä jakautuu siten, että heistä kolmasosa toimii Tervakoskella ja kaksi kolmasosaa Turengissa.

Tilastoa

Työvoima

• Työllinen työvoima vuonna 2003
  • Työllinen työvoima yhteensä 6694
  • Työpaikkaomavaraisuus 78,0 %

• Työssäkäyvät elinkeinoittain vuonna 2003
  • Maa- ja metsätalous 340
  • Teollisuus 1835
  • Sähkö- ja vesihuolto 36
  • Rakennustoiminta 336
  • Kauppa 710
  • Liikenne 195
  • Rahoitustoiminta 328
  • Yhteiskuntapalvelut 1336
  • Tuntematon 101
• Yhteensä 5222

Tunnukset

Vaakuna

Kunnan vaakunan on suunnitellut taiteilija Onni Oja vuonna 1950. Suunnittelustaan hän kertoo: "Vaakunakilpi on jaettu kahteen osaan sakarakorolla, joka muistuttaa linnoituksen harjaa. Koron syvennykset ovat muurin harjan ampuma- ja tähystysaukkoja. Aihe viittaa Hakoisten linnavuoreen. Irvistävän ilveksen pää voi kuvitella aikoinaan kiinnitetyn linnoituksen punatiilisen muurin seinään varoitukseksi viholliselle. Yläosassa pakanuuden nuolet taistelevat uskonnon tunnusmerkkiä, ristiä vastaan."

Tunnuskukka

Hämeenkylmäkukka. Kuva: Teresa Lehikoinen

Kunnan tunnukseksi on valittu Hämeenkylmänkukka eli Pulsatilla patens eli aiemmin Anomone patens. Tämä on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu ja erittäin uhanalainen kasvi. Sun tyypillistä Kanta-Hämeen alueelle ja se viihtyy erityisesti Janakkalan maisemaa halkovilla harjuilla. Kunnan tarkoituksena on ollut Hämeenkylmänkukan säilymisen edistäminen ja siksi se on nimennyt juuri tämän kasvin nimikkokukakseen.

Tunnuseläin

Taitelija Onni Oja otti Janakkalan kunnanvaakunan keskeiseksi tunnukseksi ilveksen (Lynx lynx). Tämä eläin on ollut tyypillinen Kanta-Hämeen alueen suurpeto, jonka kanta kuitenkin on alueella hyvin vähäinen. Ilves on maamme kookkain kissaeläin, joka luonteeltaan arkana näkyy harvoin luonnossa. Vaakunaeläimestä on tullut myös koko kunnan tunnuseläin, ja sitä on ollut tukemassa myös entisen Vanjan kunnan vaakunassa myös esiintynyt ilves.

Janakkalan kylät

Heinäjoki, Hiisi, Hyvikkälä, Jokimaa, Kerkkola, Kernaala, Kiipula, Kiri (kylä), Koljala, Leppäkoski, Löyttymäki, Mallinkainen, Melkkola, Napiala, Punkka, Rastila, Saloinen, Sauvala, Tarinmaa, Tanttala, Tervakoski, Turenki, Uhkoila, Virala, Vähikkälä

Tunnettuja janakkalalaisia

• Ida Aalberg, näyttelijätär
• Lyyli Aalto, kansanedustaja
• Hans Gustaf Boije af Gennäs, Hakoisten omistaja
• Uno Cygnaeus, pappi, kansakoulun isä
• Pia Freund, sopraanolaulaja
• Esko Helle, valtiopäiväneuvos, kansanedustaja
• Ellen Jokikunnas, juontaja
• Minna Koskela, näyttelijä
• Johannes Koskinen, poliitikko, kansanedustaja, ministeri
• Maire Lindholm, jousiammunnan maailmanmestari
• Antti Litja, näyttelijä
• Eini Liukko-Vaara, oopperalaulaja
• Reko Lundán, kirjailija
• Tauno Marttinen, säveltäjä
• Onni Oja, kuvataiteilija
• Kustaa Paturi, talonpoikaisrunoilija ja vaikuttaja
• Petri Pohjamo, enduron maailmanmestari
• Salomon Waara, Napialan Nahkatehtaan perustaja
• Olli Porthan, urkumusiikin professori
• A.P. Sarjanto, lauluntekijä
• Saija Varjus, laulaja, tangokuningatar

Lähteet

• Helle, Esko; Sotasurmat 1914–1922. Janakkala ennen ja nyt, LVII 2008. Janakkala 2008.
• Kerkkonen Veikko; Janakkalan historia. 1931
• Kerkkone, Veikko; Janakkalan historia. 1976
• Krupinin, Liisa; Kartankorrat ja kansalaissota. Janakkala ennen ja nyt, 2006..
• Krupinin, Liisa; Talonpojat ja torpparit kansalaissodan pyörteissä. Janakkala ennen ja nyt. 2007.
• Lehtiö, Ossi; Kustaa Paturi - maamies. 2002
• Wikipedia