Hämeen härkätie

Hämeen härkätiellä 1900-luvun taitteessa. Kuva: A. Th. Böök, Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmat.

Hämeen härkätietä pitkin matkaa Hämeen linnasta Turkuun on 162 kilometriä. Reitti on osa keskiaikaista Turusta Viipuriin kulkenutta Ylistä Viipurintietä, joka oli yksi merkittävimmistä aikakauden matkustusreiteistä. Jaakko Teitin vuosina 1555-1556 laatiman tieluettelon sekä 1600-1700-lukujen karttojen mukaan Härkätie johti Hämeenlinnasta Hattelmalan ja Hattulan kautta Rengon kirkolle, sieltä Rengon Lietsan, Tammelan Portaan, Someron, Kosken, Marttilan ja Liedon kautta Turun tuomiokirkon kupeeseen.

Kauppatie

Härkätie on Suomen vanhimpia historiallisia teitä. Sen varhaisvaiheet ulottuvat kauas keskiajan taakse, aina viikinkiajalle eli 800-luvulle saakka, jolloin alkoi Ruotsissa Mälar-järven saarella sijainneen Birkan suuruudenaika. Se kesti 900-luvun lopulle saakka. Birkan kauppiaat hankkivat erätalouden tuotteita lähinnä turkiksia ja välittivät niitä edelleen Keski-Eurooppaan. Suomen rannikolle muodostui kauppapaikkoja, joissa birkalaiset ja rannikon suomalaisasutus kävivät vaihtokauppaa. Koska rannikolla ei ollut tarpeeksi erämaita, hankkivat rannikon asukkaat hämäläisiltä arvoturkiksia eli soopelia, kärppää, näätää ja saukkoa sekä myös Välimeren piirissä jo antiikin ajoista lähtien arvostettua haustetta, majavan sukurauhasista saatavaa, lääkeaineena käytettävää eritettä. Hausjärvi -nimen uskotaan juontuvan tämän aineen pyyntipaikasta. Vastineeksi hämäläiset saivat aseita, koruja, metallia ja suolaa.

Birkan tuhouduttua Itämeren kauppa siirtyi aluksi Gotlannin ja Sigtunan hallintaan. Suomessa kauppaa käytiin Härkätien Aurajokilaaksossa, jonne muodostui Koroisten kauppapaikka. Maankohoamisen ja poliittis-taloudellisten syiden vuoksi kaupankäynti siirtyi 1200-luvun lopulla Unikankareen kummun ympärille, jonne kasvoi Turun kaupunki.

Matkalaiset Härkätiellä

Härkätie oli metsiin raivattu leveähkö ja mutkainen polku, jota ei kuljettu matkoja härillä, vaan jalan tai hevosilla. Härkä viitannee vahvaan eläimeen, jolla reitit asuttamattomiin erämaihin oli tehtävä. Nimestään huolimatta ei Härkätiellä kuljettu pitkiä matkoja härillä. Härkiä käytettiin keskiajalla ja uuden ajan alussa lähinnä Varsinais-Suomen ja Someron savikkoalueiden kyntötöissä, kun taas keskiajan Häme oli kuulu hevosmaakunta. Kesäaikana tavallinen päivämatka oli 30-40 km maaston ja kuorman mukaan. Liikenne oli kausiluonteista ja talvisaikana Härkätien korvasi järvenselkiä ja soita pitkin johdettu, Hattulasta Tammelan Teuron kautta Turkuun viitoitettu talvitie. Jokien, purojen ja kosteiden paikkojen yli kuljettiin pitkospuita tai kivilatomuksia pitkin. tavarat kulkivat hevosen selässä. Vanhaa tietä ylläpitivät muinaispitäjät.

Keskiajalla Härkätie yhdisti valtakunnan kaksi tärkeää linnaa, Turun linnan ja Hämeen linnan. Kuninkaan pikalähetit ratsastivat matkan parissa päivässä. Tavalliset kruunun verotavaroita kuljettaneet talonpojat viipyivät matkalla 4-6 päivää. Matkalaisten joukko oli kirjava. Oman erikoisen lisänsä härkätielle toivat kirkonmiehet ja pyhiinvaeltajat, jotka olivat matkalla Rengon Pyhän Jaakon kirkkoon tai Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon jumalanpalveluksiin. Myös kirkkojen vierellä juhlapyhinä pidetyt markkinat eli messut vetivät puoleensa sekä kauppiaita että rahvasta.

Silloin, kun kievareita ei vielä ollut, yövyttiin tilapäisissä majapaikoissa, joista osa oli myös erämiesten sijoina. Nimistön perusteella Härkätien varrella Hämeen alueella tällaisia olivat Rengon Asemi, Tammelan Pyhäjärven Mämmi, Mämmikallio ja Mämmikari. Paikannimissä on siis säilynyt viittaus vanhaan hämäläiseen matkamuonaan, mämmiin eli imellettyyn jauhotahnaan. Muita matkaeväitä olivat puuro, talkkuna ja hapan kala.

Asutuksen laajentuessa keskiajalla teiden varsille perustettiin kievareita kruunun asioilla liikkuvia varten. Härkätien kievarit sijaitsivat Rengon kirkolla, Tammelan Portaassa, Someron Lahdessa, Marttilan Juutilassa ja Liedon Pinomäessä. Keskiajan lopulla syntyi myös yksityisiä krouveja, joissa sai sahtia ja olutta. Kuningas Kustaa Vaasa kuitenkin puuttui niiden toimintaan 1500-luvun alussa tienvarsijuopottelun takia lakkauttamalla suurimman osan krouveista.

Poliittisista muutoksista huolimatta Härkätie yhdisti Varsinais-Suomen ja Hämeen aina 1800-luvulle saakka alkuperäisen linjansa säilyttäen. Auto- ja rautatieliikenne vähensi Härkätien merkitystä, ja vuonna 1962 valtatie 10 syrjäytti sen hiljaisiksi paikallis- ja yksityisteiksi.

Nykyään Hämeen Härkätie on valtakunnallinen matkailutie, ja sen varrelta löytyy monenlaisia kulttuuri- ja luontokohteita, tapahtumia, muistomerkkejä ja virkistysalueita. Kaunista maisematietä kulkevat vieläkin pyhiinvaeltajat kävellen, pyöräilijät, moottoripyöräilijät ja autoilijat.

Hämeen härkätiestä kertoo vanha kehtolaulu "Tuu, tuu tupakkirulla".