Rengon Pyhän Jaakon kirkko
Rengon Pyhän Jaakon kirkko on 1400- ja 1500-lukujen taitteessa rakennettu pohjamuodoltaan harvinainen 8-kulmainen kirkko. Apostoli Jaakob vanhemman nimikkokirkkona se on ollut keskiajalla myös ulkomailla tunnettu pyhiinvaelluskohde. Kirkon seinien alin osa voi olla keskiajalta, mutta siitä on jäljellä vain perustukset ja pari matalaa katkelmaa pohjoisseinässä itäisemmän ikkunan ala- ja länsipuolella. Vuonna 1751 Johan Holmbergin piirtämässä maanmittaushallituksen graafisessa kartassa on merkitty kolme eri kirkon paikkaa, joista yksi oli Härkätien museon lähellä kirkon lounaispuolella. Puukirkon eteisen nurkka on kiinni kivikirkon asehuoneessa ja kaakkoisnurkka kiviaidan päällä. Lähteissä mainitaan myös toinen puukirkko noin vuosilta 1650-1730, mutta sen paikkaa ei ole kyetty selvittämään. Nämä puukirkot ovat toimineet Rengon kirkkona kivikirkon ollessa liian huonossa kunnossa vuosien 1650-1783 aikana.
Pyhä Jaakko
Pyhän Jaakon kultti on tanskalais-gotlantilaista vaikutusta. Se tuli Suomeen rannikolle muuttaneiden skandinaavien mukana. Paimiossa kävivät kauppaa hämäläiset ja viikingit jo 800-luvulla.Siellä pidettiin myös Jaakon markkinat 25:pnä heinäkuuta joka vuosi. Myös sisämaassa sijainnut Pirkkala, jonka nimi tulee ruotsalaisesta Birkasta eli kauppapaikasta, oli aikoinaan vesireittiensä ansiosta suuri kauppapaikka. Myös Pirkkalan suojeluspyhimys oli Pyhä Jaakko. Birkalaiset, liikkuvat kauppamiehet olivat ottaneet Pyhän Jaakon suojelijakseen, sillä se oli sotilaiden ja matkustavaisten suojelija. Myös sisämaahan muutti skandinaaveja jo pakanuuden ajalla ja saarnasivat kristinuskosta. Härkätien varressa sijaitseva Renko ja Pyhän Jaakon kirkko on jo varhain ollut pirkkalaisten markkinapaikka.
Rengon historiassa lahjoituksen tekijänä mainitaan Paimion kauppapaikassa vaikuttanut ikivanha skånelainen ylimyssuku, Hogenskild eli "mielen kilpi". Hogenskildit olivat Tanskassa valtioneuvoksia ja vaikuttivat myös Ruotsissa. Rengon historian yhteydessä mainittu Hogenskild eli ja vaikutti Kalmarin unionin aikaan.
1700-luvulta periytyvän tiedon mukaan Rengon kirkko oli muinoin emäkirkko, josta johdettiin seurakuntatyötä Vanajan Mäskälässä, Janakkalassa, Hausjärvellä, Lopella, Lehijärvellä ja Hattulan Metsäkansassa. Metsäkansalla tarkoitettaneen sitä väestöä, joka asui Hattulan alueella ryhmäkylien ulkopuolella lähellä Renkoa.
Kirkon korjauksia
Jo 1600-luvun puolivälin mennessä kirkon holvattu katto oli sortunut ja seinät osaksi luhistuneet. Vuonna 1783 valmistui kirkon kunnostustyö vihtiläisen rakennusmestarin Martti Tolpon johdolla, muurarimestarina oli Eric Silfvander. Seuraava uudistus tehtiin noin 100 vuotta myöhemmin 1895, ja sen suunnitteli arkkitehti Alfred Cavén. Korjauksen yhteydessä kirkon ikkunat suurennettiin, alttarin takana oleva ikkuna muurattiin umpeen ja siihen rakennettiin alttarilaite, kirkkoon asennettiin kamiinat, saarnastuoli siirrettiin nykyiselle paikalleen keskiseinältä. Asehuoneen ja pääoven päädyt sekä sakastin sisäänkäynti muutettiin uusgoottilaisiksi portaaleiksi. Sähkölämmitys asennettiin kirkkoon 1950-luvun alussa ja samalla pelkistettiin koristeellisia muotoja ja laskettiin saarnastuolia. Vuosina 1954-1957 kirkossa tehtiin pieniä korjauksia. Vuonna 1964 uusittiin sakastin lattia.
Vuonna 1985 valmistui arkkitehti Irja Hännisen korjaussuunnitelma. Kirkko sai lämmitetyn kalkkikivilattian, penkit ja maalaus uusittiin, osa koristeellisista muotoiluista palautettiin ja kellojen soitto sähköistettiin.
Kirkon esineistöä
Kirkossa on lukuisia esineitä 1700- ja 1800-luvuilta, mm- alttaritekstiilejä ja kynttilänjalkoja. Kattokruunut ovat 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Kirkon 8-kulmaisessa tornissa on kello vuodelta 1800 ja uudempi vuodelta 1981. Vanhin, ilmeisesti vuodelta 1511 peräisin oleva kello on hiukan vioittuneena Härkätien museossa. Kirkon 15-äänikertaiset urut ovat järjestyksessä toiset, Kangasalan urkutehtaan vuonna 1981 rakentamat.
Vuoden 1895 alttariristi poistettiin vuonna 1915 ja tilalle laitettiin Ilmari Launiksen Kristuksen kirkastumista esittävä alttaritaulu. Kun kivikirkko korjattiin käyttökuntoon 1700-luvun lopulla, puuseppä Martti Tolpo rakensi sinne saarnatuolin , jonka jokainen sivu oli varustettu maalatulla kuvalla. Kuvista ei ole jäljellä mitään dokumenttia. Vuonna 1831 pitäjänmaalari Josef Mandelin Uudestakylästä esitteli maalaamaansa taulua ehtoollisen asettamisesta. Häntä pyydettiin maalaamaan myös ristiinnaulitsemista esittävä taulu. Hän teki myös kolmannen, Kristuksen laskeutumista Tuonelaan esittämän taulun. Taulut sijoitettiin kuori-ikkunan molemmille puolille ja yläpuolelle. Teoksia jouduttiin korjaamaan, ja vuonna 1874 piispa A.E.Granfelt totesi niiden olevan töherryksiä, joiden tilalle pitäisi hankkia paremmat. Myöhemmin kuori-ikkunakin poistettiin.
Vielä 1900-luvun alussa kirkossa oli käytössä 1800-luvulta peräisin olevat ehtoollisastiat, mutta vuonna 1975 uusittiin koko astiasto uusien määräysten vuoksi. Hopeinen viinikannu on lahjoitus vuodelta 1948.
Kirkkomaa
Vuonna 1984 tehtiin Rengon kirkossa laaja arkeologinen kaivaus, jolloin tutkittiin kirkon sisäpuolinen alue runkohuoneessa ja asehuoneessa. Kirkon luoteis- ja koillisviisteen ulkopuolelle tehtiin koekuopat, joista kaikista löytyi ihmisen luita. Sieltä löydettiin yhteensä noin 70 hautaa, joista osa ajoittuu 1400-1600-luvuille ja osa 1600-1700 -luvuille.
Rengon Pyhän Jaakon kirkkoa ympäröi keskiaikainen kahdeksankulmainen kirkkotarha, jonka koko on noin 45,5 kertaa 33 metriä eli 1300 m2. Kirkkotarhaa on laajennettu vuosina 1826-1827 ja 1888-1889. Kirkkomaalla on säilyneitä hautamuistomerkkejä vasta 1800-luvun jälkeiseltä ajalta. Näitä vanhemmat hautamuistomerkit olivat puusta tehtyjä, eivätkä sen vuoksi säilyneet. Haudat ovat itä-länsi –suunnassa, kuten keskiaikana ja historiallisena aikana kristillisen tradition mukaan tehtiin. Keskiajalla vainajat haudattiin käärinliinoihin käärittyinä, ja 1600-luvulla yleistyi arkkuhautaus. Vielä 1200-luvulla saatettiin laittaa hautaan esineitä mukaan, mutta sen jälkeen on haudattu ilman esineitä 1600-luvulle asti. Kirkon sisäosat ja eteläpuoli ovat olleet kaikista kalleimpia ja arvostetuimpia hautapaikkoja. Myös itä- ja länsipuoli on ollut arvostettua aluetta. Kirkkojen pohjoispuolelle on oletettavasti haudattu enimmäkseen köyhiä ja rikollisia. Kirkon aidan viereen, aitaan ja ulkopuolelle on mahdollisesti salaa haudattu kastamattomia lapsia ja rikollisia, joilla ei olisi ollut muuten pääsyä kirkkomaahan.
Kirkkomaalle tehtiin 1900-luvulla useita kunnostustöitä, korjattiin kiviaitaa ja ja siistittiin kasvillisuutta ja joenrantaa. Vanha kirkkomaa-alue oli edellisen vuosisadan loppuun mennessä käytetty kokonaan. Uutta hautausmaata varten ostettiin 1930-luvulla kunnalta kaksi hehtaaria Isonmäen peltoaluetta.1950- ja 1960-luvuilla laadittiin kaksi asemakaavaa uudelle hautausmaalle. Vuonna 1960 vihittiin arkkitehti Erkki Kartanon suunnittelema siunauskappeli.
Lähteet
http://www.mv.helsinki.fi/khsalo/renko/Kaivauskertomus+liitteet.pdf
http://www.hameenlinnanseurakuntayhtyma.fi/portal/kirkot_ja_toimitilat/kirkot/renko/
http://www.nba.fi/fi/rengon_kirkon_tutkimukset
Katso myös: