Hämeen linna

kuva kaavoitustoimisto

Hämeen linna seisoo punatiilisine kasarmeineen Vanajaveden rannalla Linnan niemellä Hämeenlinnassa. Nykyään linna toimii Museoviraston alaisena museona, ja sen tiloja vuokrataan erilaisia tilaisuuksia varten. Linnan alueella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Vankilamuseo, Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo sekä Tykistömuseo. Hämeen linna ympäristöineen on ainutlaatuinen kulttuuri- ja rakennushistoriallinen kokonaisuus, johon kuuluvat linnan ja kantakaupungin välinen puistovyöhyke sekä linnan kasarmialue. Maisemakokonaisuuden olennaisia osia ovat myös Kaupunginpuisto ja Aulangon rantanäkymät.

Historia

Hämeen linnan paikalla sijaitsi jo viikinki- ja ristiretkiaikaan linnoitettu asuinpaikka. Arkeologisen ajoituksen mukaan paikka oli olemassa jo 900-luvulla, mutta se tuhottiin 1100-luvulla. Tämä muinaiskaupunki ja linnoitus olivat ilmeisesti syy Hämeen linnan perustamiseen. Paikka oli mitä parhain kaupankäynnin ja sotilastoimintojen keskuksena, poliittinen valtakeskus sijaitsi kuitenkin todennäköisesti muualla.

Ruotsin valtakunnan yhdistyminen ja Suomen liittyminen siihen lisäsivät kuninkaan tarvetta saada turvallisia "kruunun tukikohtia", joissa virkamiehet, sotilaat ja kuninkaan omat miehet saivat rauhassa majailla, levätä ja tehdä retkiään muun maan valloittamiseksi ja valvomiseksi. Birger Jaarlin 1200-luvun puolivälissä tekemän ristiretken tuloksena Häme liitettiin Ruotsiin ja paikalle perustettiin tukikohdaksi linna. 1200-luvun lopulta lähtien ruotsalaiset rakensivat laajenevan valtakuntansa tukipilareiksi ensimmäiseksi linnanrakentamiskaudeksi kutsuttuna aikana ns. kastellityyppisiä linnoituksia. Niiden pääosan muodosti neliömäinen tai suorakulmainen ympärysmuuri, Hämeen linna on tästä hyvä esimerkki.

Hämeen linna oli kuninkaalle avain valtakunnan hallitsemiseen. Pohjoiseen ja edelleen Kokemäenjoen kautta Pohjanlahdelle johtavaa vesireittiä oli helppo valvoa aikana, jolloin tavaroiden siirtäminen ja ihmisten liikkuminen tapahtui pääosin vesitse. Koko muu Suomi oli vaikeakulkuista ja vaarallista metsää. Vesiyhteyksien lisäksi kuljettiin maan tärkeintä valtaväylää, Hämeen härkätietä pitkin suoraan valtakunnan keskukseen ja toisen linnoituksen sydämeen, Turkuun.

Keskiajan kuluessa leirilinnasta rakennettiin asuinlinna linnanpäällikön käyttöön. Pähkinäsaaren rauhan solmimisen jälkeen vuonna 1323 puolustuslinnasta tuli hallintokeskus. Linnan ulkonäkö vakiintui nykyiselleen, kun sinne 1504 muutti Ingeborg Aakentytär Tott. Hän on yksi harvoista Ruotsi-Suomen naisista, jotka ovat johtaneet linnaa, sotilaallista puolustusta ja hallintoa.

Linnan taloudesta huolehtimaan perustettiin karja- eli latokartanoita, joita olivat läheinen Ojoisten latokartano, Saaristen ja Hätilän latokartanot sekä Mustialan ja Sairialan kuninkaankartanot. Ympäröivien pitäjien talonpojat velvoitettiin rakentamaan kartanoiden rakennuksia ja maksamaan veroa. Voudit hoitivat tilityksiä Tukholmaan.

1700-luvulla linna antautui kahdesti taisteluitta venäläisille, vaikka se oli korotettu kolmikerroksiseksi ja ympäröity kehämuurirakennuksilla. Kun linna lopullisesti antautui vuonna 1808, siitä tehtiin vankila. Hämeen linna toimi vankilana vuosina 1837-1972.

Rakennukset

kuva Maija Jauhola

Hämeen linnan keskiaikainen, noin 200 vuotta kestänyt rakennushistoria on helposti luettavissa linnan julkisivusta. Esilinnaan kuuluneet keskiaikainen kehämuuri ja 1500-luvun puolivälin tykkitorni ovat säilyneet hyvin Vanajaveden rannassa. Hämeen linnan tärkeimmät rakennusvaiheet keskiajalla olivat

• Leirikastelli 1200-luvulla
• Harmaakivilinna 1270- ja 1300-luvun välillä
• Kukkotorni 1300- ja 1350-luvun välillä
• tiililinna 1300-luvun alkupuolelta 1450-luvulle
• kulmatornit 1480-1520

Linnan sisäpihalta näkyy hyvin linnan erilaiset rakennusvaiheet. Sisäpihan tiilikoristelu on ainutlaatuinen Suomessa ja merkittävä koko Pohjolassa. Linnan lounaissivuille 1300-luvun alkupuolella muurattu Kukkotorni kohoaa edelleen harmaakivisenä toisen kerroksen korkeudelle. Pohjakerroksen huoneiden välillä ei alun perin ollut oviaukkoja. Huoneesta toiseen oli kuljettava sisäpihan poikki, mikä toi pihan elämään oman jännittävän ja elämäntäyteisen lisänsä. Keskiajalla linnan toiseen kerrokseen johti kaksi kapeaa muurinsisäistä porrasta. Toinen on Kukkotornin kierreportaikko, ja toinen portaikko nousee sisäpihan eteläkulmasta toisen kerroksen koillissiipeen.

Ensimmäinen kerros

Päälinnan ensimmäinen kerros on lähes kokonaisuudessaan peräisin harmaakivilinnan rakennusvaiheesta. Huoneet olivat talous-, oleskelu- ja varastotiloja. Lähes kaikki harmaakivimuurit ja tynnyriholvit ovat alkuperäisiä, joten päälinnan ensimmäinen kerros on Suomen parhaita esimerkkejä keskiaikaisista huonetiloista. Kaivopihassa sijaitsee 12 metriä syvä kaivo. Sen rakentaminen oli aikoinaan suururakka, sillä veden saannin turvaaminen oli linnalle elintärkeä kriisitilanteissa. Kappeli toimi keskiaikana katolisena kappelina. Sen uskonnollisesta käytöstä luovuttiin 1500-luvun lopulla ja se muutettiin leivintuvaksi. 1500-luvun lopulla linna jäi hunningolle.

Linnan keskiaikaisen keittiön nurkassa on vieläkin nähtävissä maapohjalle perustetun avolieden pohja. Ruoka valmistettiin suoraan hiillokselle jalallisissa rauta- ja kuparipadoissa. Patoja riippui ketjuissa myös hiilloksen yläpuolella. Yhtä ensimmäisen rakennusvaiheen tornihuonetta käytettiin arvoesineiden varastona. Linnantupa on pohjakerroksen suurin huone. Huoneet olivat pimeitä, sillä turvallisuussyistä pieniä ikkuna-aukkoja avattiin vain muurin sisäpihan puoleisille sivuille. Huoneiden sisutus oli yksinkertainen ja suurin osa linnan väestä nukkui yönsä olkia pehmusteinaan penkeillä, pöydillä tai lattialla. Olkien päälle oli levitetty tukeva villainen vaippa. Keskiaikana väki käytti kierreportaita noustessaan toiseen kerrokseen.

Toinen kerros

Toisen kerroksen huonetiloja ei ole säilynyt alkuperäisessä keskiaikaisessa asussa. Näiden tilojen entisöinnissä on noudatettu kahta periaatetta. Osa tiloista, kuten esimerkiksi Koillissiiven sali ja Kukkotorni, on jätetty niin sanotuiksi rauniotiloiksi. Osa tiloista on taas restauroitu keskiaikaiseen asuunsa.

Nimitykset Kuningattaren kamari ja Kuninkaansali otettiin käyttöön Kustaa II Adolfin vuonna 1614 tekemän vierailun jälkeen. Nämä huoneet olivat linnan edustavimpia tiloja. Kuninkaansali edustaa ristiholvattuine kattoineen ja kalkittuine seinineen myöhäiskeskiaikaista juhlatilaa parhaimmillaan. Keskiaikainen tapa oli koristaa holvit maalauksilla. Mitä ilmeisimmin niin oli tehty myös Kuninkaansalissa.

Linnan ensimmäiset savujohtoiset uunit muurattiin Kukkotornin kulmissa sijainneisiin portinvartijan kamareihin. Toisessa kamarissa on vieläkin nähtävissä keskiaikaisen avotakan jäännöksiä. Huoneiden ikkunasyvennykset, takat, puulattiat ja puukatot ovat rekonstruktioita, mutta näin entistettynä huoneet antavat hyvän käsityksen keskiaikaisista asuintiloista. Seinäkomerot toimivat istuimina ja hyllytiloina. Mahdollista oli myös, että pöydän tai sängyn pääty nojasi komeroon. Huoneiden sisustus oli yksinkertaista. Seinänvierillä oli penkkejä, joita päiväsaikaan käytettiin istuimina ja työtasoina ja yöllä makuusijoina. Kirjurinkamari ja käymälä sijaitsevat välikerroksessa, jonne portaat johtavat asuinhuoneiden ja ritarisalin välisestä eteisestä. Päälinnan ainoa säilynyt sisäkäymälä on portaiden yläpäässä oikealla. Myös Ritarisali kuuluu entistämistöissä rauniotiloiksi jätettyihin huoneisiin.

Kolmas kerros

Päälinnan kolmas kerros on entistetty asuun, jonka se sai 1720-luvulla, jolloin linna muutettiin viljavarastoksi. Kolmas kerros toimii nykyisin lähinnä näyttelytilana. Kirkon eteistilaan päästiin linnanpihalta nousemalla ensin kierreportaita Kukkotorniin ja edelleen ylös jyrkkiä portaita, jotka ovat yhä jäljellä. Linnan kirkko sijoitettiin Kukkotornin kolmanteen kerrokseen 1500-luvun lopulla. Tätä kirkkoa käyttivät vuonna 1639 perustetun Hämeenlinnan kaupungin asukkaat aina vuonna 1659 sattuneeseen tulipaloon asti. Sakaristo oli alun perin vuonna 1599 räjähtäneen etelätornin kolmas kerros. Se rakennettiin uudelleen 1600-luvun alussa.

1700-luvulla linna toimi Suomessa olevien joukkojen tukikohtana, vaikka se olikin huonossa kunnossa. Kuningas Kustaa III kaloitteesta ryhdyttiin linnassa mittaviin kunnostustöihin. Kuninkaallisten linnoitustöiden johtajaksi valittiin Axel Magnus von Arbin, joka piti linnan sijaintia merkittävänä maanteiden risteyspaikassa. Koska pelättiin venäläisten hyökkäystä, vallit uusittiin, rakennettiin uusi vallihauta, sotilaskasarmi ja kolme kehämuurirakennusta.

Linnan kummitus

Linnassa kuuluu kummitella. Hämeen linnan käytävillä käyskentelee Synnöve, Birger Jaarlin sisar. Kerrotaan, että veli telkesi tyrmään sisarensa epäsäätyisen rakkauden vuoksi. Tosin koko linna rakennettiin vasta Birgerin kuoleman jälkeen.

Restaurointi

Päälinnan vapauduttua vankilakäytöstä vuonna 1953 Suomen valtio aloitti 35 vuotta kestäneet linnan entisöinti- ja tutkimustyöt arkeologi Knut Draken johdolla. Linnan entistämissuunnitelman laati professori Nils Erik Wickberg. Päälinna avattiin yleisölle vuonna 1979, ja lopullisesti restaurointityöt valmistuivat vuonna 1981.

Linna nousi Hämeenlinnassa puheenaiheeksi jälleen syksyllä 2007, kun Hämeen Sanomissa julkaistiin artikkeli linnan heikosta kunnosta. Artikkelin mukaan huonoimmassa kunnossa ovat linnan vallit, jotka ovat romahdusvaarassa. Lisäksi tykkitornin alaosa on käyttökiellossa, koska sadevesi pääsee tornin rakenteisiin ja seinistä putoilevat kivet tekevät paikasta vaarallisen. Syynä heikentyneeseen kuntoon on korjauksiin ja ylläpitoon käytettävissä olevien rahojen puute. Vuoden 2007 lopulla Museovirasto sai valtiolta 1,5 miljoonaa euroa korjaustöihin.

Näyttelyitä ja tapahtumia

Linna on avoinna yleisölle historiallisena muistomerkkinä. Siellä järjestetään opastettuja tutustumiskierroksia sekä teemakierroksia, joissa esitellään näyttelyitä. Linnassa on avoinna Hämeen esihistoriasta kertova näyttely Terra Tavestorum. Näyttelyn aineisto perustuu yli sadan vuoden aikana Hämeessä tehtyihin arkeologisiin tutkimuksiin ja arvokkaisiin muinaislöytöihin. Muita pysyviä näyttelyitä ovat Tiilen historiasta kertova näyttely, Pielaveden Vaaraslahden raha-aarre, Keskiaikaista kirkkotaidetta sekä Restaurointinäyttely. Lisäksi linnassa on vaihtuvia näyttelyitä. Hämeen linnassa avattiin 3.4.2008 Leijona ja Kotka - Autonomian aika Suomessa 1809–1917 -näyttely, joka on osa Suomen sodan päättymisen merkkivuoden 1809 valtakunnallisia tapahtumia.

Hämeen linnassa vietetään perinteisesti markkinoita:

• Tuomaan markkinoita vietetään joulukuun puolessa välissä. Linnan pihalla sekä Leivintuvassa että Kruunuleipomossa on kaupan monenlaisia käsintehtyjä tuotteita ruokapöytään, kodin koristeeksi ja pukinkonttiin. Kaupankäynnin lomassa voi hiljentyä joulun tunnelmaan linnassa järjestettävissä hartaustilaisuuksissa.
• Hämeen keskiaikamarkkinat ovat Suomen toiseksi suurin keskiaikatapahtuma. Ne järjestetään vuosittain elokuussa.
• Pääsiäiäismarkkinat järjestetään hyvissä ajoin ennen varsinaista pääsiäistä Kruununleipomossa. Paikalle saapuu yleensä viitisenkymmentä käsityöläistä ja kotileipuria myymään tuotteitaan.
• Vuoden kohokohtiin kuuluu loppiaistapahtuma.

Linnan puistossa kuullaan kesän aikana monenlaisia konsertteja. Vanhan musiikin Musiikkia linnassa -konserttisarja järjestetään Hämeenlinnassa perinteisesti syyskuussa. Se on kulttuurijuhla, jossa tunnetut taiteilijat, vanhat soittimet ja musiikki kohtaavat uusia taitajia, uusia soitinyhdistelmiä ja modernia musiikkia.

Linnan museokaupassa vaalitaan perinteitä. Myynnissä on mm. hämeenlinnalaisten käsityöläisten tuotteita. Kaupan suosituin tuote on korkokengän muotoinen kakkulapio. Linnassa toimii tilausravintola, joten siellä voi järjestää perhejuhlia, kokouksia, seminaareja ja yleisötapahtumia. Monet yhdistykset kokoontuvat siellä iltaisin. Linnasta voi myös vuokrata näyttelytiloja.

Lisätietoja

• Hakkarainen, Kaisa: Hämeen linna on aikakausien kerrosleivos. Hämeen Sanomat 8.10.2006
• Härö, Elias: Hämeen linna: opas. Museovirasto 1990
• Kastari, Pirkko-Liisa: Kustaa III palautti linnan arvoonsa. Hämeen Sanomat 19.8.2007
• Kastari, Pirkko-Liisa: Linnanherra Ingeborg hallitsi keskiajan verkostot. Hämeen Sanomat 30.9.2006
• Vilkuna, Anna-Maria: Hämeen linna: Hämeen linnan opaskirja. Museovirasto 2001
• Suhonen, Jani: Hämeen linna murenee käsiin. Hämeen Sanomat 19.9.2007
• http://www.nba.fi/fi/hameenlinna
• http://www.mtv3.fi/matkailu/kotimaa/matkakohteet.shtml/367279?kantahame
• Kuuntele Antti Törneroosin runo Birger Jaarlin linna. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Hämäläis-osakunnan ensimmäisessä Kaikuja Hämeestä -albumissa vuonna 1872. Äänitteen on toteuttanut Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX, lukija Antti Paranko.