Saaristen virkatalo

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2023 kello 10.07 – tehnyt Samuhuovinen (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Hämeen linnan latokartano

Saaren eli Saaristen virkatalo oli alkuaan Ojoisten ja Hätilän kartanoiden ohella Hämeen linnan kuninkaallinen latokartano (ruots. ladugård), joka toimi linnan taloudellisena keskuksena peltoineen ja karjoineen. Talonpojat hoitivat tiloja, joiden tuotto meni linnan hyväksi. Niementaustan alueella olevasta Saaristen latokartanosta on ensimmäinen maininta vuodelta 1539, jolta myös Hämeen vanhin maakirja on peräisin. Mäskälään kuulunut Niementaustan kylä oli ensimmäisiä Ojoisten ohella linnan hallintaan liitettyjä alueita. Saaristen latokartano oli linnan hallussa 1600-luvun alkuun asti.

Saaristen nimi tulee Hämeensaaresta, joka oli linnan perustamisen aikoihin kirjaimellisesti veden ympäröimä saari. Jotkut tutkijat pitävät Hämeensaarta hämäläisten muinaisena keskuspaikkana. 

Kartanon sijainti

Hämeenlinnan kaupunki siirrettiin Saaristen latokartanon maille kuningas Kustaa III käskystä vuonna 1777. 1600-luvun ja ennen siirtoa tehdyssä kartassa kartano pihapiireineen on sijainnut suunnilleen nykyisten Sibeliuksenkadun, Raatihuoneenkadun, Saaristenkadun ja Lukiokadun rajoittamalla alueella. Kartanon lampuotien taloja on saattanut sijaita hajallaan nykyisen Hämeenlinnan keskustan alueella, mutta niitä ei ole merkitty vanhoihin karttoihin. On myös mainittu, että Saaristen virkatalo on sijainnut nykyisen Pikkutorin kohdalla. Kartanon tiluksiin lisättiin vuonna 1557 Kaurialan kylä, jossa silloin oli kolme taloa. Se sijaitsi Niementaustan naapurissa nykyisen vanhan hautausmaan ja Suomen kasarmien kohdalla. Kauriala kuului Rengon hallintopitäjään ja joutui täten Hämeen linnan alaisuuteen.

Latokartanon ylläpito

Vuoden 1539 verokirjan mukaan Hämeen talonpoikien tuli osallistua kartanon rakentamiseen: Hauhon ja Tuuloksen pitäjien talonpojat rakensivat tuvan, riihen ja keittiön, Lammin pitäjä tuvan ja riihen, Asikkala riihen ja navetan, Jämsä saunan, Tennilä (eli Kärkölä ja Koski) aitan ja savupiipputuvan, Sysmä navetan ja Padasjoki aitan. Kartanossa työskenteli viisi palkollista: vouti, karjakko, karjapaimen, lammaspaimen ja renki.

Myös viljelyt jaettiin talonpoikien kesken. Vuoden 1547 tileissä mainitaan, että janakkalalaiset tekivät kevätkylvön, renkolaiset kylvivät herneet ja pavut, Lehijärven talonpojat tekivät heinätyöt, mäskäläläiset leikkasivat rukiin, Hattulan miehet tekivät syyskynnön ja -kylvön. Vuonna 1550 Ojoisten ja Saaristen kartanoiden karja oli yhteinen, ja lehmiä oli 102, mutta vuosien saatossa lehmien lukumäärä väheni, mutta niiden tuotto nousi.

Hämeen linnan voudit toimittivat kirjanpidot kartanon taloudesta. Linnanvouteina toimivat Isak Niilonpoika Banér (1540-1553), Jöns Bruun (1550), Erkki Jaakonpoika Spora (1562-1571), Maunu Henrikinpoika Lautkankare (1572-1575), Sten Pietarinpoika (1567), Jöns Skytte (1581-1591).

Kuningas Erik XIV totesi Hämeen kuninkaallisten kartanoiden tuoton olevan niiden kustannuksia vähäisempi.

Kartano vuokratilaksi

Ruotsin rahantarve oli lisääntynyt, ja siksi kuningas Kustaa Aadolf määräsi vuonna 1619, että kruununtiloja ja voutikuntia tuli antaa vuokralle. Saaren kartanokin joutui vuokralle, ja ensimmäinen vuokraaja oli vuonna 1634 Matti Simonpoika. Kun Hämeenlinnan kaupunki perustettiin vuonna 1639, annettiin sen vanhan kaupungin lähellä olevia maita kaupunkilaisille ryytimaaksi. Myös metsästys-, laidunta- ja kalastusoikeus vahvistettiin vuosina 1676 ja 1682 kuningas Kaarle XI:n toimesta. Metsästysoikeus aiheutti riitoja virkatalon ja vuokraajien välillä.

Kartano oli vuosina 1640-1648 Hämeen ja Uudenmaan ratsurykmentin majurin virkatalona, ja se vuokrattiin Lauri Haakoninpojalle. Vuonna 1668 vuokraajana oli linnan päällikkö Yrjö Bergman, jonka aikana kartanon metsien runsas kaskeaminen aiheutti valituksia. Myös myöhemmin käytiin 30 vuoden ajan riitoja Iso-Luolajan talonpoikien kanssa näiden luvattomista kaskeamisista.

Hämeenlinnan kaupungin perustamisen yhteydessä Saaren kartano liitettiin kaupunkiin maaseurakuntana kuten muutkin kartanot. Vuonna 1678 kartano joutui rakentamaan Hätilän lampuotien kanssa pappilaan navetan, mallassaunan ja tallin. Vuonna 1731 kartanoiden talonpoikien piti tuoda tukkeja kirkon rakentamista varten. Koska vuokraajat eivät itse asuneet latokartanoissa, niitä hoitivat lampuodit. Heillä oli omat tupansa kamareineen, vierastupineen, aittoineen, vajoineen ja käymälöineen. Karjapihassa olivat navetta, talli, rehuvajat ja lampolat, sikolätti j.n.e.

Sotilasvirkataloksi

Vuonna 1687 astui voimaan virkatalojärjestelmään perustuva ruotujakolaitos. Hämeessä se tuli voimaan vasta vuonna 1694. Saaren kartano oli edelleen majurin virkatalona, joka kuului viranhaltijan palkkaetuun. Sotilasvirkatalon ensimmäinen haltija oli eversti Otto Wellingk (1684), hänen jälkeensä seuraavat: eversti Johan Ribbing (1688), Reinhold Brunow, majuri Karl Henrik Sprengtporten (1718-1721), kenraaliadjutantti Gotthart Wilhelm Marcks von Württemburg (1721-1723), eversti Peter Cedersparre (1723-1739), everstiluutnantti Mårten Segercrantz (1740-1741), everstiluutnantti Gustav Adam Sture (1741-1742), majuri Magnus Wilhelm Sprengtporten (1742- 744), everstiluutnantti Karl Gustav Jägerhorn (1745- 752), everstiluutnantti Johan Reinhold Taube (1752-1762), majuri Fredrik Adolf Ramsay (1762-1765), kapteeni Lars Reinhold Glansenstjerna (1765-1771), everstiluutnantti Carl Magnus Jägerhorn (1771-1775), majuri Carl Fredrik Ekestubbe (1775-1778). Ekestubben aikana virkatalo sijaitsi vielä Niementaustassa, mutta seuraava haltija, majuri Carl Johan Aminoff sai vastaavan tilan Kalvolan pitäjästä Heinun kylästä. Myös Heinun tila nimettiin Saaren kartanoksi, ja Aminoff hallitsi sitä vuosina 1778-1783.

Kartanorakennus

Majurin virkatalon eli puustellin tuli asetuksessa määriteltyjen piirustusten mukaan käsittää salin, kaksi kamaria, keittiön kamareineen ja eteisen. Huolimatta nälkävuosista ja sodista Saaristen virkatalon asuinrakennus saatiin rakennettua. Ison vihan aikana venäläiset olivat kuljettaneet huonokuntoiset rakennukset (vanhaan) Hämeenlinnan kaupunkiin, ja silloin virkataloa hallinnut kenraaliadjutantti Württemberg oli myynyt ne. Vuoden 1721 katselmuksessa pellot olivat venäläishyökkäyksen takia olleet kesannolla, aidat ja ladot poltetut. Vuoden 1727 katselmuksessa oikeus määräsi uuden virkatalon rakennettavaksi ja siinä tuli olla kaikkiaan yhdeksän huonetta ja italialaisella lautakatolla varustettu eteinen. Vuonna 1735 majurin virkatalo oli muutettu Helsinkiin, nykyiseen Seutulaan, osaksi sen vuoksi, että päärakennusta ei oltu rakennettu. Saaren virkatalo oli muutettu esikuntakapteenin virkataloksi. Everstiluutnantti Cedersparre määrättiin rakentamaan päärakennus ja lampuotien oli korjattava vanhat tai tehtävä uudet talot.

Vuonna 1741 Cedersparre luovutti kartanon, joka oli rakentanut vuoden 1681 säädösten mukaisen 14 hirsikertaa käsittävän, tuohi- ja turvekattoisen asuinrakennuksen kaksine tupineen ja eteisineen. Tuvissa oli yhdet ikkunat lasineen. Vuonna 1743 asunto todettiin asumiskelvottomaksi puuttuvien eristyksien ja kivijalan osalta. Katto vuoti ja laho levisi hirsiin. Koska piharakennuksetkin olivat rappeutuneet, ja käymälä eli salahuone puuttui, todettiin, ettei talossa oltu asuttu lainkaan. Kasvitarhaa eikä virkataloon kuuluvaa humalistoa ollut myöskään. Metsä oli hoitamaton, kolmen lampuodin hoitamat pellot olivat kunnossa, mutta Hämeenlinnan joen eli Vanajaveden kalat olivat kadonneet linnasta kuuluvan ampumismelun takia. Aikaisemmat virkatalon haltijat tai heidän perillisensä määrättiin korvaamaan seuraajilleen tai valtiolle laiminlyönnit. Kymmenen vuoden välein toistuvissa katselmuksissa todettiin jatkossakin, että puutteita ei oltu korjattu eikä korvauksia maksettu. Virkatalon haltijat eivät ilmeisesti piitanneet rakennuksen kunnosta, sillä he yleensä asuivat omissa kartanoissaan. Poikkeuksen teki ainoastaan von Württemberg. Vuonna 1764 todettiin uusi, hyvintehty päärakennus kamarineen, ikkunoineen ja tulisijoineen tarpeelliseksi. Se oli maalattava punaiseksi. Vuoden 1776 katselmukseen mennessä talo olikin rakennettu, mutta se todettiin keskeneräiseksi. Rakennus määrättiin viimeisteltäväksi. Ulkorakennukset olivat tyydyttävät, mutta mies- ja karjapihat piti erottaa. Kaupungin siirtoa virkatalon maille oli kuitenkin jo suunniteltu.

Virkatalon lopettaminen

Kenraalimajuri von Arbin piti Saaristen virkatalon paikkaa Niementaustan mäellä sopivaksi uuden kaupungin sijainniksi. Hän sai kuningas Kustaa III:lta tehtäväksi laatia asemakaavan vuonna 1777. Samaan aikaan laadittiin jakotoimituksia Saaristen ja sen naapurikylien rajojen välillä käyttäen apuna vanhoja karttoja ja tuomiopöytäkirjoja. KankaantaustaHattelmala, Iso-Luolaja, Parola ja Vuorentausta olivat Saaristen maiden naapurikyliä. Ensin ajatuksena oli erottaa kaupungin paikka Saaristen maista, mutta varamaaherra Kaarle Kustaa Armfelt ehdotti, että koko kartano ostettaisiin kaupungille maksamalla sen vuokra. Kuningas määräsi kuitenkin, että virkatalon haltijalle tuli antaa vastaava tila Kalvolasta Heinun kylästä. Uusi tila vastasi suuruudeltaan kapteenin virkataloa Saarisissa.

Saaristen virkatalon lähtökatselmus pidettiin 6. - 8.6.1779, ja kihlakunnantuomari Kristian Gadd määrättiin toimittamaan se. Paikalla olivat hänen lisäkseen lautamiehet Mikko Mikonpoika Mikkola Kuittilasta, Erik Mikonpoika Janakkalasta, Johan Jaakonpoika Viialasta, Matti Yrjänänpoika Knuuttila Kankaantakaa, Juho Paavalinpoika Paikkala ja Elias Erkinpoika Iso-Palavainen Kuittilasta. Paikalle saapuivat myös majuri ja ritari Carl Johan Aminoffin puolesta kornetti Arndt Johan von Hausen ja Hämeenlinnan kaupungin edustajana pormestari Johan Wasenius sekä maaherran puolesta kruununvouti Axel Fredrik Favorin. Katselmuksessa todettiin jälleen, että rakennuksissa oli samat puutteet kuin ennenkin ja niiden kunto oli lisäksi huonontunut. Kaupunkilaiset olivat jo keväällä saaneet kartanon pellot käyttöönsä. He olivat myös alkaneet muuttaa alueelle ja jakaa tontteja uudisrakennuksiaan varten, mistä syystä entisen virkatalon neljä lampuotia valittivat peltojen häviämisestä.

Kaupungin uusi alue

Vuonna 1779 Saaristen viljelysmaat olivat suureksi osaksi tuottamatonta ketoa. Niementaustan mäki korkeampi kuin nykyisin, sen itäpuolella virtasi Vanajavesi ja soinen niittymaa ympäröi muualla. Saaristen rakennukset ja lampuotien asumukset olivat paikallaan, mutta maisema oli karua; kivikkoa ja hiekkaa, katajikkoa ja mäntyjä. Lampuodit saivat lunastaa tontit lisämaineen. He ryhtyivät uuteen toimeen kaupungin ajureina. 

Saaristen kartanon entiseen pihapiiriin kuuluvat nykyiset tontit Saaristenkatu 14 ja 16 sekä Saaristen koulun, ns. Vanhan koulun tontti, joka sijaitsee Saaristenkatu 15:ssä. Kartanosta on muistona Saaristenkatu 16:n pihassa oleva iso kellari.  Saaristenkatu 14 luovutettiin vuonna 1780 pormestari Kaarle Henrik Ulnerille. Tontilla on nykyisin Asunto Oy Saaristenmäki -niminen kerrostalo. Vanhan kansakoulun tontin omisti 1700-luvun lopulla sotakomissaari Florin, joka rakensi sille suuren kaksikerroksisen talon tyttöjen ensimmäistä kansakoulua varten. Talossa toimi myös raatihuone vuoteen 1848 asti.

Lähde

Palmunen, Einar: Saaristen kuninkaallinen latokartano. Hämeenlinna 1965.