Iittala

Iittala on Kalvolan entinen kuntakeskus. Kalvola liitettiin Hämeenlinnaan vuona 2009. Iittala on osa Äimäjärven laakson kulttuuriympäristöä. Äimäjärvi on vesistöyhteydessä Vanajaveteen ja kuuluu sen muodostamaan valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Järven itäiset ja pohjoiset rantamaat ovat arvokkaimmat. Järven pohjoispäässä oleva Niemen kartano on yksi alueen maisemallisista kohokohdista. Alueella on tehty runsaasti rautakautisia löytöjä. Kirkon sijainti ja monet keskiaikaisperäiset kylät kertovat Iittalan ympäristön asutuksen alkaneen jo esihistorialliselta ajalla. 

Ladataan karttaa...

{"type":"ROADMAP","minzoom":false,"maxzoom":false,"types":["ROADMAP","SATELLITE","HYBRID","TERRAIN"],"mappingservice":"googlemaps3","width":"auto","height":"350px","centre":false,"title":"","label":"","icon":"","lines":[],"polygons":[],"circles":[],"rectangles":[],"copycoords":false,"static":false,"visitedicon":"","wmsoverlay":false,"zoom":14,"layers":[],"controls":["pan","zoom","type","scale","streetview","rotate"],"zoomstyle":"DEFAULT","typestyle":"DEFAULT","autoinfowindows":false,"resizable":false,"kmlrezoom":false,"poi":true,"cluster":false,"clustergridsize":60,"clustermaxzoom":20,"clusterzoomonclick":true,"clusteraveragecenter":true,"clusterminsize":2,"imageoverlays":[],"kml":[],"gkml":[],"searchmarkers":"","fullscreen":false,"scrollwheelzoom":false,"locations":[{"text":"","title":"","link":"","lat":61.09134000000000241925590671598911285400390625,"lon":24.13638999999999867895894567482173442840576171875,"icon":""}]}

 

Iittalan Kartano

Iittalan kartanosta on ensimmäinen maininta asiakirjoissa vuonna 1506, jolloin kylässä oli yhteensä kolme taloa. 1600-luvun alussa Iittalassa oli Tuomo Tuomonpojan autioksi jättämä tila, jonka liivinmaalainen aatelismies Thomas Bock sai Kaarle-herttualta läänitykseksi vuonna 1602. Siitä tuli asuinkartano, johon liittyivät Heinun ja osan Kutisen maita. Vuonna 1611 Bock sai toisenkin autiotalon Iittalasta. Maat olivat verovapaita, ja Bock suoritti niiden edestä ratsupalvelun Liivinmaan sodassa itse. Hänen kuoltuaan vuonna 1615 leski Margareta von Düren sai Kutisen neljänneksen sekä verovapaan asumisen Iittalan tilaan vuonna 1628 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Koska tilat eivät olleet lahjoitustiloja, ne eivät periytyneet lesken kuoltua pojille. Kruununtiloja viljelemään ryhtyi vuonna 1629 Perttu Simonpoika-niminen mies, joka suoritti myös ratsupalvelusta. Vuosina 1630-1645 ne olivat ratsumestari Antti Laurinpojan nimissä. Tilat autioituivat, ja vuonna 1651 Hattulan kihlakunnan vouti Matti Laurinpoika Nukar otti ne haltuunsa ja asettui myöhemmin asumaan Iittalaan ja varusti ratsumiehen sotaan sen tiloista. Vielä vuonna 1676 hänen poikansa Eerikki Matinpoika Nukar osallistui talosta Tanskan sotaan.

1680 ja 1682 tehdyn reduktion eli aatelisten lahjoitusmaiden peruutuksen jälkeen muiden muassa Iittalan Kartano jäi pysyvästi rustholliksi. Sen augmenttitiloja olivat Karhun ja Perttulan talot. Vielä vuoden 1757 tuomiokirjassa Iittalan kruunuluontoista ratsutilaa nimitettiin Kalvolassa Kartanoksi, sillä se oli säätyläisten asuttama ratsutila. Ruotsalaisissa lähteissä sen nimi oli Östergård. Myöhemmin nimeä ei asiakirjoissa enää ollut. Vuoden 1721 jälkeen Iittalan ratsutilan haltijoita oli Narvassa vuonna 1700 kaatuneen majuri Otto Reinhold Bergkin perikunta: leski Anna Sofia Brakel tyttärensä, Otto Ernst von Buttlairin leski Catharina Elisabet Bergk, joka osti kartanon perinnöksi. Sen peri hänen poikansa poikansa luutnantti Otto Reinhold von Buttlair, joka hoiti kartanoa vuodesta 1747 itse. Rahavaikeuksien takia hän kiinnitti kartanon, mutta myi sen vuonna 1759 serkulleen kapteeni Otto Ernst Boijelle, jolla oli jo Tyrvännön Lahdentaan kartano. Boije oli valtiopäivämies ja myöhemmin Kuopion läänin ensimmäinen maaherra. Vuonna 1765 Boije myi Iittalan Hedvig Christina von Schrowelle, joka oli Catharina Elisabet Bergkin ja majuri Adam Ludvig von Schrowen avioliitosta syntynyt tytär. Hän oli Kutisten kartanon rouva. Vuonna 1772 hän myi Iittalan Kuurilan kartanon omistajalle kapteeni Berndt Johan von Gerttenille. Iittalan kartanoa hoidettiin Kuurilan sivutilana vuoteen 1789 saakka, jolloin se myytiin kornetti Carl Fredrik Pfalerille. 1800-luvun alussa kruununvouti Carl Adolf Maexmontan piti tilaa hallussaan, mutta myi sen jo vuonna 1803 vänrikki Lars Leonard Lundille.

Iittalan kartanon omistajaksi mainitaan vuoteen 1844 asti nimismies Carl Gustaf Holmström, joka suurensi tilaa. Hänen jälkeensä Iittala joutui hämeenlinnalaiselle kauppiaalle Aleksander Magnus Barckille. Hän omisti silloin myös Kutisten tilan. Tilat periytyivät hänen leskelleen Charlotta Barckille ja vuonna 1876 siirtyivät Liljevik-yhtiön omistukseen. Vuonna 1898 yhtiön kartanoineen osti Anders Andersson, joka hoiti niitä vuonna 1918 tapahtuneeseen väkivaltaiseen kuolemaansa asti.

Iittalan rustholli toimi Iittalan ensimmäisenä rautatieasemana.

Vanhoja rakennuksia

Kyhkysessä on vanha sotilasvirkatalon kaksi paritupatyyppistä asuinrakennusta, ja yhdessä aittojen ja tallin kanssa ne muodostavat eheän umpipihakokonaisuuden. Vanhempi asuinrakennus Alipytinki on vuodelta 1793, nykyinen päärakennus  on rakennettu 1800-luvun keskivaiheilla. Pitkä aitta ja kellariaitta ovat 1700-luvulta. Rakennusryhmän sijainti mäellä on maisemallisesti edustava. Könnölänmäeltä löydetty rautakautinen hauta osoittaa paikan pysyvän asutuksen olevan vanhaa.

Kyhkysen tilan ja Hukarin nuorisotalon lisäksi on alueen rakennuskannasta mainittava 1920- ja 1930-luvuilla rakennetut työväenasunnot. Hutin tilan päärakennus lienee rakennettu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Vuonna 1946 Könnölänmäelle rakennettiin neljä yhden perheen asuinrakennusta sekä nuorisoasuntola arkkitehti Aarne Ervin laatiman suunnitelman mukaan. Asuinrakennuksista yksi on palanut myöhemmin.

Könnölänmäen ranta-alueilla Kyhkysenniemessä on lisäksi vanhoja 1900-luvun alun huviloita, kuten Kotaranta ja Kausti.

Kirkko

Kalvolan vanhan puukirkon tuhouduttua tulipalossa vuonna 1918 rakennettiin uusi kirkko vuosina 1919–1921 arkkitehti Ilmari Launiksen laatimien piirustusten mukaan. Basilikan malliseen pitkäkirkkoon liittyy torni, jonka huippua on muutettu myöhemmässä korjauksessa. Kirkon ulkoseinät ovat harkotettua Kalvolan graniittia. Kirkkosalia kattaa betoniholvi. Kirkon ympärillä on pieni kirkkopuisto.

Kirkon vieressä sijaitseva Kalvolan hirsinen pitäjänmakasiini on rakennettu vuonna 1857. Nykyisin siinä toimii kunnan kotiseutumuseo. Keikkalassa sijaitseva kirkkoherranpappila on rakennettu vuonna 1903. Sen pihapiiriin kuuluvat mm. vanha hirsipintainen väentupa 1800-luvulta, tiilinen navetta vuodelta 1879 ja hirsinen makasiini.

Lasitehdas

Valtakunnallisesti arvokas Iittalan lasitehtaan teollisuusalue perustettiin vuonna 1881 Äimäjärven rannalle Kalvolan kirkonkylään. Lasitehtaan alueesta monine omaleimaisine myymälöineen on tullut matkailunähtävyys. Vuonna 1917 Iittalan lasitehdas liitettiin A. Ahlström Osakeyhtiöön ja 1980 -luvulla fuusion kautta Hackman-konserniin. Tehtaan varhaisajoilta on säilynyt kaksi punaiseksi maalattua työväen asuinrakennusta. Tiilinen, valkeaksi rapattu konttorirakennus ja muottiverstas ovat näitä uudempia. Lasitehtaanmäellä vanhoissa rakennuksissa on pieniä käsityöpuoteja. Myös Iittalan tehtaanmyymälä sijaitsee Lasimäellä.
Orvon tilan vuonna 1909 rakennettu kivinavetta on sisustettu lasimuseoksi vuonna 1971 arkkitehti J. Kivikosken piirustusten mukaan. Tilan päärakennus on 1800-luvulta ja nykyasu 1900-luvun alusta.

Kalvolan entinen kunnantalo. Kuva: Tiina Vahtokari

Kunnantalosta taidetalo

Kalvolan kunnantalo rakennettiin vuonna 1910 Iittalan lasitehtaan johtajan Claes Norstedtin asunnoksi. Hän toimi tehtaan johtajana vuosina 1896-1917. Jugendtyylisen kivirakennuksen on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. Rakennusta ympäröi pieni puisto. Vapaussodan aikana talo toimi punaisten päämajana. Kalvolan kunta osti sen vuonna 1921, ja siitä tehtiin kunnantalo. Talo on valtakunnallisesti arvokas rakennus. Iittalan maine kuvataiteen saralla on lisääntymässä, sillä vuoden 2012 alussa taloon muutti kehitysvammaisten taidekeskus Kettuki, joka toimi vuodesta 2006 Verkatehtaalla ARX:in talossa. Kunnantalosta on tulossa taidetalo, joka tarjoaa paitsi taideopetusta, myös työ- ja toimistotilaa sekä näyttelytilaa. Kaikki luovan alan yritykset voivat vuokrata tiloja koulutuksiin, kokouksiin ja näyttelyihin. Kettukin toiminnanjohtaja Esa Vienamo toivoo, että talosta tulee iittalalaisten olohuone. Iittalan taidetalonhankkeen projektipäällikkönä toimii Immo Rantala. Talossa on paljon kauniita yksityiskohtia, ja sitä pyritään entistämään. Entisessä kunnantalossa toimii myös Kalvolan palvelupiste.

Koulu 

Lasitehtaan länsipuolella on Sauvolan vanha kansakoulu, joka on aloittanut toimintansa 1872. Puisen koulurakennuksen vanhin osa on tältä ajalta. Rakennusta on myöhemmin laajennettu. 1950-luvun alussa puukoulu sai naapurikseen kivisen kolmikerroksisen kansakoulurakennuksen, jonka ensimmäisen rakennusvaiheen suunnitelmat laati vuonna 1953 arkkitehti Jaakko Ilveskoski. Vanhassa puukoulussa järjestetään joka kesä kuvataidenäyttely Naivistit Iittalassa. Näyttelystä on tullut huomattava matkailukohde.

Koulun läheisyydessä on kirjasto. 

Asuinalueita

Vastamäen pientaloalue on syntynyt kaavoittamattomalle maalle 1800-luvun jälkipuolelta lähtien. Nykyinen rakennuskanta on vaihtelevan ikäistä, mutta paikoitellen muodostuu yhtenäisiä eri vuosikymmenten kadunvarsinäkymiä. Numminmäen omakotiasutus Numminmäen alueella moottoritien itäpuolella on vanhan Iittala–Heinu–Hattula-tien varrella melko
yhtenäinen jälleenrakennuskauden omakotialue.

Tie Iittalaan ennen ja nyt

Iittalaan pääsee nykyään nopeasti Tampere-Helsinki -moottoritietä pitkin. Ennen kuljettiin vanhaa Tampereentietä tai junalla. Rautatie Hämeenlinnasta Tampereelle rakennettiin vuonna 1876 ja Iittalaan perustettiin pysäkki 1880. Asemarakennus on purettu, mutta jäljellä on kaksoisvahtitupa vuodelta 1895 pihapiirin talousrakennuksineen. Radan varressa on myös vanha tiilinen makasiini. Radan itäpuolella on Iittalan meijerin vanha tuotantorakennus.

Iittala Virtuaalipolku.fi-palvelussa

Voit tutustua Iittalan taajaman kiinnostaviin kohteisiin Virtuaalipolku.fi-palvelusta löytyvän kartan avulla.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Kalvolan historia I. Hämeenlinna 1992. ISBN 952-90-4151-9

Kalvolan historia II. Kirj. Martti Favorin. Hämeenlinna 1996. ISBN 952-90-8241-X

Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 17.3.2012