Hämeen linna

kuva kaavoitustoimisto

Hämeen linna seisoo punatiilisine kasarmeineen Vanajaveden rannalla Linnan niemellä Hämeenlinnassa. Hämeen linna on yksi Suomen keskiaikaisista kruununlinnoista, ja sen historia yltää ainakin 1300-luvun alkuun. Nykyään linna toimii Museoviraston alaisena museona, ja sen tiloja vuokrataan erilaisia tilaisuuksia varten. Linnan alueella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Vankilamuseo, Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo sekä Tykistömuseo. Hämeen linna ympäristöineen on ainutlaatuinen kulttuuri- ja rakennushistoriallinen kokonaisuus, johon kuuluvat linnan ja kantakaupungin välinen puistovyöhyke sekä linnan kasarmialue. Maisemakokonaisuuden olennaisia osia ovat myös Kaupunginpuisto ja Aulangon rantanäkymät.

Historia

Hämeen linna sijaitsee keskeisellä paikalla Vanajaveden vesireitin kapeikossa. Ympäristöstä tunnetaan runsaasti rautakautisia muinaisjäännöksiä, kuten vastarannan Varikonniemen rautakaudelta keskiajalle käytössä ollut asuinpaikka. Myös Hämeen linnan paikalla on luultavasti ollut rautakautista ihmistoimintaa.

Hämeen linnan syntyhistoria on perinteisesti liitetty Birger Jaarlin Hämeeseen 1200-luvun puolivälissä tekemään ristiretkeen sen perusteella, että 1300-luvun alussa laadittu Eerikinkronikka kertoo linnan perustamisesta silloin. Arkeologi Juhani Rinne on kuitenkin esittänyt, että ristiretken yhteydessä perustettu linna olisi kuitenkin Hakoisten linna, joka mainitaan vielä 1500-luvulla "vanhana Hämeen linnana". Hakoisten linnavuoren viereiseltä Hangastenmäen linnavuorelta on saatu tutkimuksissa ristiretken aikaan 1200-luvulle menevä ajoitus. Linnoitusten rakentaminen liittyi Ruotsin vallan vakiinnuttamiseen Hämeessä.

Ei tiedetä tarkkaan, missä vaiheessa Hämeen linnan nykyiselle paikalle rakennettiin linnoitus. Linnan rakennushistoriaa tutkineen Knut Draken mukaan harmaakivilinnaa on edeltänyt puinen linnoitus, joka on rakennettu joko 1200-luvun lopussa tai 1300-luvun alussa. Hänen mukaansa harmaakivilinna rakennettiin 1372–1390 välisenä aikana.

Hämeen linna oli Hämeen linnaläänin hallinnollinen keskus. Pohjoiseen ja edelleen Kokemäenjoen kautta Pohjanlahdelle johtavaa vesireittiä oli helppo valvoa aikana, jolloin tavaroiden siirtäminen ja ihmisten liikkuminen tapahtui pääosin vesitse. Vesiyhteyksien lisäksi Hämeen linnalla ristesi useita keskiaikaisia pääväyliä: Hämeen härkätie Turkuun, Ylinen Viipurintie Viipuriin ja pohjoiseen Pirkkalaan sekä etelään Uudellemaalle kulkeneet tiet.

Keskiajan kuluessa leirilinnasta rakennettiin asuinlinna linnanpäällikön käyttöön. Pähkinäsaaren rauhan solmimisen jälkeen vuonna 1323 puolustuslinnasta tuli hallintokeskus. Linnan ulkonäkö vakiintui nykyiselleen, kun sinne 1504 muutti Ingeborg Aakentytär Tott. Hän on yksi harvoista Ruotsi-Suomen naisista, jotka ovat johtaneet linnaa, sotilaallista puolustusta ja hallintoa.

Linnan taloudesta huolehtimaan perustettiin karja- eli latokartanoita, joita olivat läheinen Ojoisten latokartano, Saaristen ja Hätilän latokartanot sekä Mustialan ja Sairialan kuninkaankartanot. Ympäröivien pitäjien talonpojat velvoitettiin rakentamaan kartanoiden rakennuksia ja maksamaan veroa. Voudit hoitivat tilityksiä Tukholmaan.

Jo keskiajalla linnan pohjoispuolelle muodostui linnankylä, jolle Pietari Brahe antoi kaupunkioikeudet vuonna 1639. Kaupunki siirrettiin Kustaa III:n käskystä nykyisen keskustan paikalle vuonna 1777. Samalla kuningas määräsi, että puolustusnäkökulmasta vanhanaikaisen linnan ympärille tuli rakentaa bastioni-vallit ja vallihaudat.

1700-luvulla iso- ja pikkuvihassa ja 1808 Suomen sodassa linna antautui taisteluitta venäläisille. Venäjän vallan aikaan linna muutettiin vankilaksi, jona se toimi vuosina 1837–1972.

Rakennukset

kuva Maija Jauhola

Linnan varhaisista rakennusvaiheistakin on esitetty eriäviä arvioita. Pitkään vallalla olleen käsityksen mukaan linnan varhaisin muoto käsitti harmaakivisen leirikastellin ja sitä ympäröineen kehämuurin, jossa oli kolme kulmatornia. Tiilirakennusvaihe olisi tämän ajoituksen mukaan kestänyt 1300-luvun puolivälistä 1400-luvun puoliväliin. Historioitsija Knut Drake esitti kuitenkin vuonna 2001, että harmaakivilinnaa alettiin rakentaa vasta 1372 ja tätä ennen paikalla olisi ollut vain hirsivarustus.

Vallitsevan tulkinnan mukaan Hämeen linna rakennettiin keskiajalla noin 150 vuoden aikana neljässä eri vaiheessa. Linnan rakennushistoriasta näkyykin paljon jälkiä linnan julkisivussa. Esilinnaan kuuluneet keskiaikainen kehämuuri ja 1500-luvun puolivälin tykkitorni ovat säilyneet hyvin Vanajaveden rannassa. Hämeen linnan tärkeimmät rakennusvaiheet keskiajalla olivat:

• Harmaakivilinna 1372–1390
• Kukkotorni 1410–1443
• Tiililinna 1472–1490
• Kulmatornilinna 1503–1520

Päälinnan sisäpihalta on mahdollista nähdä linnan eri rakennusvaiheita. Sisäpihan tiilikoristelu on ainutlaatuinen Suomessa ja merkittävä koko Pohjolassa. Linnan lounaissivuille 1400-luvun alkupuolella muurattu Kukkotorni kohoaa edelleen harmaakivisenä toisen kerroksen korkeudelle. Pohjakerroksen huoneiden välillä ei alun perin ollut oviaukkoja. Huoneesta toiseen oli kuljettava sisäpihan poikki niin, että toisen kerroksen huoneisiin käytiin luultavasti niiden ulkopuolella ollutta puista käytävää pitkin. Keskiajalla linnan toiseen kerrokseen johti kaksi kapeaa muurinsisäistä porrasta. Toinen on Kukkotornin kierreportaikko, ja toinen portaikko nousee sisäpihan eteläkulmasta toisen kerroksen koillissiipeen.

Ensimmäinen kerros

Päälinnan ensimmäinen kerros on lähes kokonaisuudessaan peräisin harmaakivilinnan rakennusvaiheesta. Huoneet olivat talous-, oleskelu- ja varastotiloja. Lähes kaikki harmaakivimuurit ja tynnyriholvit ovat alkuperäisiä, joten päälinnan ensimmäinen kerros on Suomen parhaita esimerkkejä keskiaikaisista huonetiloista. Kaivopihassa sijaitsee 12 metriä syvä kaivo. Sen rakentaminen oli aikoinaan suururakka, sillä veden saannin turvaaminen oli linnalle elintärkeä kriisitilanteissa. Ensimmäisen kerroksen huoneisiin kuului myös katolinen kappeli. Sen uskonnollisesta käytöstä luovuttiin 1500-luvun lopulla ja se muutettiin leivintuvaksi. 1500-luvun lopulla linna jäi hunningolle.

Linnan keskiaikaisen keittiön nurkassa on vieläkin nähtävissä maapohjalle perustetun avolieden pohja. Ruoka valmistettiin suoraan hiillokselle jalallisissa rauta- ja kuparipadoissa. Patoja riippui ketjuissa myös hiilloksen yläpuolella. Yhtä ensimmäisen rakennusvaiheen tornihuonetta käytettiin arvoesineiden varastona. Linnantupa on pohjakerroksen suurin huone. Huoneet olivat pimeitä, sillä turvallisuussyistä pieniä ikkuna-aukkoja avattiin vain muurin sisäpihan puoleisille sivuille. Huoneiden sisutus oli yksinkertainen ja suurin osa linnan väestä nukkui yönsä olkia pehmusteinaan penkeillä, pöydillä tai lattialla. Olkien päälle oli levitetty tukeva villainen vaippa. Keskiaikana väki käytti kierreportaita noustessaan toiseen kerrokseen.

Toinen kerros

Toisen kerroksen huonetiloja ei ole säilynyt alkuperäisessä keskiaikaisessa asussa. Näiden tilojen entisöinnissä on noudatettu kahta periaatetta. Osa tiloista, kuten esimerkiksi Koillissiiven sali ja Kukkotorni, on jätetty niin sanotuiksi rauniotiloiksi. Osa tiloista on taas restauroitu keskiaikaiseen asuunsa.

Nimitykset Kuningattaren kamari ja Kuninkaansali otettiin käyttöön Kustaa II Adolfin vuonna 1614 tekemän vierailun jälkeen. Nämä huoneet olivat linnan edustavimpia tiloja. Kuninkaansali edustaa ristiholvattuine kattoineen ja kalkittuine seinineen myöhäiskeskiaikaista juhlatilaa parhaimmillaan. Keskiaikainen tapa oli koristaa holvit maalauksilla. Mitä ilmeisimmin niin oli tehty myös Kuninkaansalissa.

Linnan ensimmäiset savujohtoiset uunit muurattiin Kukkotornin kulmissa sijainneisiin portinvartijan kamareihin. Toisessa kamarissa on vieläkin nähtävissä keskiaikaisen avotakan jäännöksiä. Huoneiden ikkunasyvennykset, takat, puulattiat ja puukatot ovat rekonstruktioita, mutta näin entistettynä huoneet antavat hyvän käsityksen keskiaikaisista asuintiloista. Seinäkomerot toimivat istuimina ja hyllytiloina. Mahdollista oli myös, että pöydän tai sängyn pääty nojasi komeroon. Huoneiden sisustus oli yksinkertaista. Seinänvierillä oli penkkejä, joita päiväsaikaan käytettiin istuimina ja työtasoina ja yöllä makuusijoina. Kirjurinkamari ja käymälä sijaitsevat välikerroksessa, jonne portaat johtavat asuinhuoneiden ja ritarisalin välisestä eteisestä. Päälinnan ainoa säilynyt sisäkäymälä on portaiden yläpäässä oikealla. Myös Ritarisali kuuluu entistämistöissä rauniotiloiksi jätettyihin huoneisiin.

Kolmas kerros

Päälinnan kolmas kerros on entistetty asuun, jonka se sai 1720-luvulla, jolloin linna muutettiin viljavarastoksi. Kolmas kerros toimii nykyisin lähinnä näyttelytilana. Kirkon eteistilaan päästiin linnanpihalta nousemalla ensin kierreportaita Kukkotorniin ja edelleen ylös jyrkkiä portaita, jotka ovat yhä jäljellä. Linnan kirkko sijoitettiin Kukkotornin kolmanteen kerrokseen 1500-luvun lopulla. Tätä kirkkoa käyttivät vuonna 1639 perustetun Hämeenlinnan kaupungin asukkaat aina vuonna 1659 sattuneeseen tulipaloon asti. Sakaristo oli alun perin vuonna 1599 räjähtäneen etelätornin kolmas kerros. Se rakennettiin uudelleen 1600-luvun alussa.

1700-luvulla linna toimi Suomessa olevien joukkojen tukikohtana, vaikka se olikin huonossa kunnossa. Kuningas Kustaa III kaloitteesta ryhdyttiin linnassa mittaviin kunnostustöihin. Kuninkaallisten linnoitustöiden johtajaksi valittiin Axel Magnus von Arbin, joka piti linnan sijaintia merkittävänä maanteiden risteyspaikassa. Koska pelättiin venäläisten hyökkäystä, vallit uusittiin, rakennettiin uusi vallihauta, sotilaskasarmi ja kolme kehämuurirakennusta.

Linnan kummitus

Linnassa kuuluu kummitella. Hämeen linnan käytävillä käyskentelee Synnöve, Birger Jaarlin sisar. Kerrotaan, että veli telkesi tyrmään sisarensa epäsäätyisen rakkauden vuoksi. Koko linna tosin rakennettiin vasta Birgerin kuoleman jälkeen.

Restaurointi

Päälinnan vapauduttua vankilakäytöstä vuonna 1953 Suomen valtio aloitti 35 vuotta kestäneet linnan entisöinti- ja tutkimustyöt arkeologi Knut Draken johdolla. Linnan entistämissuunnitelman laati professori Nils Erik Wickberg. Päälinna avattiin yleisölle vuonna 1979, ja lopullisesti restaurointityöt valmistuivat vuonna 1981.

Linna nousi Hämeenlinnassa puheenaiheeksi jälleen syksyllä 2007, kun Hämeen Sanomissa julkaistiin artikkeli linnan heikosta kunnosta. Artikkelin mukaan huonoimmassa kunnossa ovat linnan vallit, jotka ovat romahdusvaarassa. Lisäksi tykkitornin alaosa on käyttökiellossa, koska sadevesi pääsee tornin rakenteisiin ja seinistä putoilevat kivet tekevät paikasta vaarallisen. Syynä heikentyneeseen kuntoon on korjauksiin ja ylläpitoon käytettävissä olevien rahojen puute. Vuoden 2007 lopulla Museovirasto sai valtiolta 1,5 miljoonaa euroa korjaustöihin.

Näyttelyitä ja tapahtumia

Linna on avoinna yleisölle historiallisena muistomerkkinä. Siellä järjestetään opastettuja tutustumiskierroksia sekä teemakierroksia, joissa esitellään näyttelyitä. Linnassa on avoinna Hämeen esihistoriasta kertova näyttely Terra Tavestorum. Näyttelyn aineisto perustuu yli sadan vuoden aikana Hämeessä tehtyihin arkeologisiin tutkimuksiin ja arvokkaisiin muinaislöytöihin. Muita pysyviä näyttelyitä ovat Tiilen historiasta kertova näyttely, Pielaveden Vaaraslahden raha-aarre, Keskiaikaista kirkkotaidetta sekä Restaurointinäyttely. Lisäksi linnassa on vaihtuvia näyttelyitä. Hämeen linnassa avattiin 3.4.2008 Leijona ja Kotka - Autonomian aika Suomessa 1809–1917 -näyttely, joka on osa Suomen sodan päättymisen merkkivuoden 1809 valtakunnallisia tapahtumia.

Hämeen linnassa vietetään perinteisesti markkinoita:

• Tuomaan markkinoita vietetään joulukuun puolessa välissä. Linnan pihalla sekä Leivintuvassa että Kruunuleipomossa on kaupan monenlaisia käsintehtyjä tuotteita ruokapöytään, kodin koristeeksi ja pukinkonttiin. Kaupankäynnin lomassa voi hiljentyä joulun tunnelmaan linnassa järjestettävissä hartaustilaisuuksissa.
• Hämeen keskiaikamarkkinat ovat Suomen toiseksi suurin keskiaikatapahtuma. Ne järjestetään vuosittain elokuussa.
• Pääsiäiäismarkkinat järjestetään hyvissä ajoin ennen varsinaista pääsiäistä Kruununleipomossa. Paikalle saapuu yleensä viitisenkymmentä käsityöläistä ja kotileipuria myymään tuotteitaan.
• Vuoden kohokohtiin kuuluu loppiaistapahtuma.

Linnan puistossa kuullaan kesän aikana monenlaisia konsertteja. Vanhan musiikin Musiikkia linnassa -konserttisarja järjestetään Hämeenlinnassa perinteisesti syyskuussa. Se on kulttuurijuhla, jossa tunnetut taiteilijat, vanhat soittimet ja musiikki kohtaavat uusia taitajia, uusia soitinyhdistelmiä ja modernia musiikkia.

Linnan museokaupassa vaalitaan perinteitä. Myynnissä on mm. hämeenlinnalaisten käsityöläisten tuotteita. Kaupan suosituin tuote on korkokengän muotoinen kakkulapio. Linnassa toimii tilausravintola, joten siellä voi järjestää perhejuhlia, kokouksia, seminaareja ja yleisötapahtumia. Monet yhdistykset kokoontuvat siellä iltaisin. Linnasta voi myös vuokrata näyttelytiloja.

Lisätietoja

• Drake, Knut: Die Burg Hämeenlinna im Mittelalter. SMYA 68. 1968
• Drake, Knut: Häme Castle as a Subject of Research. In At Home within Stone Walls. Life in the Late Medieval Castle of Häme. AMAF VIII: s. 11-14. 2003.
• Drake, Knut: Die Bauherren der Burg Hämeenlinna im Mittelalter. Castella Maris Baltici III-IV. AMAF V. 2001.
• Drake, Knut 2001. Die Deutschordensburgen als Vorbilder in Schweden. Burgen kirchlicher Bauherren. Forschungen zu Burgen und Schlössern 6: 123–128. 2001.
• Hiekkanen, Markus 2001. Hattula Church and Häme Castle. In At Home within Stone Walls. Life in the Late Medieval Castle of Häme. AMAF VIII: s. 165-170.
• Hakkarainen, Kaisa: Hämeen linna on aikakausien kerrosleivos. Hämeen Sanomat 8.10.2006
• Härö, Elias: Hämeen linna: opas. Museovirasto 1990
• Kastari, Pirkko-Liisa: Kustaa III palautti linnan arvoonsa. Hämeen Sanomat 19.8.2007
• Kastari, Pirkko-Liisa: Linnanherra Ingeborg hallitsi keskiajan verkostot. Hämeen Sanomat 30.9.2006
• Vilkuna, Anna-Maria: Hämeen linna: Hämeen linnan opaskirja. Museovirasto 2001
• Suhonen, Jani: Hämeen linna murenee käsiin. Hämeen Sanomat 19.9.2007
• http://www.nba.fi/fi/hameenlinna
• http://www.mtv3.fi/matkailu/kotimaa/matkakohteet.shtml/367279?kantahame
• Kuuntele Antti Törneroosin runo Birger Jaarlin linna. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Hämäläis-osakunnan ensimmäisessä Kaikuja Hämeestä -albumissa vuonna 1872. Äänitteen on toteuttanut Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX, lukija Antti Paranko.