Katinala

Katinala on kylä Hattulassa. Vanhan Tampereelle johtavan maantien varrella (Pälkäneentie) on Katinalan keskiaikaisperäinen kylätontti, jonka tuntumassa on säilynyt monipuolista vanhaa rakennuskantaa. Mäkelän rapattu tiilinen taitekattoinen rakennus on vuodelta 1918. Ali-Valtarin taitekattoinen päärakennus maantien varrella on rakennettu vuonna 1924. Puotilan rälssitilan pitkä puiston ja puutarhan ympäröimä päärakennus on todennäköisesti 1700-luvulta. Pihapiirissä on kaksi 1700-luvun aittaa sekä tiilisiä talousrakennuksia 1930-luvulta. Puotilan talon kohdalla on kumpukalmisto. Maantien varrella ovat myös ns. von Zansenin talot ja entinen kaupparakennus. Edelliset ovat 1800-luvun lopulta, kauppa 1900-luvun alkupuolelta. Parolan tiilinen kunnalliskoti, nykyinen Tuulia-koti, on Sosiaalihallituksen arkkitehdin A. Kalman vuonna 1938 suunnittelema. Katinalassa on tehty runsaasti uudisrakentamista; sijaitseehan kylä hyvällä paikalla lähellä Hämeenlinnaa. Alueella on myös mainitsemisen arvoisia yrityksiä, kuten esimerkiksi Hopeajaloste Oy:n tehtaanmyymälä, Katinalan Lihakauppa ja Penan Tilateurastamo Kauksaarentiellä sekä Vanhankirkontiellä Sik-Sak Tupa oy tehtaanmyymälä, jossa myydään trikoovaatteita urheiluun ja vapaa-aikaan.

<widget type="googlemap"> <marker lat="61.03574" lon="24.40609">Katinala</marker> </widget>

Katinalan säteri

Katinalan kylän nimi mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1444. Silloin määriteltiin Katinalan ja Kirstulan ulkometsien välisiä rajoja. Toisen kerran Katinala tulee esille vuonna 1448, jolloin vahvistettiin talon osto. Abraham Juhaninpoika ja hänen vaimonsa Margit Niklisdotter ostivat talon Katinalasta Abrahamin sisarentyttäreltä Kadrin Kortonilta, ja kyseessä on mahdollisesti ollut Katinalan säteri, joka oli ollut rälssitilana vuodesta 1401 tai 1407 lähtien. Säterin seuraava omistaja oli laamanni Henrik Klaunpoika Diäkn, jonka leski Lucia Olavintytär lahjoitti tilan Naantalin luostarille vuonna 1498. 1500-luvun puoleenväliin asti Katinalan omistajana oli Jöns Grelsson eli Juhani Rekonpoika, jolla oli omistuksia myös Suontaan kylässä sekä Tuuloksen Juttilassa. Hänen poikansa Antti Juhaninpoika Juttila oli tilan seuraava omistaja. Antti Juhaninpoika Juttila oli Hämeen ensimmäisiä miehiä ja ratsumiestä pitävä suurmaanomistaja. Katinalan lisäksi hänellä oli maata Suontaassa ja Luolajan talo Nummella sekä säteri Juttilassa.

Antti Juhaninpoika Katinala -niminen mies oli naimiskaupalla suvussa. Hän osoittautuu asiakirjojen valossa Hattulan kihlakunnan vuodin Martti Skytten vävyksi. Martti Skytte oli naimisissa Antti Juhaninpoika Juttilan tyttären Marketan kanssa, ja koska Katinalan säteri periytyi naiselle, hän oli senkin omistaja. Jaakko Antinpoika peri Antti Juhaninpojan osuuden Katinalasta. Hän oli vuonna 1561 ratsumiehenä ja myöhemmin Hattulan kihlakunnan voutina. Katinalan säterissä omisti talon myös Olavi Antinpoika Katinala, joka oli myös tullut sukuun avioliiton kautta, ja hänen jälkeensä leski Anna Katinala vuosina 1567-1576. Hän kuului Katinala- eli Halvmona-sukuun.

Katinalan säteriin kuului jo keskiajalla Kommilan vanha rälssi. Maakirjoissa se mainitaan vuonna 1617. Sen omisti silloin säterin haltija Maunu Pertinpoika, joka kuului vuonna 1573 aateloituun Nokia-sukuun. Vuodesta 1621 Kommilan tila oli Suontaan allodiaalisäterin omistajan Jaakko Aaprahaminpojan rälssitalo. Jaakko Aaprahaminpoika, ratsumies ja myöhemmin vouti, kuului aateliseen Suontaka-sukuun. Hänen vaimonsa oli Bölkia-sukuun kuuluva Märta Kristianintytär. Jaakko Aaprahaminpoika omisti maata myös Hausjärven Ryttylässä. Hän kaatui 1620-luvulla Preussissa, jolloin kuningas antoi hänen vaimolleen tilat kiitokseksi. 1640-luvulla Kommila siirrettiin Harvialan kartanon rälssitilaksi. Talo oli Harvialan rouvan Brita de la Gardien hallinnassa 1690-luvulle saakka, jolloin se autioitui. Talon viimeisin lampuoti vuosina 1708-1727 oli nimeltään Jaakko Kommila.

Kuttila oli vanha rälssitila, joka 1550-luvulta alkaen muodosti Katinalan säterin toisen osan. Vuodesta 1620 taloa alettiin kutsua Kuttilaksi. Vuonna 1568 Katinalan säterin omistaja Anna Katinala asui siellä uudelleen vuosina 1588-1590, jona aikana säterin omistajana oli Yrjö Maununpoika, joka kuului Nokia-sukuun ja oli Savonlinnan käskynhaltijana. Hän oli naimisissa Anna Sipintyttären kanssa, ja on myös mahdollista, että kyseinen Anna-rouva oli hänen vaimonsa eikä Olavi Antinpojan leski. 1620-luvulla Kuttilan talo liitettiin Harvialan rälssin piiriin. Siihen aikaan Harviala oli Jesper Matinpojan rälssisäterikartano, johon kuului myös Merven Häntälän eli Hentan talo. 1670-luvulla Kuttila lahjoitettiin Herman Flemingille, jonka kuoleman jälkeen sen peri hänen tyttärensä Ebba. Flemingin suku oli tullut Tanskasta Erik Pommerilaisen mukana Ruotsiin 1400-luvulla. Hän toimi mm. Turun hovioikeuden asessorina ja Savonlinnan läänin maaherrana. Vuonna 1685 Kuttilan rälssi peruutettiin ja annettiin eversti Gustav Cruuselle elinikäiseksi rälssiksi. Cruuse kuului Ruotsin rikkaimpiin sukuihin, jolla oli paljon rälssiomaisuutta Hämeessä. 1700-luvun alussa Kuttila oli jonkin aikaa autiona, mutta vuodesta 1720 se oli jälleen verotila.  Vuodesta 1707 sen lampuotina oli Juhani Kuttila.

Puotilan vanha rälssi oli Katinalan säterin toinen osa. Talon nimi Puotila esiintyi jo vuonna 1620. Sen omistaja vuonna 1560 oli Antti Jussinpoika Juttila-Katinala ja hänen poikansa Jaakko Antinpoika, jotka pitivät sitä asuinkartanonaan. 1620-luvulla Puotilakin joutui Harvialan kartanon rälssiksi, sitten Flemingin suvulle ja eversti Gustav Cruuselle. 1600-luvun lopussa Puotilasta tehtiin Katinalan ja Kirstulan augmenttitila, ja vuonna 1699 taloon majoitettiin sotilaita.

Tiiskalan keskiaikaisperäinen talo kuului myös Katinalan säteriin. 1620-luvulla sen omistajana oli Saara Skytte Kokkalasta. (Skytten suku omisti Kyttälän Hauholla.) Samoin Uotilan eli Inkalan rälssitalo kuului alunperin Katinalan säteriin. Vuodesta 1573 se oli Nokia-suvun Yrjö Maununpojan omistus. Uotila oli Nokian kartanon rälssiä, kunnes se tuli Harvialan kartanon piiriin. Vuonna 1693 se oli osa Gustav Cruusen elinikäistä rälssiä ja Kirstulassa olleen Taneli Tollet´n ratsutilan augmentti. Uotilaan liitettiin myöhemmin Kouvalan kylän Laurilan ja Siirosen perintötilat, jolloin siitä alettiin käyttää nimeä Inkalan kartano.

Katinalan muita tiloja

Kaustalan tila oli verotalona Vuoteen 1575 asti, jolloin se annettiin ratsumies Risto Pertinpojalle ratsupalvelusta vastaan. 1580-luvulla Kaustala oli Martti Boijen komppanian ratsupalvelutilana, ja Risto Pertinpoika piti siellä rusthollia. 1600-luvulla talo oli autiona pitkään, kunnes Mäkelän talon isäntä otti sen haltuunsa. Vuonna 1675 Kaustalasta tehtiin kapteeni Joachim Joachimssonin komppanian palkkatila. 1680-luvulla siitä muodostettiin Tenhiälän Seppälän rusthollin ja Pekolan Jaakkolan rusthollin augmentti. Vuodesta 1705 lähtien Kaustala oli kappalaisen virkatalo.

Lampola oli vuodesta 1563 lähtien yksi Merven kartanon omistajan Per Svensken, Hattulan kihlakunnan tuomarin, rälssitiloista. Seuraavaksi sen omisti Merven kartanon herra Krister Grön Tott Merves. 1600-luvun alussa Lampolan sai rälssitilakseen Margareta Bruddenäs Hauhon Kyttälästä. Vuonna 1611 tila siirtyi Bolstad-suvulle, 1630-luvulla sen omistajiksi tulivat Flemingit. Viimeinen lampuoti vuosina 1681-1713 oli Matti Lampola. 

Mäkelä oli verotalo vuodesta 1539 lähtien, jolloin se on mainittu ensi kerran. Vuonna 1570 talo autioitui, mutta seuraavalla vuosikymmenellä tämä ns. Karkausmaa jaettiin Katinalan talollisten yhteiseksi viljelysmaaksi. Vuodesta 1587 alkaen se kuitenkin läänitettiin Hämeen läänin käskynhaltijalle Jussi Matinpoika Skyttelle. 1600-luvulla talo oli ratsutila ja jälleen talonpoikaistalo, josta lähetettiin Parolan kentältä ratsumies 30-vuotiseen sotaan. 1600-luvun lopulla Mäkelä oli kapteeni Twillingin komppanian ratsutila, ja sittemmin Hattulan kihlakunnan vouti Taneli Tollet´n viljelystilana ja Seppälän rusthollin augmenttina. 1800-luvun puolesta välistä Mäkelän tilan omistajasukuna oli Mäkelä.

Ylhäisten tila on myös vanhaa rälssiä ja se oli vuodesta 1572 lähtien Jussi (Jöns) Skytten vapaatila. Jussi Skytte oli mm. Hattulan ja Hämeenlinnan kihlakunnan vouti. Hänen kuoltuaan 1600-luvun alussa, talon peri hänen leskensä Marketta, ja 1630-luvulla siitä tuli Suontaan Jaakko Aaprahaminpojan rälssi. Samoin kuin muutkin Katinalan tilat, Ylhäinenkin oli Harvialan rälssinä. 1600-luvun lopulla kreivi Alex de la Gardie luovutti autiona olleesta Ylhäisistä neljännesosan kruunulle, sittemmin sen rälssioikeudet peruutettiin ja se määrättiin Rahkoilan Niemelän ja Koreelan rustholleille aputilaksi. 1900-luvun alusta Ylhäisten tilaa yhdessä Puotilan kanssa on viljellyt Koskisen suku.

Valtari oli talonpoikainen verotalo vuoteen 1574 asti, jolloin se läänitettiin ratsumies Antti Juhaninpoika Katinalalle määräajaksi. Olavi Jaakonpoika Bolstad oli sen isäntänä vuodesta 1613 kolme vuotta, jonka jälkeen se oli pitäjän nimismiehen asuintalo. Vuonna 1617 siitä tehtiin ratsutila, josta lähetettiin sotilas 30-vuotiseen sotaan. Autiokauden jälkeen se joutui kruunulle ja verotilaksi se tuli jälleen 1700-luvun alussa. Tila oli 1800-luvun puolestavälistä Valtari-nimisen suvun hallussa Ali-Valtari-nimisenä.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Mäntylä, Eero: Hattulan historia. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-99074-7-5

goo.gl/b5clv