Väinö Kamppuri
Väinö Armas Kamppuri syntyi Viipurissa 11.8.1891, ja kuoli 10.7.1972 kodissaan Hattulassa. Hänen vanhempansa olivat Pekka ja Anna Maria Kamppuri, ja Väinö oli kuusilapsisen perheen neljänneksi vanhin. Perhe asui Viipurissa Kolikkoinmäellä. Väinö Kamppuri kävi kansakoulun. Väinö Kamppuri oli naimisissa kaksi kertaa, ja Alli Kamppurin kanssa (os. Peltomaa) hän vietti elämänsä viimeiset 30 vuotta.
Opintie menestykseen
Innostuksen piirtämiseen Väinö Kamppuri sai kertomansa mukaan isoveljiensä vaikutuksesta. Hän aloitti opintonsa vuonna 1907 Viipurin taiteenystävien piirustuskoulussa, pyrki Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun (Ateneum), jonne hän pääsi 21-vuotiaana ilman vaadittavaa peruskoulutusta. Hän opiskeli Ateneumissa vuosina 1912 -1914. Toisena opiskeluvuotenaan hänen opettajansa oli Hugo Simberg. Vuodesta 1922 Kamppurin teoksia nähtiin vuosittain jurytetyissä näyttelyissä Helsingissä, ja vuonna 1924 hän sai Suomen Taiteilijaseuran jäsenyyden. Kamppuri sai apurahoja, joiden turvin hän matkusti Ranskaan ja Espanjaan opintomatkoille. Hän sai vaikutteita varsinkin El Grecon, Goyan ja Riberan taiteesta ja hän ihaili myös impressionistien sekä Cézannen taidetta. Kamppurin maalauksista väistyivät 1910-luvun tummat värit ja pelkistyneisyys. Erityisesti ranskalaisen maalaustaiteen värit ja muotojen runsaus tulivat sijaan. Paksut värimassat muuttuivat kuultaviksi ja ohuiksi ilmentäen kotimaisen maiseman valoa. Toinen näyttely vuonna 1930 oli hänen läpimurtonsa, ja alun kankeuden jälkeen Väinö Kamppurista tuli Suomessa oman aikansa tunnetuimpia taiteilijoita, jonka omaperäistä maalaustyyliä myös konservatiivisimmat kriitikot ja klassisen taiteen puolustajat tukivat.
Vihavuoden taiteilijat
Väinö Kamppuri tunnetaan hämäläisen kulttuurimaiseman kuvaajana. Hän löysi Hauhon Vihavuoden kosken ja koko Vihavuoden kauniit maisemat maalaustensa aiheiksi. Hänen kutsustaan muitakin kotiseutuhenkisiä taiteilijoita saapui maalaamaan Vihavuodelle. Jo 1860- luvulta lähtien 1900-luvun ensi vuosikymmenille asti taiteilijoiden mielenkiinto oli kohdistunut talonpoikaiseen kulttuurimaisemaan. Oppia oli haettu Ranskasta asti, ja Cezannen maalaismaisemat rakenteellisine tyylipiirteineen oli taiteilijoiden esikuva. 1920-luvun lopulta 1930-luvulle Vihavuoden maalaisidyllin taiteilijoita olivat Väinö Kamppurin lisäksi Yrjö Yrjölä, Olli Miettinen, Yrjö Ollila ja Mikko Oinonen. Aimo Kanerva sekä Kalle ja Mikko Carlstedt kävivät myös Vihavuodessa. Ilmari Vuori asui vakituisesti Sappeen Virransillassa. Myös runoilija Yrjö Jylhä asui Vihavuodessa 1930. Sotien välisen ajan vihavuotelaiset saivat seurata taiteilijayhdyskunnan värikästä elämää, joka muistetaan paikkakunnalla vieläkin.
Mierolan mestari
Hämeenlinnalainen hammaslääkäri Toivo Ylitalo toimi monen muun ohella Kamppurin tukijana ja kutsui hänet Hämeenlinnan kotiinsa sekä Hattulassa sijaitsevaan Inkalan kartanoon. Siellä taiteilija maalasi Ylitalon äidin muotokuvan Äiti kehräämässä. Väinö Kamppuri osti vuonna 1938 huvilan Vanajaveden rannalta, Hattulan Mierolasta, jonka vanhaa museosiltaa hän maalasi mielellään. Myös pihapiiri tarjosi paljon maalausaiheita. Hattulan järvissä ja metsissä "Mierolan mestari" kalasti ja metsästi. Keltaiseksi maalattu ateljeekoti Mierolan virran rannalla on yhä paikallaan.
Paitsi kotiseutumaisemia, Kamppuri maalasi myös melankolisia kaupunkitunnelmia. Viipurin Taiteilijaseuran jäsenistä hän kuului viipurilaisen miljöön ja ”hengen” kuvaajiin. Väinö Kamppuri maalasi myös sarjan Lapin maisemia.
Kamppurin henkilökuvissa, maisemissa ja kaupunkikuvissa näkyy 1600-luvun hollantilaisen maalaustaiteen vaikutus. Hänen tyylilleen oli tunnusomaista paitsi huolellinen tekniikka, myös harmahtavan ruskea yleissävy sekä kullanhohtoinen valo, jonka hän on poiminut maisemiinsa Euroopan museoiden vanhasta taiteesta. Vanhan taiteen vaikutelmaa lisää myös kiiltävä lakka, jonka taiteilija siveli valmiin taulun pintaan. Kun hämeenlinnalaistaiteilijoiden, Hugo Trentzschin perustamasta Hiilikerhosta tuli Hämeenlinnan Taiteilijaseura vuonna 1954, oli Väinö Kamppuri yksi alkuvuosien taidemaalareista. Hän vaikutti merkittävästi Hämeenlinnan taide-elämään ja opasti kannustavasti nuoria taiteilijoita taiteen tekemisessä.
Palkittu taiteilija
Väinö Kamppuri sai professorin arvonimen vuonna 1967. Hän sai myös merkittäviä palkintoja taiteilijatyöstään:
1928 III palkinto valtion taidekilpailussa
1928 II palkinto Kordelinin maisemamaalauskilpailussa
1937 I palkinto Kordelinin maisemamaalauskilpailussa
1954 Pro Finlandia -mitali
1958 Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto
Lähteet
Väinö Kamppuri, Mierolan mestari. Näyttelyjulkaisu. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99651-2-2