Nummi
Nummen kylä on Hattulassa. Nummen kylän sijainti lähellä Parolannummen sotilaskenttää on vaikuttanut kylän talojen historiaan.
Nummen vanhojen talojen historiaa
Nummen vanha nimi on Vähä-Luolaja, joka on mainittu ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1329 Lilax-nimisenä. Silloin Vanajan Luolaja ja Vähä-Luolaja ovat kuuluneet Suur-Hattulaan. 1300-luvun alussa Luolajassa oli vain yksi talo, mutta vuonna 1385 mainitaan kaksi lautamiestä, Pentti ja Niilo Luolajasta, jolloin kylässä on ollut kaksi taloa. 1400-luvun lopulla Sten Sture piti Hämeenlinnassa käräjiä, joissa lautamiehinä olivat Olavi Heikinpoika Tarkka, Simo Olavinpoika Kylänpää, Lauri Olavinpoika Laasio ja Lasse Heikinpoika Punala.
Tarkan talo oli veronmaksukyvytön tai autiotalona koko 1500-luvun ajan, ja vuosisadan lopulla se otettiin kruunulle. 1600-luvun puoleen väliin mennessä talo kuitenkin vaurastui, ja siitä tehtiin ratsutila. Se oli 1600-luvun lopulla komppanian kengityssepän palkkatila. Vuosina 1684-1713 sen isäntänä oli Matti Tarkka, ja 1800-luvun puolesta välistä se on ollut Tarkan suvulla.
Kylänpää oli vanhaa rälssiä, joka kuului 1500-luvun lopulla Antti Jussinpoika Juttilan rälssiin ja 1600-luvun alussa se oli Jussi Skytten verovaa tila. 1650-luvulla se oli Erik Boijen rälssitila.
Laasio eli vanhalta nimeltään Klasio oli talonpoikainen verotalo, mutta oli usein autiona ja 1580-luvulla kruununtilana. Vielä 1700-luvulla Laasio oli autiotilana, ja sille piti etsiä uusi tontti. Laasion on omistanut 1600-luvulla Hattulan nimismies Pelle Pertinpoika, joka omisti myös Katinalan Mäkelän talon. Kuten moniin muihinkin autiotaloihin sijoitettiin Laasioon sotilaita 1650-luvulla heidän palattuaan 30-vuotisesta sodasta. Vuosisadan lopulla siitä tehtiin Pekolan rusthollin aputila eli augmentti.
Punalan talon kohtalo oli samanlainen kuin Laasion; sekin oli autiona ja sotilasasumuksena. 1600-luvun lopulla siitä tehtiin Kanungin rusthollin augmentti ja pian myös Metsänkylän ratsutilan aputila. Myös Patalan taloa asutti ja viljeli 15 30-vuotisesta sodasta palannutta sotilasta, samoin autiotalona pitkään ollut Purala.
Kanungin talon nimi viittaa siihen, että se olisi ollut katolisena aikana kaniikin eli kanungin asuin- tai palkkatilana. 1400-luvulla toimi Hattulan kirkkoherrana ja Turun kanunkina Laurens Skytte ja 1440-luvulla Holmvidus Johannis. Kanunki on saattanut olla heidän asuin- ja palkkatilansa. 1580-luvulla Kanunki läänitettiin ratsumies Risto Pertinpojalle. 1600-luvun alussa siitä tuli itsenäinen rustholli, johon liitettiin 1690-luvulla Funkalan talo. Kanungin rakennusryhmä on nähtävissä Parolantien varrella. Molemmat pitkät asuinrakennukset ovat 1800-luvun alkupuolelta. Harmaakivinavetta on vuodelta 1898. Pihapiiriin kuuluu myös punainen tuparakennus.
Hätin talo oli autiona 1500-luvun lopusta lähtien, mutta vuonna 1678 siitä tuli Turengin ja Idänpään rusthollien aputila. Juutilan ensimmäinen omistaja oli Margareta Vidua vuosina 1539-1544. Se läänitettiin 1600-luvun alussa Monikkalan kartanon alaiseksi. Myöhemmin se oli rykmentin majoitusmestarin palkkatila ja sen jälkeen rakuunatalo.
Luolaisen talo (Lolas, Luolais) oli vanhaa rälssiä, joka kuului Kylänpään talon yhteyteen. Se oli läänitettynä vuonna 1563 Antti Jussinpoika Juttilalle, sen jälkeen sitä hallitsi Pelle Pertinpoika ja 1600-luvun alussa Jussi Skytte. 1620-luvulla Luolaisen talo siirtyi Monikkalan rälssitilaksi. 1650-luvulla se oli trumpetistin ja myöhemmin majurin palkkatila. Monnilan eli Montolan talo oli vuodesta 1572 alkaen läänitetty Harvialan Karin-rouvalle, hänen jälkeensä omistajaksi tuli Monikkalan herra Hannu Hannunpoika sekä hänen jälkeensä Pål Stilke.
Lähde
Mäntylä, Eero: Hattulan historia. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-99074-7-5
Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9