Mäskälä
Mäskälä on kaupunginosa Hämeenlinnan kaupungin itäosassa noin 3 km päässä keskustasta. Alue sijoittuu Katumajärven taakse ja se oli ennen kuntaliitosta ikivanhan Vanajan pitäjän kylä. Kunnan pääosat kuuluvat nykyään Hämeenlinnaan. Mäskälän kaupunginosaa rajaavat pohjoispuolella Tuuloksentie (10-tie) ja Ruununmyllyn ja Taka-Hätilän kaupunginosat, lännessä Katuma ja Kappola, idässä Kankaisen ja etelässä Hakumäen kaupunginosat. Mäskälän Harvoilanmäellä on vuoden 2007 asuntomessualue.
Mäskälässä on oma kyläyhdistys.
<widget type="googlemap"> <marker lat="61.00275" lon="24.54912">Mäskälä</marker> </widget>
Mäskälän tilat
Myöhäiskeskiajalla koko Vanajaa kutsuttiin Mäskäläksi, sillä 1300-luvulla käräjät pidettiin Mäskälän kylässä. Vanaja jaettiin vuonna 1967 Hämeenlinnan, Janakkalan, Rengon ja Hattulan kesken. Vanajan kunta ympäröi Hämeenlinnan kaupunkia kaikilla muilla ilmansuunnilla paitsi pohjoisessa.
Vanhasta Mäskälän kyläkeskuksesta hieman sivussa sijaitseva Katisten ratsutila on muodostunut 1630-luvulla kolmesta Mäskälän kylän talosta. Mäskälän asutuksen pitkistä juurista todistavat kartanon ympäristön lukuisat rautakautiset hautarauniot ja kalmistot. 1800-luvun lopussa suurimman osan Mäskälän maista omisti Katisten kartanon leskirouva Ida Lönnholtz, jonka mies Johan Henrik Lönnholtz oli ostanut Katisten kartanon vuonna 1856. Näitä maita olivat: Takaperä, Yli-Pataila, Paavola ja Katinen. Ala-Patailan omisti 1800-luvun lopulla Fredrik Lassila. Korkeilan tilan omistaja oli Juho Erikinpoika Korkeila. Ämmälän tila oli lohkottu Ämmälän ja Punnilan tiloiksi. Ämmälä oli alkuaan ollut Kankaisten rustholliin augmenttitila, joka oli vuonna 1757 lunastettu perintötilaksi. Sen omistaja Anders Hedman sekä Punnilan Anders Parkku asuivat Kankaisissa, ja tiloja Mäskälässä hoitivat lampuodit.
Mäskälän kylä ja maat
Mäskälän kyläkeskuksessa oli vielä 1880-luvun alussa tonttimaita Takaperän, Ala-Patailan, Ämmälän ja Punnilan taloilla. Katuman länsipuolella kulki kylän halki Vanajan kirkolle tie, jonka pohjoispuolella talot olivat. Riihet olivat tien eteläpuolella. Tie kaarsi Katuman rannassa olevaan venevalkamaan ja siitä pohjoiseen Idänpäätä kohti. Kutalanjoki muodosti Mäskälän ja Idänpään rajan, samoin Ruununmyllynjoki. Katisten kartanoalue ulottui Luukkaanlahdelle asti. Vuonna 1862 valmistunut rautatie halkoi alueen kahtia.
Pohjoisessa Mäskälän naapureina oli paitsi Idänpää, myös Hätilän virkatalo ja Hämeenlinnan kaupunki. Lännessä naapurina oli Kantolan maat, etelässä Pappilan maat. Mantereenlinnan kohdalla Turengintien varrella oli Mäskälän peltoalueita mäkitupineen.
Katumajärven saarista Lammassaari, Tuomarinsaari ja Joosepinsaari eli Puketti kuuluivat Mäskälän kylälle, samoin Pitkäniemi. Järven itäpuolella Mäskälä rajoittui Kankaisiin, mutta sen maihin kuuluivat Nautalammi ja Kaakkolammi. Kappola ja Harviala olivat rajoina etelässä. Katumajärven itäpuolella Mäskälän taloilla oli runsaasti torppia, mm. Paavolankulmalla sijaitsevat torpat, Siirin ja Velssin, Häkkärin ja Huhtamon torpat sekä Kontuvuorella sijaitsevat torpat.
Vuosina 1880-1884 toteutetussa isojakojärjestelyssä siirreltiin Mäskälän maita; mm. Punnila Velssiin ja ja Ämmälä Siiriin. Kyläasutus levisi entistä laajemmalle alueelle. Entisen kyläkeskuksen paikalle jäi vain Katisten kartanoon kuuluneiden tilojen maita. Vanha Mäskälän kylä katosi, samoin kylän nimeä ei ajan kuluessa enää juuri mainittu.
Katumajärvestä tuli kaupunkilaisten retkeilykohde 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Rannoille rakennettiin useita huviloita, mm. Pokrinniemi ja Riemula. Katuman rannalla oli myös Hilja Haahden perheen huvila.
Lähteet
Vilkuna, Anna - Maria: Vanajan historia III. Hämeenlinna 2004. ISBN 951-95296-6-7
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanaja_(kunta)
http://www.hameenlinna.fi/pages/28128/HML_kaupunginosat_väripohja.pdf