Hämeenlinnan raatihuone

kuva Pasi Nuutinen

Hämeenlinnan torin laidalla sijaitseva raatihuone on kaupungin juhla- ja kokoustila. Kaupungin oman käytön lisäksi tiloja vuokrataan yhteisöjen juhla-, kokous- ja tilausravintolakäyttöön. Raatihuoneen käyttö on kaupunginhallituksen ja kaupunginkanslian hallinnassa.

Historiaa

Helmikuussa 1650 Pietari Brahe tuli Hämeenlinnaan vierailulle ja nimitti kaupungin pormestariksi Mickel Eskilinpojan. Samalla hän antoi tälle tehtäväksi siirtää Ojoisten karjakartanosta kruunun rakennuksen kaupungin raatihuoneeksi. Se oli suuri kaksikerroksinen puurakennus, josta yksi huone määrättiin käräjätuvaksi. Alakerrasta pormestari sai virka-asunnon. Linnanpäällikkö oli luvannut antaa muutamia tynnyreitä olutta talonpojille, jotka siirtäisivät rakennuksen. Pormestari vitkasteli, eikä ryhtynyt heti toimeen ja hän sai siksi Brahelta ankaran muistutuksen asiasta. Jo samana vuonan rakennus saatiin pystytetyksi suunnitellun torin laitaan. Ensimmäinen raatihuone sijaitsi vanhassa kaupungissa linnan pohjoispuolella.

Kaupunkilaiset eivät pitäneet huolta raatihuoneestaan ja lopulta raatihuone oli käyttökelvottomassa tilassa. Toinen raatihuone sijaitsi Saaristen koulun tontilla, kun Kustaa III oli vuonna 1777 hyväksynyt kaupungin muuton nykyiselle paikalleen. Hämeenlinnan palon jälkeen vuonna 1831 vahvistettiin Carl Ludvig Engelin uusi asemakaava. Sen perusteella raatihuoneen tontti sijoittui torin etelälaidalle. Kaupunki osti tontin vuonna 1849 lääninkamreeri Nordenswanilta ja kunnosti sillä olleen vanhan puurakennuksen väliaikaiseksi, kolmanneksi raatihuoneeksi.

Vuonna 1882 kaupunginvaltuusto perusti valiokunnan valmistelemaan Raatihuoneen rakennussuunnitelmaa. Piirustukset ja kustannusarvio tilattiin Tyrvännössä syntyneeltä lääninarkkitehti Alfred Cawénilta (1836-1912), joka oli valtuuston jäsen ja valmisteluvaliokunnan puheenjohtaja. Raatihuone on Cawénin suunnittelemista  kivirakennuksista ainoa jäljellä oleva. Lopulliset rakennussuunnitelmat vahvistettiin Keisarillisessa senaatissa vuonna 1885. Uusrenessanssityylinen talo valmistui helmikuussa 1888 samalla tontilla sijainneen puisen rakennuksen paikalle. Raatihuoneessa sijaitsivat juhla- ja valtuustosalin lisäksi raastuvan ja maistraatin istuntosali, rahatoimikamari, huutokauppasali, pormestarin ja kaupunginviskaalin huoneet, poliisikamari ja kaupungin vankila. Pian talon valmistumisen jälkeen juhlasalista tuli kaupungin kulttuurielämän keskipiste. Juhlasalin parkettilattia jouduttiin kuitenkin pian uusimaan, sillä kävi ilmi, että välipohja oli muurattu märistä tiilistä. Seuraavalla vuosikymmenellä hankittiin juhlasalin kattokruunut Helsingistä ja ikkunaverhot Wetterhoffin tyttökoulusta. 

Raatihuoneen rakennuspiirustuksiin voi tutustua Hämeenlinnan Lydiassa.

Kun kirkon korjaustyöt vuonna 1892 alkoivat, Raatihuoneen juhlasali oli myös seurakunnan tilaisuuksien pitopaikka. Talon suojissa pidettiin myyjäisiä, arpajaisia ja kokouksia ja otettiin vastaan vieraita. Raatihuone oli kaikkien toimintojen koti ja sen käyttö oli hyvin kirjavaa ja monimuotoista. Monien mielestä kaupungin tärkein talo menetti näin arvokkuutensa.

Ulkoasu

Uusi Raatihuone oli tyylillisesti ranskalaisvaikutteista uusrenessanssia, johon kuuluivat katusivun runsaat kipsikoristeet. Sisätiloissa juhlasalin sekä aula- että porrastilojen maalaus ja muu koristelu oli poikkeuksellisen rikasta ja värikästä. Rakennuksen erittäin koristeellinen tyyli oli peruja Cawénin opintomatkalta Ranskaan ja Italiaan vuonna 1874. Pihanpuoleinen osa on torinpuoleista matalampi ja koristeiltaan huomattavasti kevyempi. Myöhemmin koristemaalaukset peitettiin uusilla saman tyylin kuvioilla, kunnes 1900-luvun alkupuolella seinät koristeltiin suosituksi tulleeseen jugendtyyliin. 1930-luvun alussa huoneet saivat koristeettomat katto- ja seinäpinnat, joita uusittiin värisävyjä vaihdellen kymmenen vuoden välein.

Peruskorjauksesta

Kun maistraatti ja raastuvanoikeus vuonna 1984 muuttivat omaan taloonsa ja kaupungin 350-vuotisjuhlavuosi vuonna 1989 oli lähestymässä, tyhjentyneen, huonokuntoisen ja käytöltään epätarkoituksenmukaisen Raatihuoneen kohtalo ja kunnostaminen oli ajankohtainen ja ratkaisua vaativa asia. Kaupunginhallitus asetti vuonna 1985 työryhmän suunnittelemaan Raatihuoneen tulevaa käyttöä ja peruskorjausta. Maaliskuussa 1986 kaupunginvaltuusto hyväksyi peruskorjauksen tilaohjelman ja luonnospiirustukset. Niiden mukaan Raatihuone kunnostettaisiin kaupungin juhlataloksi ja edustustilaksi, johon sijoitettaisiin kaupunginvaltuuston istuntosali ja ryhmäkokoustilat. Lisäksi rakennuksessa päätettiin suorittaa täydelliset tekniset peruskorjaukset. Rakennustyöt aloitettiin maaliskuussa 1987. Talon korjauksen aikana paljastuneiden koristemaalausten tutkiminen hidasti korjaustöiden edistymistä. Alkuperäisten näköiset seinien ja kattojen koristemaalaukset on palautettu auloihin, portaikkoon ja saleihin. Myöhemmät koristemaalaukset on siirretty kahteen uuteen saliin.

Peruskorjaus valmistui vuoden 1990 maaliskuussa. Vuosikymmenten aikana tehdyt muutokset, käyttötapojen vaihdokset, nykyiset rakennussäädökset ja ajanmukaisen tekniikan sijoittaminen vanhaan taloon estivät raatihuoneen palauttamisen alkuperäiseen asuunsa. Ainoastaan juhlasali, talon arvokkain tila, on palautettu alkuperäiseen asuunsa. Kadoksissa olleen huutokauppasalin holvien alle on sisustettu valtuuston istuntosali. Sadan vuoden takaisia koristemalleja on käytetty lattioissa, ovissa, ikkunoissa, verhoissa, listoissa ja muissa yksityiskohdissa. Talon alkuperäiset kalusteet ja valaisimet ovat lähes hävinneet. Raatihuoneen uutta käyttöä varten on suunniteltu ja valmistettu uudet kalusteet ja valaisimet. Niiden muotoihin ei ole kopioitu historiallisia malleja, vaan tavoitteena on ollut rakennuksen henkeä täydentävä sisustustyyli, ehjä kokonaisuus, joka ulottuu kiinteistä rakennusosista yksityiskohtiin.

Peruskorjauksen suunnitteli Hämeenlinnan kaupungin arkkitehtiosasto ja kaupunginarkkitehti Heikki Aitola. Sisustussuunnittelusta vastasi professori Antti Nurmesniemi. Entisöinti- ja koristemaalaukset suoritti Entisöintimaalausurakoitsija Ancelo Oy.

Lähteet

• Aitola, Heikki: Raatihuoneen uudet värit. Suti 1989, s. 10.
• http://www.hameenlinna.fi/pages/376612/Raatihuone_esite_nettiin.pdf