Hämeenlinnan ortodoksinen varuskuntakirkko
Hämeenlinna toimi 1800-luvulla venäläisen varuskunnan sijoituspaikkana. Hämeenlinnassa oli Suomen kasarmit, Poltinahon varuskunta-alue ja Linnankasarmi, Parolassa Parolannummi. Venäläistä rykmenttiä seurasivat pappi ja matkakirkko sekä kauppiaita ja käsityöläisiä. Kaupunkilaisilla oli velvollisuus järjestää venäläisille sotilaille paitsi majoitus, myös huoneet jumalanpalvelusta varten. Jumalanpalvelukset pidettiin vuokratiloissa 1860-luvulle asti, jolloin hämeenlinnalainen kauppias ja viinatehtailija Alexander Bogdanoff luovutti Rantatorille alunperin puusepänverstaaksi aiotun rakennuksen ortodoksiseksi kirkoksi. Kirkko pyhitettiin Aleksanteri Nevskille ja vihittiin käyttöön vuonna 1867.
Pikkutorin kirkko
Kun venäläisen sotaväen määrä kasvoi, kävi Rantatorin rakennus ahtaaksi. Uutta kirkkoa oli suunniteltu pitkään, sillä jo vuoden 1872 asemakaavassa ns. Pikkutori oli merkitty kirkon paikaksi. Seuraavaan asemakaavaan oli tontti kaikessa hiljaisuudessa muutettu puistoksi. Senaatti kuitenkin huomasi muutoksen ja määräsi tontin palautettavaksi alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Caweenin asemakaava 1887 Hämeenlinnan Lydiassa
Uuden sotilaskirkon rakennutti Venäjän sotalaitos ja urakoitsijana toimi hämeenlinnalainen liikemies Fedja Weseloff, joka toi kirkon rakennukseen työväkeä Venäjältä. Kirkon arkkitehtina toimi insinöörieversti Karaulszikov. Piirustukset valmistuivat vuonna 1897, peruskivi siunattiin syksyllä 1898 ja käyttöönsä varuskuntakirkko vihittiin 22.10.1900. Kirkko pyhitettiin Pyhälle Aleksanteri Nevskille. Se oli torneineen, kupoleineen ja ornamentteineen vaikuttavannäköinen.
Kirkosta kirjastoksi
Suomen itsenäistyttyä Venäjän sotajoukkojen omaisuus siirtyi Suomen valtiolle. Tamperelaisen arkkitehti Bertel Strömmerin piirustusten mukaan kirkko purettiin lähes kokonaan ja rakennus muutettiin kirjastoksi. Toukokuun 2. päivänä 1923 oli tornien purkua seuraamassa suuri joukko kaupunkilaisia. Kirkon esineistö hajautettiin eri tahoille, mm. kelloja myytiin Ahvenanmaalle. Varuskuntakirkon ikonit siirrettiin muihin suomalaisiin ortodoksikirkkoihin, ja esimerkiksi nykyisessä Hämeenlinnan Erottajakadulla sijaitsevassa ortodoksisessa kirkossa sekä Tampereen ortodoksisessa kirkossa on joitakin varuskuntakirkon ikoneita. Rakennnus toimi kaupungin pääkirjastona uuden kirjastorakennuksen valmistumiseen asti vuoteen 1983. Nykyisin rakennuksessa on koulutustiloja.
Lähteitä
- http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/Julkinen/Muistolaatat-ja-muistokivet/Aihehaku/Ortodoksikirkko-ja-kirjasto/
- Laitila, Inka-Maria: Ortodoksisuus Hämeenlinnassa : Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 1.4.-23.5.1993. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, 1993.