Arkistot:Suomalaisten taiteilijain näyttely V

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 5. maaliskuuta 2013 kello 11.59 – tehnyt Admin (keskustelu | muokkaukset) (yksi versio)

Hämeen Sanomat 1. maaliskuuta 1894


Eino Leino


Suomalaisten taiteilijain näyttely.

V

Hra Fr. Ahlstedtin taulut "Matti kaskella" ja "Kesäyön unelmia" owat kummatkin wähän wärittömiä, hengettömiä. Edellisen aihe tuntuu kuluneelta, sillä joku wuosi sitten, käsitteli Järnefelt samallaista ainetta. Eikä wertaaminen Järnefeltin kaskenpolttajien ja Ahlstedtin taulun wälillä suinkaan pääty jälkimmäisen eduksi, itse aine on muuten ainakin meille ollut wähän epäselwä: onko lapsi tullut isälleen suruaan walittamaan wai marjoja tuomaan, emme ole woineet ymmärtää. – Maisema itsessään on mielestämme täysin tyydyttävästi kuwattu.

Taulussaan "Kesäunelmia" on taiteilija asettanut kaksi mustatukkaista neitoa koiwun juurelle kultaisia haawewöitä kutomaan. Ilme tyttöjen kaswoissa kyllä on ylä-ilmainen mutta hienompata, paljon heinompata siwellintä ja tunneta olisi aine waatinut. Sillä alkawan nuoruuden haaweet owat niin hennonhentoja ja autereisia, että ne karkkonevat pienimmästäkin proosan ilmauksesta. Tämä olkoon sanottu neitojen sowittamisesta maisemaan. Mutta eiwät noiden neitojen haaweetkaan meitä oikein miellytä, sillä taiteilija ei ole woinut antaa niille mitään sywämielisyyttä. Mutta ehkäpä hra Ahlstedt onkin symbolisti ja on täten tahtonut osoittaa, mitä hän yleensä kesäyöunelmista ajattelee!!

Neiti E. Danielssonin taiteen luonnonmukaisuus ja suoruus miellyttää meitä. Hän kuwaa luonnon sellaisenaan, häikäilemättä, ketään jäljittelemättä. Wärit saisi olla waihtelewampia, ikäänkuin juostawapia, mutta esim. "Torppa Anianpellossa" on mitä selwin todistus neiti Danielssonin uutterasta työstä ja edistyksestä taiteen alalla. Taitelijatar näyttää wakawasti ja sywästi käsittäneen kutsumuksensa ja niilla lahjoilla, joita neiti Danielssonilla kieltämättä on, tulee hän toivottawasti pitkälle edistymään.

Toisen naistaiteilijan Mia Ahlstedt'in suurin woima näkyy olewan muotokuwien piirtämisessä. Sillä alalla luulemme hänen parhaiten onnistuwan. Ja tuon näkyy hän itsekin käsittäneen, sillä molemmissa taluluissaan "Pikku Maria" ja "Raskasta työtä" asettaa hän heti maiseman etualaan henkilön jonka kuwaamiseen hän kääntää kaiken huomion. Sentähden jääkin muu maisema usein syrjään. Edellinen taulu kuvaa pientä kirkassilmäistä tyttöä wehreällä nurmikolla rukoilemassa. Waaleat kutrit, jotka ikäänkuin glooria kehänä waluwat lapsen harteille, siniset sielukkaat silmät ja itse aine tekewät taulun hywin keskiajan pyhimyskuvan näköiseksi. – Muuten tämä taulu tuntuu wähän kamarissa tehdyltä.

Woimaakkaat tyypit taulussa "Raskasta työtä" owat luonnosta otettuja ja erittäinkin on tuo etualalla seisowa nainen todellisuuden mukaan kuwattu. Silmien surumielinen, kärsiwäinen ilme on erinomainen; juuri sellaiseen katseen puristawat kowat olosuhteet rahanalaiselle raatajalle. Ja se katse kuwaa niin hywin tuon naisen ajatuksia!

Hra O. Kleineh'in merimaisena on kuvattu aineesensa tutustuneen taiteilijan hienolla ja warmalla siweltimellä. Siinä taulussa on jotakin niin wiehättäwää, että se, waikkakin waatimaton, wäkisinkin tempaa katselijan mukaansa.

Komealta näyttää hra Torsten Waenerberg'in taulu "Päijänteen lahdelma", joka hywin muistuttaa alppimaiden tunturimaisemia. Hieman yksiwoittoinen se tosin on, mutta siihen ei taiteilija liene yksin syynä; Kuitenkin olisi suurempi waihtelewaisuus wäreissä paikallaan.

Hra E. Taube'n harjoittelua "Imatra" ei ole myöskään hullumpi, mutta mielestämme olisi taiteilija woinut walita itselleen jonkun muun aiheen. Sillä juuri Imatrasta on niin paljon tauluja, että nuoren taiteilijan on waikea tuoda siinä esille mitään uutta. Mutta sellaisenaankin pitää taulu paikkansa monen muun rinnalla näyttelyssä.

Ada Thilen'in tauluissa on perspektiiwit jotenkin hywät, mutta wärejä saisi suurempi taiteellinen aisti olla määräämässä. "Sääharmaa" on kokonaisuudessaan sentään jotenkin onnistunut, luo katselijaan nimensä mukaisen mielialan.


Katso myös: Katso myös: