Hauhon 1918 kulttuuripolku

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2023 kello 09.52 – tehnyt Samuhuovinen (keskustelu | muokkaukset)

Hauhoa on kutsuttu ”hautojen maaksi”, koska Hauholla on lukuisia punaisten perääntymisvaiheessa ja kansalaissodan loppuselvittelyissä syntyneitä hautoja. Vuoden 1918 tapahtumien muistoksi on pystytetty useita erilaisia muistomerkkejä - hautamuistomerkkejä ja tapahtumien muistomerkkejä, joista vanhin pystytettiin taistelujen tuoksinassa huhtikuussa 1918. Hauho-Seura on järjestänyt kiertoajeluja vuoden 1918 tapahtumapaikoille ja muistomerkeille. Kierros käsittää myös Pälkäneen Laitikkalan ja Tuuloksen Syrjäntaan tapahtumat, sillä ne liittyvät läheisesti Hauhon tapahtumiin.

Vuoden 1918 tapahtumat Hauholla

<widget type="googlemap"> <marker lat="61.19795" lon="24.64818">Kantoniitty, kuuden punakaartilaisen hauta</marker> <marker lat="61.11175" lon="24.80903">Syrjäntaka</marker> <marker lat="61.12067" lon="24.82696">Syrjäntaka, taistelun muistomerkki</marker> <marker lat="61.22672" lon="24.72783">Mustila, Valkeakosken naiskomppanian hauta</marker> <marker lat="61.19967" lon="24.48952">Alvettula, punaisten hauta</marker> <marker lat="61.13028" lon="24.64877">Kokkila</marker>

<marker lat="61.15898" lon="24.58998">Hauhon hautausmaa</marker> <marker lat="61.17134" lon="24.55865">Hauhon kirkko, Hauhon Suojeluskunnan pystyttämä Sankari-patsas</marker> <marker lat="61.19297" lon="24.63865">Lehdesmäen muistokivi</marker> </widget> 

Kartanoiden ja vauraiden tilojen pitäjässä oli paljon myös maatonta väestöä ja Hauho kuuluikin Suomen punaisimpiin alueisiin. Hauhon punakaartiin kuuluin noin 400 miestä ja parikymmentä naista. Sodan alkaessa punakaarti otti pitäjän haltuunsa.

Varsinaiset taistelut Hauholla käytiin punaisten perääntymisvaiheessa, kun valkoisia joukkoja alkoi saapua Hauholle Tampereen valtauksen alkaessa maaliskuun lopulla. Hauholle lähetettyjen valkoisten tehtävänä oli puolustaa Hauhon-Tuuloksen-Padasjoen linjaa ja miehittää ja pitää hallussaan Laitikkala sekä Alvettulan ja Vuolteen sillat. Lisäksi tuli järjestää tiedustelua Hattulan, Lammin ja Asikkalan suuntiin. Punaiset pitivät hallussaan Hauhon kirkonkylän lisäksi Vitsiälää, Porrasta, Sotjalaa ja Hovinkartanoa. Myös Laitikkala ja Alvettula olivat punaisten hallussa. Hauholla arvioitiin olevan tuolloin 1 000 punakaartilaista, mutta sitä kautta perääntyi punaisia sekä Tampereen että Hämeenlinnan suunnalta.

Lehdesmäki

Valkoisten tullessa Hauholle saapui hankolaisia ja helsinkiläisiä punakaartilaisia, jotka pakottivat valkoiset perääntymään Lehdesmäen virran pohjoispuolelle, minne rintamalinja vakiintui. Valkoiset pitivät hallussaan Rukkoilaa ja osaa Lehdesmäkeä.

Asemasota kesti viitisen viikkoa. Juoksuhaudat olivat Jokioisten (Joen) tilan mailla ja esikunta Jokioisten tilan päärakennuksessa. Lehdesmäen virran eteläpuolella punakaartilaisten joukoissa oli Rukkoilan ja Mustilan miehiä, joista kotona käydessä valkoiset saivat ainakin kuusi vangiksi ja ampuivat ilman tuomioita. Asemasodan kestäessä valkoiset pystyttivät huhtikuun puolivälissä muistokiven Rukkoilan kylätien risteykseen.

Lehdesmäen eteläpuolella punaisten ylivoima oli huomattava. Punaiset käyttivät pakko-otettuja etulinjassa mm. Lehdesmäessä, Vuolteella ja Hovinkartanossa. Punaisten tulituksen takia paloivat mm. Lehdesmäen navetta karjoineen ja Joen talo. Huhtikuun 27. päivänä punakaartilaiset hyökkäsivät, ja valkoinen puoli pystyi vain vaivoin torjumaan hyökkäykset. Lehdesmäen taisteluissa oli valkoisten riveissä mukana neljä hauholaista naista muonitus- ja lääkintätehtävissä.

Lautsia

Renvaldin esikunta asettui Lautsian kartanoon Hauholle. Lautsiakin joutui ankaran tykkitulen kohteeksi. Eräänä päivänä punaisten tykit saivat kaksi osumaa päärakennukseen ja kaksi piharakennukseen. Lisäksi yksi ammus osui navettaan, johon miehet olivat menneet suojaan. Kuusi navetassa olleista haavoittui pahasti ja useita lehmiä kuoli.

Alvettula

Alvettulan vanha silta, kuvattu vuonna 2009.

Saksalaiset lähestyivät Hämeenlinnaa huhtikuun lopussa, jolloin Parolan, Hämeenlinnan Lempäälän ja Valkeakosken joukkoja lähti vetäytymään Alvettulan kautta itään päin. Punaiset perääntyjät saapuivat Alvettulan sillalle illalla 26.4. Läpi yön jatkuneesta ammuskelusta huolimatta punaisten ei onnistunut ylittää siltaa. Vasta aamulla Hilja Järvisen johtaman Valkeakosken tehtaiden työläisnaisista koostuneen komppanian vetämä rynnäkkö vei osan punaisista lopulta tulituen turvin sillan yli. Iltapäivällä tapahtui uusi punaisten rynnäkkö ja alivoimaiset valkoiset (noin 150 miestä) joutuivat lähitaistelun jälkeen väistymään pohjoiseen. Punaiset pääsivät siirtymään Alvettulan sillan ja Vuolteen sillan yli kohti Hauhon keskustaa. Vuolteen sillalla oli vain kuuden valkoisen partio, jotka joutuivat ammutuksi punaisten edetessä.

Punaisia kulki Alvettulan läpi 4 000-5 000 sotilasta ja muuta väkeä. Alvettulan koululla oli ollut punaisten sidontapaikka, sinne jäi noin 60 haavoittunutta punaista. Kaatuneina jäi pelloille noin 150. Punaiset joutuivat perääntymään nopeasti, kun valkoiset saivat lisäjoukkoja ja valtasivat takaisin Alvettulan ja Vuolteen sillat.

Hauhon kirkonkylä

Yksi sodan kiivaimmista taisteluista käytiin Hauhon kirkonkylällä. Se oli myös yksi niistä harvoista taisteluista, joihin saksalaiset ja valkoiset osallistuivat yhdessä. Valkoisten aikomuksena oli hyökätä aamulla kirkonkylälle. Vihniönmäelle etenijät yllättyivät nähtyään kirkonkylän olevan täynnä punakaartilaisia ja heidän hevoskuormiaan. Hämeenlinnasta vetäytyneiden lisäksi Hauholla oli myös mm. Lempäälästä tulleita taistelujoukkoja. Huomattavasta ylivoimasta huolimatta päätettiin hyökätä, vain yhden tykin turvin. Tykin ensimmäinen laukaus osui pitäjänmakasiiniin (nykyisin Hauho-Seuran esinemuseo) jääden suutariksi.

Punakaartilaiset aloittivat voimakkaan tulituksen ja hyökkäsivät molemmilta sivustoilta. Saksalaiset lähtivät ensin perääntymään jättäen tykin punaisille ja aukon valkoisten rintamaan. Valkoisille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin perääntyä Pyhäjärven ja Kotkijärven väliselle kannakselle. Punakaartilaiset seurasivat heitä vähän matkaa taistellen. Saksalaiset olivat saaneet kuitenkin puolustuksen kuntoon ja he suojasivat perääntyviä valkoisia. Punaiset luopuivat hyökkäyksestä ja lähtivät sitten etenemään Kokkilan kylän kautta kohti Syrjäntakaa.

Valkoisten joukot Alvettulassa ja Ellilässä kuulivat taistelun melskeen kirkonkylältä, mutta eivät lähteneet sinne joukkojen tueksi ilman etenemiskäskyä. Valkoiset menettivät puolentoista tunnin taistelun aikana kaatuneina ja haavoittuneina noin 100 miestä. Punaisia kaatui Hauhon taistelussa noin 70.

Hauhon kirkonkylältä punaisten oli aikomus jatkaa matkaa itään päin 28.4. Portaan kautta menevällä tiellä oli polkupyöräkomppania saksalaisia ja kolmisensataa valkoista, jotka aloittivat tykkitulen. Punaisten itään asettama varmistusketju aloitti rynnäkön valkoisia vastaan. Määrältään ylivoimaiset punaiset ajoivat lähitaistelussa valkoiset taaksepäin. Valkoisten tykki ja konekivääri joutuivat punaisille ja yli 100 valkoista kaatui tai haavoittui. Punaisten pääjoukko lähti Kokkilasta Syrjäntaakse kulkevaa pikkutietä kohti. Kokkilassa punaisia oli vastassa saksalainen eskadroona, tykki ja kaksi konekivääriä. Myös nämä joutuivat väistymään punaisten tieltä ja marssi jatkui kohti Syrjäntakaa.

Tuuloksen Syrjäntaka

Punaiset kohtasivat Syrjäntaassa Hämeenlinnasta tulleen 400 miehen vahvuisen saksalaisosaston. Myös Kokkilasta perääntyneet saksalaiset liittyivät Syrjäntakana olleisiin saksalaisiin, jolloin heidän vahvuudekseen tuli kolme vajaata eskadroonaa (vastaa jalkaväen komppaniaa ratsuväessä, keskim. 150 miestä), neljä konekivääriä ja yksi patteri. Punaiset saivat tykit noin puolen kilometrin päähän saksalaisten miehittämästä kylästä, ja niiden suora-ammuntatuli sytytti kylän palamaan. Punaisten voimakas rynnäkkö mursi saksalaisten asemat, ja he joutuivat vetäytymään Suolijärven rantaan Syrjänniemeen ja Syrjänmäkeen. Syrjäntaan kylä paloi lähes kokonaan, sillä myös saksalaiset sytyttivät paloja helpottaakseen perääntymistä ja tiesuluiksi punaisille. Saksalaisilta kaatui 48 ja haavoittui 88 miestä Syrjäntaan taisteluissa. Punaisia kaatui noin 300 ja haavoittui 315.

Punaiset jatkoivat matkaa kohti Lammin kirkonkylää ja Koskea. Lopulta lisäjoukot auttoivat saksalaisia katkaisemaan punaisten tien, ja joukko mottiin jääneitä punakaartilaisia vangittiin, mm. Valkeakosken naiskomppanian tytöt.

Punaisten muistomerkit

Viiden teloitetun hauta Metsäkulman Toramäessä. Kuva: Jouni Lehtonen

Punaisten hautoja, joissa ei muistomerkkiä

  • Kahden teloitetun hauta Eteläisissä Järvenpään haassa
  • Valkoisten ampuman K. Sahrmanin hauta Metsäkulmassa Salosen haassa
  • Eteläisissä saksalaisten ampuman viiden punaisen hauta
  • Lehdesmäessä Hiedankorvesssa ammutun kuuden punakaartilaisen hauta
  • Kuuden ammutun hauta Kantoniityssä

Valkoisten muistomerkit

Lähteet

  • Tupala, Ulla: Kapina. Vuoden 1918 tapahtumia Hauhon alueella. (Moniste) Hauho-Seura ry 2006.
  • Kirjokallio, Jyrki: Vuoden 1918 kapina Hauholla. Lähihistoriaa yhdeksänkymmenen vuoden takaa. Hauhon Joulu 2008. Hauho-Seura.
  • Kemppainen, Jouni K.: Paha maisema. Helsingin Sanomat, 2007. ISBN 978-952-5557-18-3
  • Työväenmuseo Werstas, Punaisten muistomerkit, http://www.tyovaenmuseo.fi
  • Sotasurmaprojekti, http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/stat2
Noudettu kohteesta ”https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hauhon_1918_kulttuuripolku&oldid=37369”