Ero sivun ”Leijonhufvud-suku” versioiden välillä

Häme-Wikistä
p (siirsi sivun ”Liejonhufvud-suku” uudelle nimelle ”Leijonhufvud-suku”: Kirjoitusvirhe)
 
p (yksi versio)

Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 11.59

Vanha aatelissuku

Leijonhufvud-suku on vanhaa ruotsalaista aatelissukua, joka kirjoitettiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1625. Vapaaherralliseksi suku merkittiin vuonna 1651. Suvun nimi kirjoitettiin 1500-luvulla Lewenhaupt, ja kuuluisin suvun edustaja oli Axel Steninpoika Leijonhufvud. Hän syntyi vuonna 1554 ja kuoli Jönköpingissä Ruotsissa vuonna 1619. Hän oli ruotsalainen valtaneuvos, Suomen käskynhaltija vuosina 1587–1589 ja Raaseporin kreivikunnan kreivi. Leijonhufvud oli hyvän koulutuksen saanut aatelismies, josta tuli Suomen ensimmäinen laajoin valtuuksin hallinnut virkamies. Maineeltaan hän oli kuitenkin huono, sillä hän vaihtoi usein poliittista kantaansa ja kohteli kovin ottein alaisiaan, myös alustalaistalonpoikiaan. Tämä oppinut mies kirjoitti myös paljon erilaisia pamfletteja ja häväistyskirjoituksia.

Axel Leijonhufvud oli sukua Kustaa Vaasan toiselle puolisolle, kuningatar Margareeta Leijonhufvudille ja oli siten Juhana III:n ja Kaarle IX:n serkku. Hänen isänsä Sten Leijonhufvud oli ollut tärkeässä roolissa herttuoiden kapinassa vuonna 1568, kun Eerik XIV syöstiin vallasta. Sten Leijonhufvud kuoli vallankaappauksen yhteydessä, jolloin Axelista tuli 14-vuotiaana suuren Leijonhufvud-suvun päämies. Suvun linna oli Länsi-Göötanmaalla Loholmissa. Vuonna 1585 hänestä tuli Uudenmaan ja Hämeenlinnan linnaläänien käskynhaltija. Suomen käskynhaltijana hän johti myös Karjalaa, mutta koko maan hallinto ei kuulunut hänen valtuuksiinsa lukuun ottamatta verotusta ja tilintarkastusta, joihin Leijonhufvud teki merkittäviä uudistuksia.

Hämeen Leijonhufvudit

Janakkalan historiaan erityisesti kuulunut everstiluutnantti Erik Abraham Leijonhufvud syntyi vuonna 1753 ja kuoli vuonna 1807. Hänen puolisonsa oli Helena Elisabeth von Burghausen (1763 – 1838). Erik Leijonhufvud oli Hämeen ja Uudenmaan rakuunarykmentin komentaja sodassa, jota käytiin vuosina 1788 – 1790. Hän osti Hakoisten kartanon ja sen rälssit, Rehakan ja Niinisalon talot vuonna 1792, mutta asui omistamassaan Mustialan kartanossa Tammelassa. Hänen vaimonsa muutti Erik Leijonhufvudin kuoltua Hakoisten kartanoon vuonna 1807. Vapaaherratar Helena von Burghausen rakennutti Hakoisten kartanon päärakennuksen vuonna vuosina 1796 – 1810.

Hakoisiin liitettiin vuonna 1817 Hyvikkälän säterikartano sen omistajan maaherra, vapaaherra Johan Henrik Munckin kuoltua. Hyvikkälän kartanossa oli aikoinaan Kustaa III:n kreivi Adolf Fredrik Munckille lahjoittama makuuhuoneen kalusto. J.H. Munck oli perinyt sen Erkylän kartanosta. J.H. Munck nimitettiin Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherraksi vuonna 1790, ja hän oli läänin viimeinen Ruotsin vallan aikainen maaherra.

Lähteet

Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9

Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989. Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4

http://goo.gl/bEvHS