Kyttälän kartano

Kyttälän säterikartano Hauholla on ollut olemassa jo keskiajalla. Viereisellä Skytten tilalla sijaitseva uhrikivi osoittaa asutuksen olevan tätäkin vanhempaa. Suomen viimeinen katolinen piispa, Martti Skytte syntyi Kyttälässä vuonna 1528. Tilan jugendtyylinen, puinen päärakennus on noin vuodelta 1913. Toinen, 1830-luvulla rakennettu asuinrakennus on uusittu myös tällöin. Kivinen karjasuoja on vanhimmilta osin vuodelta 1894 ja tiilinen viljamakasiini 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Rakennusryhmään kuuluvat lisäksi vanha aitta ja punamullatut työväen asuinrakennukset. Rakennusryhmä sijaitsee kauniisti mäellä viljelysten ympäröimänä. Kyttälä on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. <widget type="googlemap"> <marker lat="61.16524" lon="24.55981">Kyttälä</marker> </widget>

Kartanon ja Skytän aatelisten syntyhistoria

Vuodelta 1421 peräisin oleva tuomiokirja kertoo, että Skyttien kantaisä Broder osti Lounaan vanhasta kylästä Grönewald-nimiseltä mieheltä maata. Broder on tavallinen skandinaavinen nimi, mutta hänellä oli kuitenkin vaakunakuva, jollainen on vain tämän suvun suomalaisilla jäsenillä sekä ruotsalaisen vitaliaanipäälliköllä Sven Sturella. Tämä omisti Suomen puolella Korsholman linna Pohjanmaalla. Broder saattoi hänen asepalvelijanaan ottaa isäntänsä vaakunan käyttöönsä. Hän sai puolisokseen piispa Maunu Tavastin sisarentyttären Margitin, jonka isä oli satakuntalainen Martti Abrahaminpoika, Turun linnavoudin Jeppe Djäknin veli. Näin hän on saanut satakuntalaisia omistuksia ja hyvän viran Sääksmäen kihlakunnan tuomarina vuosina 1435-1463.

Rälssimies Olavi Broderinpoika Skytte asettui Hauholle Lounaan kylään ja perusti sinne asuinkartanon. Kartano sai rälssivapauden. Olavi Skytte antoi kartanolleen nimen Broddenäs, mutta sitä alettiin kutsua omistajansa nimellä Skyttälä 1500-luvulla. Myöhemmin Kyttälänä tunnettu kartanoympäristö talonpoikaistiloineen joutui erilleen Lounaan kyläyhteisöstä ja muodosti oman kylän tai yksinäistilan. Skytte-nimi esiintyi itseasiassa vasta Olavi Broderinpojan pojalla, Kalannin kirkkoherra Martilla, joka kirjoittautui vuonna 1479 Rostockin yliopistoon nimellä "Martinus Schutte de Åbo". Nimi on jousella ampuvan palkkasoturin ammattinimi.

Mahtitila ja mahtimiehet

Kyttälän kartanolla oli Tuuloksen Juttilassa ja Hauhon Kirkonkylässä rälssimaata, jonka se oli saanut vaihdossa vuonna 1421. Sen nimeksi tuli 1700-luvun alussa Kapakka, sillä siinä oli joskus pidetty krouvia. Eräomistuksia Kyttälällä oli Padasjoella, Rautalammilla, Lummeneella ja Sumiaisissa, joissa olevia tiloja hoitivat lampuodit. Aateliset omistajat hallitsivat lampuoteja rautaisella otteella. 1600-luvulla lampuodit hoitivat myös vanhaa rälssitilaa Kyttälässä. Kuten muutkin tilat, Kyttälä omisti myllyn Vihavuodessa.   

Piispa Martti Skytten sisarenpoika Jöns Skytte oli 1570-luvulla Hattulan vouti ja 1579-1591 Hämeen linnan isäntä ja valtionhoitaja. Hän ei ollut suvaitsevainen ja sovitteleva kuten edesmennyt piispa-enonsa. Hän katsoi läpi sormien läpi sotaväen väkivaltaa ja kertoman mukaan löi, pieksi ja uhkasi talonpoikia niin, etteivät he ja heidän lapsensa koskaan sitä unohtaisi. Rautalammin tutkintokäräjillä vuonna 1589 hänestä tehtiin useita valituksia, koska hänen palvelijansa olivat ryöstäneet kaskiviljaa.

Mauritz Skytte osallistui 1500-luvun lopulla väkivallantekoihin Kangasalalla Pakkalan kylässä, josta vietiin hevosia Kyttälän kartanoon. Häntä syytettiin myös pahoinpitelyistä Padasjoella. Mauritz Skytte osallistui Tawastien ohella nuijasotaan ja surmasi talonpoikia. Kaarle-herttua tuomitsi hänet maanpakoon vuonna 1602, eikä hän enää palannut Suomeen. Jöns Skytten leski Margareta, joka oli nuijasodan jälkeen mestatun Arvid Tawastin sisar, peri Kyttälän.

Kartanon perijät

Jöns Skytten poika Axel Skytte kuoli vuonna 1631 ilman perillisiä, joten kartano siirtyi seuraaville sukupolville naislinjaa pitkin. Axel Skytten sisarten, Ingeborgin (k. 1649) ja Saran (k. 1652), kautta suvun maaomaisuutta siirtyi 1600-luvun alussa Tawast-suvun jäsenille. Margareta Tawast yhdessä puolisonsa Henrik Gyllenhiertan (k. 1625) kanssa omisti mm. Kyttälän, ja heidän poikansa Christerin jälkeen Kyttälän peri tytär Märta Margareta Gyllenhierta (k. 1697) hallitsi myös Hyvikkälää. Tuomari Erik Bosin osti vuonna 1694 Kyttälän Margaretalta, joka tosin valitti kaupasta hovioikeuteen. Vuonna 1701 kauppa ratkesi Bosinin hyväksi.

Spåren suku oli tullut vävyinä Tawast-sukuun jo 1500-luvun puolivälissä. Ingeborgin puoliso oli Henrik Spåre (k. 1648). Tämä osti vuonna 1641 Hyvikkälän kartanosta puolikkaan Per Dufvalta vuonna 1641. Henrik Spåren veljentyttären poika Erik Bosin (k. 1715) hallitsi vaimonsa Margareta Rosendahlin kanssa 1600-luvun lopulla Kokkalan, ostamansa Kyttälän ja Porsoon tiloja. Heidän jälkeensä Kyttälän peri poika Erik Johan Bosin (k. 1747) yhdessä vaimonsa Anna Christina Ehrenadlerin kanssa. Daniel Erik Bosin eli vuosikymmeniä ilman vihkimistä emännöitsijänsä Maria Kristiina Krygerströmin kanssa. Kartanon ainoa perillinen Victor Erik Amadeus syntyi aviottomana lapsena Helsingissä vuonna 1805 ja kuoli Viipurissa vuonna 1862. Hänet vihittiin Hauholla tammikuussa vuonna 1834 Fredrika Wilhelmina Sofia Schulmanin (1811-1883) kanssa.

Vuoden 1713 maakirjassa Kyttälän säteriin kuuluivat Iso-Mattila, Vähä-Mattila, Laurila ja Jussila sekä Villantilan ratsutila lampuotitiloineen. Hämeen Sanomissa oli vuonna 1882 ilmoitus, jonka mukaan Kyttälän kartano ja sen yhteydessä oleva Villantilan rustholli siirtyivät vuonna 1882 kuvernementin sihteerin R.Rennerfeltin perillisiltä rusthollarinpoika Rennerfeltin omistukseen 45 000 markalla.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9 Hauhon, Luopioisten, Tuuloksen historia I. Toim. Y.S.Koskimies. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99026-5-1
Hauhon historia II. Toim. Mäkelä-Alitalo, Anneli. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2
http://www.skytat.fi/skytat-suomessa/keskiajan-skytaet