Kustaa Paturi

Kustaa Paturin vuonna 1842 itselleen rakennuttama tilan päärakennus Turengin kylässä.

Kustaa Wilhelminpoika Paturi, (s. 23. maaliskuuta 1812 Janakkala, Turenki – k. 10. toukokuuta 1868 kotitilallaan) oli 1800-luvulla suomalaisen talonpoikaissäädyn merkittävimpiä edustajia. Kustaa Paturi oli etevä runoilija, innokas kirjoittaja ja kärkevä kannanottaja. Hänet tunnetaan muös sukunimillä Turen tai Thurén sekä nimimerkillä Maamies.

Tausta

Kustaa Paturi kuului hämäläisen talonpoikaiston yläluokkaan: hänen isänsä Wilhelm Mikonpoika oli lautamies ja kolmen verotalon omistaja ja edusti siten ajankohdan eli 1800-luvun alkupuolen talonpoikaiston ylintä kerrosta. Vanhimman poikansa Wilhelmin isä pani koulutielle, mutta tämä poika kuoli tapaturmaisesti hukkumalla ollessaan Tenholan kappalaisena.

Elämä

Pojista toiseksi vanhin, Kustaa Wilhelminpoika joutui isä-Wilhelmin varhaisen kuoleman 1826 johdosta melko pian kantamaan äitinsä Helena Maria Eerikintytär Jussilan kanssa vastuun niin talosta, vanhimman veljen opintojen rahoittamisesta kuin perheen nuoremmista lapsistakin. Niinpä Kustaa Paturilla ei ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin vanhemman veljensä tavoin, mutta lukemisesta ja kirjoittamisesta innostuneena hän hankki nämä taidot äitinsä avustuksella ja ahkeralla itsenäisellä opiskelulla.

Kustaan aikuiselämä jakautuu usealle elämänalueelle. Erityisesti hän oli maanviljelijä eli "maamies", kuten hänen tunnettu nimimerkkinsä kuului. Sen lisäksi hän oli kirjailija tai oikeammin runoilija, ahkera sanomalehtikirjoittaja, talousmies, kansakoulun agentti ja koulutuksen kannattaja, köyhäinhoidon edistäjä ja aktiivinen keskustelija yhteiskunnallisissa asioissa.

Tuotanto

Paturin ensimmäinen julkinen kirjallinen esiintyminen tapahtui 1838, kun hän julkaisi Elias Lönnrotin toimittamassa aikakausilehti Mehiläisessä runomuotoisen kiistakirjoituksen erään savolaiskirjoittajan hämäläisvastaiseen tai ainakin Kustaan hämäläisvastaiseksi kokemaan runoon. Kirjallinen kiista teki Paturista tunnetun, ja jo sen avulla hän pääsi kansallisten kynäilijöiden harvalukuiseen joukkoon.

Varsinainen läpimurto oli kuitenkin 1842 ilmestynyt runoteos Huvi-Lauluja Hämeestä, joka sai myönteisen vastaanoton kirjallisissa piireissä, sillä rahvaaseen kuuluvan talonpojan runokokoelman ilmestymistä pidettiin merkkitekona. Jo seuraavana vuonna yksi kirjan runoista, "Kirviselle", ilmestyi ranskankielisenä käännöksenä Suomessa vierailleen Xavier Marmierin matkakertomuksessa ihailevin kommentein varustettuna.

Näin Kustaa Paturi tunnetaan kuuluisasta runosta Leivolle eli Kirviselle, jossa on Joseph Haydnin sävel.

Leivolle

Ilon ääni ihanainen
ilmoillemme ilmestyi,
kun tuo lintu laulavainen
laaksojamme lähestyi.

Katsos, kuinka korkealle
lentelee ja laulelee,
Lempeälle laulullansa
Korkehinta kiittelee.

Laula, laula lintuseni,
lennä ylös pilvihin
kantamahan kiitokseni
Luojan tykö taivaihin

Runoileva talonpoika hoiti myös omaa tilaansa, lisäksi hän hoiti vaimonsa ja tämän aiemmasta avioliitosta olevien lasten omistamaa Jussilan rusthollia sekä osallistui Janakkalan pitäjän yhteiseen elämään. Hänen ehdotuksiaan pitäjän lasten koulunkäynnin tehostamiseksi vastustettiin ankarasti vielä 1840- ja 1850--luvuilla. Köyhäinhoidossa hän osallistui ainoana suomenkielisenä ja ei-opillista sivistystä saaneena uuden köyhäinhoitoasetuksen lausuntojen antamiseen. Hän esitti tässä pitkässä lausunnossaan, joka oli laadittu lakiehdotuksen muotoon, uudistuksia vaivaishoitoon. Myöhemmin hän joutui kiistaan professori Yrjö Koskisen kanssa. Kiistan vaivaishoidon tulevasta muodosta hän voitti, mutta kiistan työvelvollisuudesta ja liikkumavapaudesta hän hävisi.

Maanviljely

Maanviljely ja sen järkiperäinen uudistaminen olivat Kustaa Paturin kirjoitusten lempiaiheita. Hänhän viljeli eräässä vaihessa kahta suurta hämäläistaloa, omaa kotitilaansa Turengin Paturia ja Hyvikkälän Jussilan rusthollia. Näin hän oli koko elämänsä päivittäisessä kosketuksessa maatalouden arkeen.

Kustaa Paturin murheena oli talonpoikien yleinen tietämättömyys, jota ruokki ahneus ja ennakkoluulot ja osittain jopa noituus. Maatalouden koulutus oli olematonta, ja siihen hän esitti kirjoituksissaan parannuksia. Hän oli sitä mieltä, että Mustialan opisto ei kyennyt vastaamaan talonpojan opintotarpeita, vaan se keskittyi suurtilallisten voutien ja vastaavien kouluttamiseen. Myöskään sopivaa oppikirjaa itseopiskelijalle ei hänen näkemyksensä mukaan ollut tarjolla ja sen puutteesta Paturi kirjoitti usein. Maanviljelyn parantamiseksi hän kehitti jopa uudenlaisen suoauran ja järjesti tilallaan mm. kyntökilpailuja palkinnoksi saamiensa skotlantilaisten rauta-aurojen käyttämiseksi ja uusien tapojen opettamiseksi niin lähiympäristölleen kuin laajemminkin viljelijöille.

Hänen kirjoituksensa olivat asiantuntevia opastusartikkeleita maamme suomenkielisiin sanomalehtiin, eritoten Hämeenlinnassa ilmestyvään Hämäläiseen sekä pääkaupungin Suomettareen. Useat Paturin kirjoituksissaan ehdottamat maanparannusmenetelmät ja maanhoitotavat tulivat käyttöön vasta vuosia myöhemmin.

Kansakoulu

Kansan sivistystason kohottajana paras keino oli Kustaa Paturin mielestä kansakoulu, niin pojille kuin tytöillekin tarkoitettuna. Paturin toiminta kansakoulun saamiseksi tuotti lopulta tulosta ja Janakkalan ensimmäinen kunnallinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1861 ja oli ensimmäinen koko maassa. Paturi ei toiminut tietenkään yksin vaan yhteistyössä valistuneiden janakkalaisen kanssa, joista on mainittava vapaaherra Boide af Gennäs, Hakoisten isäntä.

Vastustus pitäjän talonpoikien keskuudessa oli ankaraa kansakoulua kohtaan. Paturi kuitenkin toteutti unelmansa, sillä hänen mielestään tyttöjen ja poikien koulunkäynti poistaisi yhteiskunnasta monia negatiivisia seikkoja kuten köyhyyden, riettaat elintavat jne.

Naisasia

Tämän kaiken lisäksi hän julkaisi sanomalehti Hämäläisessä vuonna 1861 näytelmän, jossa hän voimakkaan pateettisesti vaati naisten puolueen perustamista Suomeen ajamaan naisten oikeuksien toteuttamista. Näytelmä itsessään ei ole kovin ihmeellinen eikä dramaattisesti vaikuttava, mutta ei hänellä juuri ollut esikuviakaan kirjoittamiselle, sillä suomalainen näytelmäkirjallisuus teki vasta syntymistään. Merkittävää on juuri tuo kannanotto naisten aseman puolesta, joka aktualisoitui maassamme vasta yli 20 vuotta myöhemmin.

Muu toiminta

Myös talouselämään hän osallistui aktiivisesti kirjoituksillaan. Hän oli perustamassa Suomen Yhdyspankkia ja myöhemmin vielä Janakkalan Säästöpankkia vuonna 1861. Kirjoitukset tulleista, vapaista markkinoista sekä ylenmääräisen lainanoton haitallisuudesta ilmestyivät usein valtakunnallisissa lehdissä. Usein häneen viitattiinkin valtakunnallisessa lähdistössä nimenomaan maininnalla se Paturi tai tunnettu Paturi.

Paturi kuoli suurena nälkävuonna 1868 monien auttamiensa vähäosaisten tavoin. Hän oli perustanut omalle tilalleen, joka oli vilkkaiden teiden risteyksessä, köyhäinkeittiön, josta hän jakoi ruokaa ohi kulkeville nälkäisille. Näin hän sai itsekin lavantaudiksi epäillyn tartunnan ja menehtyi siihen kesken työnsä. Hän oli juuri ennen kuolemaansa innostunut uuden kuntalain mukaan tuomista mahdollisuuksista ja oli perustamassa Janakkalan kuntaa ja sen toimielimiä.

Kustaa Paturin sukulaisia eli sisarusten jälkeläisiä asuu yhä Janakkalassa ja muualla Suomessa. Heistä tunnetuin lienee Heguli eli näyttelijä Helge Herala.

Kirjallinen tuotanto

Runoteokset

1. Huwi-lauluja Hämehestä   Huwi-lauluja Hämehestä on Kustaa Paturin vuonna 1842 ilmestynyt runoteos. Kirjan kustansi helsinkiläinen kirjakauppias Gustaf Otto Wasenius. Teos on digitoituna Kansalliskirjaston Helmi-tietokannassa ja se on luettavissa myös Wikiaineistossa.
2. Pieksiäisen Panettelemasta ilmestyi Mehiläisessä syyskuussa 1837. Se on luettavissa kokonaan Wikiaineistossa.
3. Neittyen Ihanuudesta ilmestyi Mehiläisessä joulukuussa 1839. Se on luettabissa kokonaan Wikiaineistossa.

Lausunnot

1. Vaivaishoidosta (Paturi)
2. Kansakoulusta (Paturi)

Lehtikirjoitukset

1. Muinoisten Suomalaisten viisaudesta  (Kanava 20.12.1845)
2. Aakaset (Suometar 31.8.1847)
3. Vastin (Suometar 28.1.1848)
4. Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomille (Suometar 4.2.1851)
5. Palowiinan poltosta ja nautinnosta (Suometar 1.4.1954)
6. Jyväkaupasta (Suomen Julkisia Sanomia 23.2.1857)
7. Miksikäs päätettä ”us” wihataan? (Suometar26.6.1857)
8. Paremman Maanviljelys Oppi-kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy (Hämäläinen 26.11.1858, 2.12.1958)
9. Janakkalasta (Hämäläinen 31.12.1858)
10. Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinoista I–III (Hämäläinen 18.2.1859, 25.2.1859, 4.3.1859)
11. Kansakoulun perustamisesta Janakkalaan (Hämäläinen 24.3.1859)
12. Hollikyydistä (Hämäläinen 1.4.1859)
13. Vähän vastinetta (Hollikyyti) (Hämäläinen 21.4.1859)
14. Muistutuksia maamiehen rikastumisesta (Hämäläinen 29.4.1859)
15. Vielä vähän vastinetta (holli-kyydistä) (Hämäläinen 20.5.1859)
16. Vaivaishoidosta (Paturi/Hämäläinen) (Janakkalassa ja yleisesti) I–III (Hämäläinen 1.7.1859, 22.7.1859, 5.8.1859)
17. Janakkalasta, vuoden - kasvut (Hämäläinen 6.8.1859)
18. Janakkalasta: Meikäläisten ylpeydestä (Suometar 5.8.1859)
19. Janakkalasta, palkollissääntö (Suometar 16.9.1859)
20. Janakkalasta Elokuun lopulla (jatkoa n:o 35:teen) (Suometar 16.9.1859 ja 19.9.1859)
21. Loihto-apujen hakija (tapaus) (Hämäläinen 9.12.1859, 16.12.1859)
22. Pieni wastin (Hämäläinen 30.12.1859)
23. Ystävällinen varoitus Suomettarelle (Hämäläinen2.3.1860)
24. Iltahuvi (kolmessa ensinässä) I–III (Hämäläinen 2.3.1860, 9.3.1860, 16.3.1860)
25. Rahan muutoksesta (Hämäläinen 9.3.1860)
26. Suomen yleisestä rahaseikasta (Hämäläinen 13.4.1860)
27. Janakkalassa, arpahuvit kansakoulun hyväksi]] (Hämäläinen 20.4.1860)
28. Selityksen pyyntö (Hämäläinen 27.4.1860)
29. Janakkalassa (Hämäläinen 27.4.1860)
30. Hämäläiselle kaksimielisyydeestä (Suometar 24.8.1860)
31. Laillisesta Vaivais-hoidosta, Laillisesta Suojeluksesta ja Tilain osittamisesta (Mehiläinen n:o 7 heinäkuussa 1860 ja n:o 12 joulukuussa 1860)
32. Aurain koetus ja kilpakyntö (Hämäläinen29.9.1860 ja 5.10.1860)
33. Vakuutuslaitoksista (Hämäläinen 1.2.1861)
34. Janakkalassa, keskustelu maanviljelyskoulusta (Hämäläinen 8.2.1861)
35. Janakkalassa, pitäjänkokous yhteyksen perustamiseksi (Hämäläinen 22.3.1861)
36. Palkollisten laillisesta pestaamisesta (Suometar5.7.1861)'
37. Vastinta ”Otavalle” sekä ”Suomettarelle” (Hämäläinen 30.8.1861, 6.9.1861, 4.10.1861)
38. Suomen Kansakoulu-laitoksen Ehdotus U. Cygnæus'eltä (Suomen Julkisia Sanomia 23.9.1861)
39. Vähän kiistettä ja nuhde-sanoja herra A. O:lle (Mehiläinen n:o 8, 1862)
40. Kunnioitus ja mielensuosion osoitus (S:tar) (Hämäläinen12.9.1862)
41. Pitäjän makasiineista (Suometar2.12.1862, 9.12.1863 ja 12.12.1862)
42. Tilusten rauhoittamisesta (Suometar 17.2.1863 ja 24.2.1863)
43. Wiina-asia (Hämäläinen 2.4.1863 ja 10.4.1863)
44. Sylkyvellinkiä J. Jussilaiselle (Hämäläinen 12.6.1863)
45. Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin wastaanottamisesta (Helsingin Uutiset 12.6.1863)
46. Rautatullista (Hämäläinen 13.11.1863)
47. Pitäjänmakasiineista (Suometar 21.10.1864)
48. Veroasiaa (Suometar 23.11.1864)
49. Vähän vastausta Hämäläiselle (Suometar 17.12.1864 ja 19.12.1864)
50. Vaivaishoidosta (Kiistettä S:ttarelle) (Hämäläinen 20.5.1864)
51. Janakkalasta, karjanhoito, maanviljelystapa (Hämäläinen 29.7.1864)
52. Ikävä huhu Suomenkielen asiasta (Hämäläinen 2.9.1864)
53. Maanviljelyskoulut (Hämäläinen 30.9.1864)
54. Vastaus kysymykseen: Minkä tähden maanviljelys-koulut maassamme eivät ole maanviljelykselle tuottaneet sitä hyötyä, jota niiltä on voinut odottaa, ja millä tavalla tämä seikka on parannettava? I ja II (Päivätär 1.10.1864 ja 8.10.1864)
55. Janakkala, maataloustenhoito, karjanhoito, pitäjän kassat (Suometar 20.4.1865)
56. Papiston palkoista (Suometar 27.4.1865)
57. Raha-asiasta koukunkoukkua (Päivätär 30.9.1865)
58. Uudesta suomalaisesta Virsikirjasta (Hämäläinen 28.4.1865)
59. Suomen Maatalouden parannuksesta I–VII (Suometar 7.6.1865, 9.6.1865, 14.6.1865, 26.6.1865, 28.6.1865, 1.7.1865, 3.7.1865)
60. Janakkala (Suometar) (Suometar 7.9.1865 ja 8.9.1865)
61. Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta (Suometar 5.4. ja 9.4.1866)
62. Janakkalan kunnanhallituksen perusteet (Suomen Virallinen Lehti 8.9.1867)

Lähteet

• Seppälä Felix: Kustaa Paturi 1812–1868. Teoksessa: Suomen talonpoika Lallista Kyösti Kallioon. 1952.
• Lehtiö Ossi: Kustaa Paturi - Maamies. 2002.