Arkistot:Vaivaishoidosta (Paturi/Hämäläinen)

Waiwaishoidosta.

(Janakkalassa ja yhteisesti.)

I.

Noin 50 wuotta takaperin oli Janakkalan Emäseurakunta, niinkuin monet muutkin seurakunnat Suomessa, nykyistä alhaisemmassa elämän kannatuksessa, warallisuudessa ja siwistyksessä; silloin käwi myös paljon kerjäläisiä, joiden seassa erityisiä peretjoukkojakin, jotka ajoin ansaittiwat jotakin ylöspidokseen, tawalla toi toinen, toisella, toisin ajoin kiersiwät kylästä kylään, lapset muassa noin 20 wuoden ikään. Silloin oli jo Janakkalassa (en tiedä koska oli saanut wakinaisen alkunsa ja oliko kirjallista johdetta) järjestetty wäiwaishoitohallitus eräistä säätypersonista ja usewista talonpoista, jossa myös pitäjän papisto otti osaa, waan ei toimittanut Esimiehyyttä. Pitäjän maakiinteet omaisuudet oli jaettu 9:ksään ruotuun, joissa elätettiin wiheliäisempiä waiwaisia, yksi kussakin ruodussa; muille huonommille waiwaisille annettiin apu niistä tuloista, kuin waiwaskassalla oli, esim. kuolleitten jälkeen laissa määrätty osa, sakoista, lahjoituksista jne. kuin myös pieni makso Torppareilta ja käsityöläisiltä (sitäkään en tiedä milloinka wiimeksi nimitetyt rupesiwat maksamaan); joka apu jaettiin rahassa. Mutta tuota rupesi waiwaishoitohallitus huomaamaan että raha-apu käytettiin waiwaisilta toiseen tarkoitukseen: äijät wiinaan ja tupakkiin, ämmät tyttäriensä koreuteen, ja pian käwiwät he kerjäämässä yhtäläiseen. Tuon parantamisen tarkoituksessa waiwashoitohallitus, waiwasten waroja mukaan jakoi awun jywissä, joita osti mainituilla,rahawaroilla. Waiwaiset käyttiwätkin jywät aiwottuun tarkoitukseen paremmin kuin raha-awun. Myöskin kuin waiwaishallitus huomasi ei ympäri olewissa seurakunnissa pidettäwän semmoistakaan waiwaishoitoa, joista käwi paljon kerjäläisiä, niitä wieroittaaksensa ja omanki pitäjän semmoisia kerjäämästä lakkauttaaksensa, jotka olisi pitänyt työ-ansiolla itseensä elättämän, laittoi waiwaishallitus sinetillä merkityt nuorassa eli lankassa kaulassa eli rinnassa kannettawat puulaput, joita Esimies jakoi niille, joita pidettiin ei ilman kerjuta taitawan itseensä elättää. Semmoinen tapa oli jonkun wuoden; mutta kuin polettiakin rupesiwat kerjäläiset toinen toiselleen antamaan, niin se tapa raukesi. Sittemin katowuosina 1833 ja 1835 toimitettiin waiwasillen työ-ansioo.

Liki parikymmentä wuotta takaperin tehtiin waiwaishoitohallituksessa se muistutus, että usewia semmoisia sairaita, jotka eiwät enään mitään puhuneet, oli wiimeisenä elämänsä päiwänä kuljetettu monessa kymmenessä talossa, niin kauwan kuin kuoliwat joko kuljettaissa eli kohta taloon saatua. Huono oli ristillinen auttawaisuus; ei muka tahtoneet kustantaa sitä waiwaa kuin sairaan hoitamisesta ja kuolleen korjaamisesta oli. Myöskin kuljetettiin äidittömiä kapalolapsia talosta taloon, kylästä kylään; ja nimitetyt ja monet muut kerjäläisten kuljetukset saattoiwat paljon kulua. Waiwaishoitohallitus koetti tehdä parannusta mahdollisuuden jälkeen: toimitti uuden ruotujawon, jonka kautta lisääntyi 4 ruotua ja niinmuodoin tuli 9:stä 13:sta, sioitti äidittömiä pieniä ihan turwattomia lapsia sowitun makson edestä kunniallisten ihmisten hoitettawiksi ja myönnytti niille maksoa, jotka wiheliäisiä sairaita hoitiwat ja kuolleen maahan korjasiwat, kuin myös määräsi ulkopitäjän kerjäläiset kiini otettawiksi ja omaan pitäjään lähetettäwiksi. Näin näyttikin pahemmat puutteet tulleen autetuiksi. Waiwaisillen jaettiin jywäapuja kewäillä ja erityisissä wälttämättömissä pikaista apua tarwitsewaisissa tiloissa muinakin aikoina, ja meni siihen aikaan noin 20—25 tynnyriin rukiita ja joku rupla rahaa wuodessa.

Wuonna 1850 sai waiwaiskassa Mamselien Monitzien Testamentin kautta 140 ruplaa hopeessa, jonka summan inträssillä, lisätty muilla waiwasten waroilla, palkitaan 1 alituinen ruotu. Myöskin wuouna 1851 Maaherra Langenskiöld'in Rouwan Testamentin kautta sai waiwaskassa 150 ruplaa hopeessa, jouka inträssillä myös alituinen ruotu pidetään. Näin nousi ruotujen luku jo 15:sta.

Wiimeksi merkittyinä wuosina oli jo kerjäläisten käyminen muina wuodeu aikoina joltisesti wähentynyt, paitsi syksyllä käwiwät melkeen kaikki huononpuoliset waiwaiset jywiä kerjussa. Tuo ei ollut enään kuinkaan tuskallinen almujen antajoille, mutta niin kuin ennenkin oli tapa ollut oli silloinkin ettei kowasydämmiset ottaneet osaa helläsydämmisten rinnalla, warainsa mukaan, almuen autamisessa, joka oli yhtäläinen ihmiswelwollisuus; sentähden helläsydämmellisien käwi harmille kowasydämmisten tunnottomuus ja toiwoiwat, jotta joku wäkinäinen makso tulisi määrätyksi, jolla tawalla waiwaskassan warat nousisiwat, että waiwaishoitohallituksen kautta taidettaisiin enemmän antaa apua ja kerjua wieläkin wähentää, ja esittiwät tätä waiwaishoitohallituskunnallen; waan ei sillä erällä tullut kuulluksi.

Wuonna 1852, kuin Keis. Maj. armollinen Asetus Yhteisestä waiwaisholhouksesta Suomessa tuli seurattawaksi, taasen uudistettiin ruotujako, jonka kautta lisättiin 2 ruotua, joita tuli lahjoitus ruotujen kanssa jo 17, ja kiinteettömät pitäjän jäsenet jaettiin, waiwaishenki-rahaa maksamaan, 4:jään luokkaan:

I:seen luokkaan kuuluwat säätypersonat, myös kaikki kuin palkkaa eli pensionia nauttiwat, jotka maksawat 20 kop. kukin. Apsketatut Sotamiehet ja Sotamiesten lesket, edelliset maksawat 5kop. jälkimäiset 2½ kop. kukin.

2:seen luokk. Torpparit, Käsityöläiset, Elatusmiehet ja Renkit, jotka maksawat 10 kop. kukin.

3:teen luokk. Kaikki muut miehet, niinkuin Talonpojat, Lampuodit ja Torpparien pojat, ja Wäwyt, Ittelliset, Muonamiehet, Käsityöläisten oppipojat, myös kaikki piikat, kukin 5 kop.

4:teen luokk. Kaikki waimot, tyttäret ja Ylipäätänsä waimowäki, kukiu 2½ kop.

Edella nimitettyin waiwashenki.raha on noussut wuodessa 120 ruplan paikoille.

Wuonna 1854 Frökinä Langerskiöld’i antoi ehdotuksen waiwaishoitohallitukselle nimittää yhden ruotuwaiwaisen, jollenka hän antaa yhden tynnyrin 20 kappaa rukiita wuodessa, ja on sittemmin ollut se ruotu siinä warressa.

Wuonna 1857 sai waiwaskassa, montawuosikymmentä renkinä palwelleen ittellisen Erik Apramin pojan Testamentin kautta 70 ruplanpaikoille hopeessa.

Näin on jo ruotujen luku noussut 18 n:roon ja waiwaskassan warat sisältäwät jo yli tuhannen (1000:nen) ruplan hopeessa.

(Jatketaan.)

Lähde: Hämäläinen n:o 26, 1. heinäkuuta 1859.

Waiwaishoidosta. *

(Janakkalassa ja yleisesti.)

Wiimeisien wuosien waiwaisten kustannus Janakkalassa on käynyt seuraawaan suuntaan:

	Rukiita.		Hopeessa.
	T:riä.	kapp.	Rup.	kop.
Kiinteille maatiloille jaettuin 15 ruoduin määrätty wuotinen makso tekisi, jos waiwaisilla olis oma asunto, 25 tynn. rukiita; mutta kuin suurin osa pidetään ylös taloissa, joka tulee enempi kuluttamaan, niin ruotujen kustannus kulut waatii arwata	30.
Lahja-ruodut ja waiwaishoitohallituksen jaon jälkeen kewäillä, syksyllä ja koska pikaista apua muina wuoden aikoina on tarwittu, tekewät	45.
Frökinä Langenskiöld’in lahja tuotu	1:	20.
Yksityisiltä kerjäläisille annettuja almuja wuoden mittaan, arwiolta	13:	10.
Waiwaisille pikaisemmissa tarpeissa raha-apuja ja yhtä toista (ei palkoja)	"	".	32
7:män Lapsen kaswatukseksi	"	"	28:	50
Summa	90:	"	60:	50.
Rukiit, lasketut rahaksi keskushinnan jälkeen 5 rupl. tyn., tekewät	"	"	450.
Koko waiwas kustannus tekis rahassa			510:	50.

Waiwasten apua on saanut ruodussa 18.

Kasvatuslapsia 7.

Tilatuita alituisesti ylöspidettäväksi eli jyvwissa tai rahassa on apua saanut 87

Summa 112

Paitsi edellä nimitettyjä waiwaisia on seurakunnassa 4388 hengen paikoille; koko edellä seisowa waiwas-kulunsumma, jaettu kunkin henken päälle, nousee 11 1391/2194 kop. jop. jokaisen osalle. Seurakunnassa on 55 uudistettua manttaalia; kunkin mantalin osaksi, sen mukaan kuin waiwaiset taloissa ylöspidetään, tulee noin 16 kapp. rukiita. Koko seurakunnan wäestö waiwaisien kanssa on 4500 hengen paikoilla, joista jka 10 5/28 on waiwainen.

Waiwaisille on annettu apua wuodessa 3:stä kapasta 1 t:riin 2 kappaa rukiita, eritysten wuotinen palkinto alituisesti hoidettawaksi jätetyistä mielipuolista ja muista saattamattomista, jotka eiwät ole ruotuihin mahtuneet, on noussut kahteen tynnyriin rukiita; korkeemmalle ei ole laskettu nousemaan; jos ei ole ollut siihen ottajoita, niin on pantu ympäri pitäjän kulkemaan, wissi aika kussakin talossa pidettäwäksi, siksi kuin on parempi keino tullut tilaisuuteen. Waiwaishoitohallitus on kokenut tarkkuudella apuja jakailla, antaa siiwommille ja itse hywin aikaansa wuowanneille ja säästäneille joltisesti aikaan tulemiseksi, mutta weltosti ja tuhlaawaisesti eläneille, mita walttämätöin pakko on waatinut, seuraten omantunnon waatimusta, ei aiba Asetuksen puustaawia. On se tawallansa woittanut tarkoituksensakin. Tosin on waiwashoidon kautta annetut kulut enentyneet wuosi wuodelta; mutta ei waiwasten luku ole sanottawasti enentynyt, eikä kuluja sowi lukea lisääntyneiksi; kerjääminen on sikäli wähentynyt, se on wähä mitä niitä muutoin käy, kuin syksyllä jyviä kerjussa; kerjäläisten kyydistä tuskin tiedetäänkään. Parempaa waiwaishoitoa ja huokeempaa maksoa Janakkalan seurakunta ei woi toiwoa edespäinkään. Mutta ei waiwaishoito Janakkalassa ilman waiwata eikä harmita kaikilla waiwaishoitohallituksen jäsenillä ole ollut; waiwaset owat osiksi raa’empia ja heittiömpiä ihmisiä, jotka ottaisiwat laiskainki leipää tekowiheliäisuudelläkin – siinäpäs joskus on kysymys, kuinka noiden wiheliäisyys ja puutteen alaisuus (onhan monella lainojakin, jotka apua pyytäwät ja joskus asia tietämättömyydestä owat saaneetkin) on todenmukaisesti tunnettu. Waiwaishoidon jäsenet ja piirikunnan päälysmiehetkin owat sekalaisia, ehkä harwoissa surakunnissa on niinkään rehellisiä. Niidenkin tuntoa täytyy tuo tuostakin kolkuttaa, jotta käwisi ilmoitukset ja waatimukset rehellisesti ja tulisi totuudella määrätyksi awun anti, että puutteen alaiset ja oikiaan hätätarpeesen käyttäwät saisiwat kohtuullisesti, eikä liiallakaan awun antamisella siitettäisi waiwaisia ja laiskuuttaa, joka wahingollinen tapa pyrkii kaswamaan. Uutterampaa tarkkuutta pitäwät jäsenet saawat monta moitetta ja osiksi kopeuttakin kuulla. Niinä 50 wuoden aikoina, josta merkillisempiä waarinottamisia on edellä kerrottu, toimitti kiitettäwällä uutteruudella waiwaishoitohallituksessa Esimiehyyttä Majuri Standertskiöld, Kapteni Baroni Boije, Maaherra Langenskiöld ja (nykyisin) Waratuomari Baro Boije.

(Jateketaan.)

*) katso N:o 26

Lähde: Hämäläinen n:o 29, 22. 7. 1859

Waiwaishoidosta.*

(Janakkalassa ja yhteisesti.)

II

Edesmenneinä aikoina Suomen maassa ylimmiten ei ollut tawaksi tullut kuntain yhteisellä waiwaishoidolla täyttää kristillistä welwollisuutta; se oli enimmiten yksityisien kristillisen awun nojassa almuin antamisella, jonka suhteen kerjääminen oli yleisenä tapana ja liika suuressa määrässä, ja sen harjoituksen kautta työhönki kykenewät saiwat taipumuksen ja huonoin tapoin ja etenki lapsi-ihmisistä kristillisen kaswatuksen puutteessa tulionnettomia kansakunnan jäseniä. Myös wanhain wiheliäisten ja heikkojen sairasten kuljetus paikasta paikkaan oli ihmis-raatelemista. Kerjäläisten kyydittäminen ja almuin antaminen saattoi, huonollakin hoidolla, kalliit kulut, josta hellätuntoisemmat tuli yli warainsakin osaa ottamaan. Semmoisesta wahingollisesta ja tunnottomasta waiwaihoidosta näytti hallitus ahkeroitsewan matkaan saattaa parannusta, tekemällä kuulustelemuksia asiassa ja saatuja tietoja myvden antoi wuonna 1843 toimittaa "Alamaisen esitteen armollisesta määrähksestä koskewa yhteistä waiwaishoitoa Suomessa, niin hywin kaupungeissa kuin maalla",** jota jaettiin ymmärtäwäisillen ja yhteistä parasta harraswillen jäsenillen mietittäwäksi ja tilaisuuteen tehdä alamaisia muistutuksia. Sittemmin wuonna 1852 antoi Hänen Keis. Maj. armollisen Asetuksen yhteisestä waiwaistenholhouksesta Suomen Isoruhtinanmaassa. Mutta, niin kuin sanalaskussä sanotaan: kokenut kaikki tietää, oikia kuntain yhteinen waiwaishoito oli wielä maassamme harwinaisissa paikoissa sinne päinkään koettu, jotta se olisi näyttänyt, luonnollisen suunnan yhteiseen waiwaishoitoon; uskottawasti ei Hallitus ollut saanut ajan waatimuksen mukaisia walistuksia, ennen Asetuksen antamista, koska yleiseen kunnilla olewa kunnallinen eli yhteishenki, toimen kyky, warallisuus), köyhäin ja waiwaisten kristillinen häweliäisyys ja työnansiolla itsensä elättämään taipumus näyttää ei täydellisesti wastaawan Asetuksen sisällistä suhtaa. Maamme Sanomalehdissä ja suupuheissa on muka ilmestynyt walituksia kautta Suomenmaan, etenkin raaemmista ja köyhemmistä paikkakunnista, siitä luonnosta että nykyisin seurattawan waiwastenhoito Asetuksen jälkeen elämisestä on siinnyt laiskuuttaa, waiwasten paljoutta, kopeutta ja mahdottomia waatimuksia ja sentakia monissa seurakunnissä on waiwaismaksot ja waiwaishoitohallitus tullut kowin rasittawaksi ja kiusalliseksi. Walituksien syyt, monissa seurakunnissa, on waiwaishoitohallituksen tyhmyys ja typerä järjestyksen waikutuswoima, arkuus pelkäämään walituksia eli liika hellätuntoisuus, lisäksi wilpilliset jäsenet eli piiriknnnan päällysmiehet, jotka pitäwät eräitten köyhäin eli waiwaisien liiempää edun walwomista waiwaishoitokunnassa, suuri osa köyhää kansaa eli hädänalaisia awunpyytäjöitä, wähä ja warattomia maksajoita ja köyhissä tawaksi kaswanut suuri taipumus laiskuuteen; näiden suhteen köyhät ja waiwaiset lisääntywät ja waiwaiskulut tulewat ylönsuuriksi, jotta Asetuksen jälkeen eläminen ei ole woittanut toiwottua hywää tarkoitusta, se on kallistunut toisaalle. Sitä wastaan toisissa seurakunnissa, joissa on ollut waiwaishoitohallituksen jäsenet kyykkäitä ymmärryksessä ja toimessa, rehellisiä ja heillä woimallinen käytöksen waikutus henki, jotka kyllä pitää huolta tosi-tarwitsewista, mutta ei hätkähtele tarpeettomia waatimuksia, eikä pelkää liikoja walituksia ja, missä kristillinen hywä omatunto ei ole myöntänyt, eiwät ole niin tarkkaan seuranneet Asetuksun puustawillisia sisällysosia, ja jos kunnalla on ollut aikaan tulewa warallisuus, paljon maksajoita, wähän hädänalaisesti tarwitsewia, siellä on myös waiwaiskassassa ollut joltisesti häweljäisyyden ja ihmis-arwon tuntoa ja taipumusta työ-ansiolla itsensä elättämään, niin muodoin myös asetuksen seuraamus hywä; turwattomista köyhistä lapsista, kristillisen kaswatuksen kautta, on saatu kunnollisia ihmisiä, kerjäläisten kyyti ja wiheliäisten kuljetus-raateleminen on laannut, kerju ou wähentynyt, kuitenkaan ei ole waiwaisten luku eikä kulu enentynyt, kuin entisten maksojen lisäksi lukuun otetaan silloiset enemmät wapaehtoiset almuin antamiset ja kerjäläis-kyydit. Sanottu hywä seuraamus on kuitenkin suuren ahkeruuden ja kärsiwällisyyden kautta woitettu. Huonon alhaisen kansan luonnosta näyttää ettei sitä helposti saada lain käskyllä ruokaansa ansaitsemaan, waan ainoastansa oman watsansa pakosta ***. Esim. suurin osa ruotuihin sioitettuja, jotka taitaisiwat työllänsä jotakin ansaita, eiwät näytä taipuwan siihen että owat eläkkeen saaneet wointiansa myöden tehtäwää työtä wastaan— työnteon tahtowat pitää omassa tahdossansa; jos hywitykfiä saawat niin tekewät, jos eiwät saa, niin ei paljon mitään walmistu; ne tekewät monta teentä- syytä kipua, woimattomuutta, toiset pahalla suullansa pitäwät niin puolensa jotta waatia ennen tuskasta wäsyy kuin waiwainen työhön rupee, eli siitä jotakin tehdyksi tulee. Kuin ruotuwaiwaisten omawaltaisuus noin menestyy, niin joltisesti työhön kykenewiä ruotuun sioittamalla myös siitetään waisten lukua; kuin köyhät jo nuoruudesta alkain tietäwät semmoisia wanhuuden päiwiä waralla olewan, eiwät wanhnuden päiviä panekkaan kysymykseen, eikä pidä waaria ahkerasta ansaitsemisesta, eikä säästämisestä, lopulta heittävät teeksentelemällä huonommatsi ruotuun päästäksensä ja päästyänsä sanowat Nanni-eukon tapaan: "Kyllä leipää on, anna jumala ikää." Waiwaistyöhuoneissa noita ehkä saisi paremmin taipumaan; nutta ei niissäkään saada kaikille sopiwaa työtä ja nykyisen ajan elämän kannatteen mukaan, maaseurakunnissa waiwaistyöhuoneen käytäntökeino tulisi hoitokunnalle liika kalliiksi, Työläs on waiwaishoitohallituksen saada kaikilla sopiwilla keinoilla waiwaisia taipumaan eläke-ansioon, esim. karjan paimentamisellakin, jos hoitohallitus semmoistakin toimittaisi ja moni semmoista palweliaa olis wailla; muuta niin kuin wanha sananlasku lausuu: ei se koira jänestä tuo, joka wäkisin metsään ajetaan; yhtä wähän se paimenkin täyttää welwollisuutensa, joka waiwashoidon siottamalla paimeneksi pantaisi, niin muodoin ei kukaan tarwitsia semmoista palweliaehtoa rupee hywäksymäänkään; tarwitsia on waadittu itse paimeneksi rupeewan kanssa sopimaan, jossa ei tarwita waiwaishoidon tointa. Sama se on yhden ja toisen työ-ansion kanssa. Laiska waiwainen mankuu apua; jota wastaan waiwaishoitohallituksella et ole kristillisen omantunnon ehtoa, kuin ainoastansa welwoittaa työllä ansaitsemaan eläkkeensä; mutta kuin, niinkuin edelläkin on sanottu, waiwaishoitohallitukset työnhankkimisessa ja sopiwaisuudessa on ---wannut monta wastahakoista kohtausta, niin, tawallisina aiko---- ---ka awun antaminen on tullut tawaksi ja usioissa kunnis---- ---insa, joka on siittänyt laiskuutta, waiwaisten ku--- ja sikäli liika korkeita waiwaismaksoja.

Keis. Maj. armollinen Asetus yhteisestä waiwaisholhouksesta Suomen Isoruhtinanmaassa 22 p. Maaliskuuta 1852 on pääasiallisesti semmomen kuin se woipi ollakin, kuitenkin, niin kuin edellä on selitetty, näyttäisi eräät temput pakottawan kuntia ehkä yli warojensa hoitoa tekemään ja teentä ja oman syynsä kautta hätääntyneille apua antamaan, joka siittää laiskuutta ja waiwaisten lukua; niin muodoin näkyy asetuksen waiwaishoitohallituksilta estäwän tarpeellista hywän omautunnon ehtoa, kuin myös tarkoittawan kokonansa kerjuun jyrkkää lakkauttamista, joka nykyaikana yhtä yleiseen ei näytä täydellisesti onnistuwan.

Koska walituksia waan yhä on ollut julkisuudessa, wähän parannus esitteitä, ehkä olisi jo aika tarkastella ja puuhata parannustakin kykyä mukaan. Siinä tarkoituksessa tämänki kirjoittaja kokee esitellä, yleisölle mietittäwäksi, eräitä lisäyksiä eli muutoksia edellä mainittuun armolliseen Asetukseen seuraawalla tawalla.-

1§. – – – "soweliasta työtä"; mutta jos waiwainen on laiskuuteen, tuhlaukseen, suupaltteuteen, rajuluontoiduuteen eli muihin pahamaineisiin tapoin taipuwa, että taidetaan luettaa 20:sa §:sa kolmanteen eli neljänteen luokkaan olkoon waiwaishoitohallituksen kristillisessä omantunnon ehdossa kieltää eläkkeen saanto"; ja b) että " – – –

5 §. – – – "niin että kerjäämiset mahtawat" mahdollisuuden jälkeen "estettää" – – –

30 §. – – – "hoitaansa ja elättääksensä eli jos heikkomielinen on rauhallisesta luonnon laadustä saadaan ruobuitte jaettaa.

31 §. – – – ne 20:sä §:sa toiseen luokkaan sioitetut waiwaiset hoidettaman ja elätettämän” eli pantaman ruoduille, kolmannen luokan waiwaiset saakoot semmoista apua kuin seuraawassa 32:sa §:sa määrätään eli "saawat ruodulle jaettaa, asianhaarain jälkeen" – – –

39 §. "Jokamen ympärikuljeksiwana ja kerjääwänä tawattu persoona" ulko waiwaishoitokunnasta eli tässä edellä 38:sa §:sa nimitetystä eli joka waiwaishoitohallituksella eläketarjousta wastaan on kielletty kerjäämästä, ”kiinniotettakoon" – – –

42 §. – – – "perään kuulutettaman." Waikka waiwaisen-hoitaja on ajallansa ilmoituksen antanut, jos waiwanen on maksolla hoidettawa, älköon siltä ajalta saako maksoa jotta hoidettawa kuljekseli kerjuulla, jos hoitaja ei ole tuntuwasti kuluttanut perään kuulustaissa eli muita maksoja tullut maksamaan.

64 §. – – – "eli rahassa pitää waiwaishoitohallitukselta" eli kirkkowärtiltä suoraltansa tai joltakulta soweliaaksi nähdyltä personalta wähinänsä kolme wuotta yhtäperään "hallittaman" – – –

70 §. – – – "niinmyös" ylellisen kerjäysten estäminen "sen kautta woitetaan;" – –

Edellä merkityllä tawalla tämän kirjoittaja on tarkoittanut Asetuksen myödentää waiwaishoitohallituksille tarpeellista omantunnon ehtoa, saada estetyksi teentä-kujeis-waltaa, laiskain leipää, kerjäläisten sikiämistä ja huonompain waiwaisten sioittamalla ruotuin korkomaksoja wähenemään, jolla erityiset ottaa hoitaaksensa, kuvin myös kerjuuta osiksi sallittawaksi, kuinka kuntalaisten taipumus ja warallisuus näyttää waatiwan. Ei mikään Asetus taida kaikkia semmoisia kohtia kuin waiwaishoidossa tapaahtuu puustawillisella waakalla punnita, eikä saada kaikkia tarpeellista keinoja warteen niinkuin warallisuutta ja kansan kristillistä taipumusta, waikka Asetus niihinkin waikuttaa. Yksi pääasia on waiwaishoidon parannukseen, ja se on Kansan siwistys. Se opettaa keinoja warallisuuteen, luontoa ahkeraan ja taidolliseen työ-taipumukseen, siiwolliseen käytäkseen ja ihnnsarwon tuntemiseen, kuin myös herättää intoa kristilliseen awullisuuteen ja yhteishenkeä asiain toimeen saamiseksi j. n. e. Missä paikkakunnissa Suomessa, missä siwistys ja yhteishenki yleiseen on suuremmassa mitassa, nykyisin wähemmän walituksia waiwaishoidosta ja waiwaisista kuuluu.

Maamies.

*) Katso N:o 26, 27.

**) Underdånigt förslag till nådig Förordning angående allmänna fattigwården I Finland, såwäl i städerne som å landet. Helsingfors, 1843.

***) Nähdään tuo ylempänä köyhä- eli waiwais-luokkaakin; tuhlari ei säästä tawaraans, eikä laista ansaitse työllänsä, niin kauwan kuin wanhat warat kestäwät, eli suinkin, tawalla tai toisella, saa irti muilta; sitte wasta kuin neuwot loppuwat, wasta pakottaa tuhlaria säästämään, laiskaa työllä ansaitsemaan. Miksi eikö osa köyhistäkin kokisi irki saada waiwaiswaroista, waiwaismuodon warjolla?

Lähde: Hämäläinen, n:o 31, 5. 8. 1859