Ero sivun ”Vanha Panimo (Arvi Karistonkatu 2)” versioiden välillä
Omv (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
p (yksi versio) |
Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 11.59
Hämeenlinnan kaupungin keskustan laitamilla, Vanajaveden ääressä, Arvi Karistonkatu 2:ssa, entisellä Panimokadulla, on tehtailtu 1700-luvulta lähtien.
<widget type="googlemap"> <marker lat="60.99640" lon="24.47213">Arvi Karistonkatu 2</marker> </widget>
Kruunun viinanpolttimo
Vuonna 1775 Ruotsin kuningas Kustaa III määräsi Hämeenlinnan siirrettäväksi Pyövelinmäelle eli nykyisen kaupunginpuiston kohdalle. Kenraalimajuri Axel Magnus Arbin, päämajoitusmestari ja kuninkaallinen linnoitustoimenjohtaja teki vuonna 1776 asemakaavaluonnoksen, jossa hän esittelee puolustuksellisista syistä paremmaksi Niementaustan mäen. Sinne kaupunkia ryhdytään rakentamaan. Sotilaita käytetään alueen raivaamiseen ja apuna asukkaiden muuttamisessa.
Hämeenlinnassa Parolannummella oli 1700-luvun loppupuolella kuutisentuhatta sotilasta. Annos viinaa kuului sotilaiden oikeuksiin harjoitusten ja taistelujen yhteydessä. Siksi Hämeenlinnaan perustettiin kruunun viinanpolttimo, koska Helsingin polttimo oli liian etäällä. Viinanpolttimo valmistui monien vaiheiden jälkeen vuonna 1784. Vuonna 1794 rakennukset vuokrattiin muuhun käyttöön. Rakennusta käytettiin kaupunkia ympäröivän vallihaudan ns. miehistösuojana, josta voitiin ampua vallihaudan suuntaisesti ja torjua mahdollinen vihollisen hyökkäys kaupunkiin ja antaa siviiliväestölle aikaa vetäytyä. Rakennuksen toisen kerroksen 12 luoteissivun ikkuna-aukkoa antoivat vapaan suoran ampumalinjan kaupungin itäiselle vallihaudalle.
Rakennus säästyi vuoden 1831 tulipalolta, mutta osia kruununpolttimon rakennuksista purettiin Engelin uuden ruutukaavan johdosta.
Olutpanimo
1800-luvun puolivälissä viina vaihtui olueksi, kun kauppias Johan Lönnholtz perusti tontille Hämeenlinnan ensimmäisen oluttehtaan. Olutta pantiin tehtaassa vuonna 1919 voimaan tulleeseen kieltolakiin asti. Vuonna 1883 baijerilainen olutmestari Johann Schmausser osti tehtaan omakseen ja rakensi uuden tehdasrakennuksen vuosina 1901–1902 aiempaa rakennuskantaa hyväksi käyttäen. Punatiilisen, uusgoottilaisen rakennuksen suunnitteli AB Bröderne Herrman Tukholmasta. Schmausserin kuoltua vuonna 1904 tehdas oli vuokralla. Johan Schmausserin rakennuttama on myös punatiilisten tehdasrakennuksen ydinosa, jonka suunnittelivat tukholmalaiset Veljekset Hermann vuonna 1902.
Hopeakeskus
Kieltolain tultua voimaan panimorakennus oli varastona, ja sitä korotettiin ja laajennettiin 1920-luvulla. Vuonna 1954 rakennusta jatkettiin eteläpäästään. Rakennus tunnettiin Hopeakeskuksena, ja siinä toimikin Kultakeskus yli 50 vuotta. Tehdasrakennuksen nykyinen ulkoasu on vuodelta 1978, jolloin Kultakeskus muutti pois talosta.
Maakunta-arkisto
Kaupunginarkkitehti Heikki Altolan suunnitteleman kunnostuksen jälkeen suuresta tiilitalosta saivat toimitilat kaupungin sosiaalitoimi sekä nuoriso- ja harrastuspiirit. Rakennuksen eteläpäätyyn tuli maakunta-arkisto. Sitä varten jouduttiin osa ikkunoista muuraamaan umpeen. Alkuperäisiltä osiltaan tehdas ja rakennus edustivat uusgoottilaista kertaustyyliä, mutta myös uusrenessanssista on merkkejä. Uudessa osassa oli enemmän tehdasrakennukselle ominaista tarkoituksenmukaisuutta. Korjaukset ja ainesten erilaisuus eivät kuitenkaan horjuttaneet mittavan rakennuksen tasapainoista kokonaisvaikutelmaa.
Asuntoja
Vuoden 2011 lopulla Vanhan Panimon rakennukseen valmistuu 36 asuntoa, jotka muodostavat Asunto Osakeyhtiö Vanhan Panimon.
Lähteet
Rakennettu Häme. Hämeen Liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9
Hämeen Sanomat 28.12.1980