Ero sivun ”Erkylän kartano” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
p (Tekstin korvaus – ”<widget type="googlemap">[ \n]*<marker lat="(\d*.\d*)" lon="(\d*.\d*)">.*<\/marker>[ \n]*<\/widget>” muotoon ”{{#display_map:$1,$2}}”)
 
Rivi 1: Rivi 1:
Erkylän kartano&nbsp;sijaitsee [[Hausjärvi|Hausjärvellä]] Erkylänjärven rannalla. Kartano&nbsp;ja kulttuurimaisema ovat osa valtakunnallisesti arvokasta hämäläistä kulttuuriympäristöä.<br><widget type="googlemap">
Erkylän kartano&nbsp;sijaitsee [[Hausjärvi|Hausjärvellä]] Erkylänjärven rannalla. Kartano&nbsp;ja kulttuurimaisema ovat osa valtakunnallisesti arvokasta hämäläistä kulttuuriympäristöä.<br>{{#display_map:60.70470,24.90468}}
<marker lat="60.70470" lon="24.90468">Erkylän kartano</marker>
</widget>


==== Munckin kartano  ====
==== Munckin kartano  ====

Nykyinen versio 12. maaliskuuta 2023 kello 15.18

Erkylän kartano sijaitsee Hausjärvellä Erkylänjärven rannalla. Kartano ja kulttuurimaisema ovat osa valtakunnallisesti arvokasta hämäläistä kulttuuriympäristöä.

Ladataan karttaa...

Munckin kartano

Erkylän kartanon kantatilana pidetään entistä Apolan ratsutilaa, jonka omistajat tunnetaan vuodesta 1543 alkaen. 1700-luvun lopulla se kehittyi suurkartanoksi, ja vuonna 1843 kartanon maiden pinta-ala oli n. 10 000 hehtaaria. Vuonna 1790 Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherraksi nimitetty everstiluutnantti, vapaaherra Johan Henrik Munck (1747 - 1817) asui kartanossa. Päästyään eläkkeelle maaherran virastaan hän osti Hyvkkälän kartanon Janakkalasta ja asui siellä kuolemaansa asti. Erkylän kartanon nykyisen rakennuskannan kannalta merkittävin oli edellisen poika, kenraali, Helsingin yliopiston sijaiskansleri, Johan Reinhold Munck (1795-1865), joka rakennutti kartanon päärakennuksen vuosina 1845–1851 arkkitehti A.F. Granstedtin piirustusten mukaan. Rakennus on osin kolmikerroksinen, tiilestä muurattu, valkeaksi rapattu, ja se kuuluu aikakautensa komeimpiin kartanoihin. Rakennus ei ole enää puhtaasti empiretyylinen, vaan siinä on myös uusgotiikan ja uusrenessanssin piirteitä. Päärakennusta ympäröivä laaja englantilaistyylinen puisto on istutettu 1850-luvulla. Erkylässä käytiin vapaussodan taisteluja, ja kartanon puistossa on muistokivellä varustettu neljän saksalaissotilaan hauta. Kartanon pihaan johtaa vanha koivukuja.

Johan Reinhold Munck oli uudenaikaisen maanviljelyksen uranuurtaja. Hän otti ensimmäisenä Hausjärvellä käyttöön vuoroviljelyn vuonna 1850.

Muut rakennukset

Kartanopihan eteläpuolella olevassa talouspihassa on kartanon vanhin rakennus, väentupa eli taksvärkki. Sen rakennutti kenraali Gustaf Adolf Ehnroth vuosina 1842-1843. Väentuvassa kokoontuivat torpparit, myöhemmin muonamiehet ja rengit aamuisin työnjakoon ja syömään eväitään. Talossa oli myös asunto ja pakaritupa. Nykyään rakennus on loma-asuntona. Erkylänjärven etelärannalla on Saarentausta, kartanon entinen torppa, jonka pitkän talonpoikaistyyppisen päärakennuksen vanhimmat osat rakennettiin vuonna 1789. Myös ns. Pihon savupirtti on ollut aikanaan Erkylän kartanon torppa, joka raivattiin vuonna 1787. Rakennus on Hausjärven viimeinen savupirtti.

Pienen lammen toisella puolen on vuonna 1850 rakennettu talli, joka on A.F. Granstedtin piirtämä samoin kuin kartanopihan pohjoispuolella sijaitseva samanikäinen viljamakasiini. Makasiini on kuutionmuotoinen, siinä on lanterniinikatto ja se on koristeltu rappauksin. Makasiini on muutettu asuinkäyttöön. Järven pohjoisrannalla sijaitsee Erkylän Omettana tunnettu kivinavetta vuodelta 1845. Erkylänjärven toisella puolen vastapäätä päärakennusta on Hautaniemi, jossa on paroni Carl Munckin hauta. Haudan lähialueet ovat kaunista lehtometsää.

Eskon koulu

Erkylänjärven rannalla on Suomen ensimmäinen kansakoulu, jonka sveitsiläisen kasvattajan Pestalozzin aatteisiin tutustunut, kansansivistyksen ystävä, kenraali Munck rakennutti alustalaistensa lapsille vuonna 1857. Kenraali Munck oli tutustunut Pestalozzin kansanopetusaatteeseen Pietarissa, jossa asui sen kannattajia. Ollessaan Venäjällä kaartin komentajana ja hän oli vapaamielisen ja kansanvalistusmiehen, keisari Aleksanteri II:n ystävä. Kun hän sai vuonna 1855 nimityksen Helsingin yliopiston sijaiskansleriksi, joutui hän perehtymään Suomen sivistysoloihin. Hänen mielestään hyvä yhteiskuntajärjestys tarvitsi valistuneen, siveän ja ammattitaitoisen väestön, ja jokaiselle kansalaiselle oli taattava omien kykyjensä mukaisen koulutuksen. Alkuopetus, "siveellinen jalostus", oli sama kaikille yhteiskuntaluokille. Siksi kenraali Munck päätti perustaa koulun omalle maatilalleen Hausjärvelle. Vuonna 1856 opetusta annettiin kartanon sivurakennuksessa, Vantaan Isotalossa. Opettajana toimi välskäri A.V. Simelius Puujaasta.

Varsinainen koulutalo rakennettiin Eskon torpan maalle, ja se sai siitä nimen Eskon koulu. Eskon koulun ensimmäinen opettaja oli maisteri Olai Wallin, joka vasta 25-vuotiaana aloitti koulun perustamisen, ilman esikuvia, vain kenraali Munckin ohjeet ja oma innostus kansanvalistukseen. Hän taivutti paikalliset torpparit myötämielisiksi lastensa kouluopetukselle. Kenraali Munck lahjoitti kouluhuoneiston lisäksi myös kalusteet ja opetusvälineistön. Pitkämatkalaiset saivat koulukortteerin. Alustalaisten lapset saivat Eskon Annan valmistavan ruoan ilmaiseksi, muut maksoivat pienen summan. Wallin erosi suosituksi tulleesta koulusta jo vuonna 1861, mutta myöhemmissä viroissaan Jyväskylän seminaarin lehtorina ja kansakouluntarkastajana hänellä oli Eskon koulu esikuvanaan.

Kartano ylläpiti Eskon koulua vuoteen 1866 asti, jolloin Hausjärvi sai kunnallisen kansakoulun kirkonkylään. Erkylästä sinne oli pitkä matka, joten kenraali Munckin leski, vapaaherratar Vilhelmiina Munck avasi Eskon koulun uudelleen vuonna 1884.

Koulu kävi ajan mittaan ahtaaksi, joten Erkylän kartanon omistajat vapaaherra Carl Munck ja senaattorinrouva Minette Donner antoivat tontin Vantaalta Myllylammen rannalta. Lahjoittajien toivomuksesta vuonna 1904 aloittanut uusi sveitsiläistyylinen koulu nimettiin Erkylän kouluksi. Koulua laajennettiin vuonna 1933, ja viimeksi sitä korjattiin vuosina1992 - 1994. Tämä Suomen vanhin koulu lakkautettiin kesäkuussa vuonna 2010.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Toivola, Lasse - Laitila Jukka: Hausjärveläistä rakennusperinnettä vuosisatojen takaa. Riihimäki 1996

Keskitalo, Oiva: Hausjärven historia. Hämeenlinna 1964

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=51

http://yle.fi/alueet/hame/2010/06/perinteet_eivat_paina_kun_kouluja_lakkautetaan_1737065.html