Arkistot:Suomalaisten taiteilijain näyttely II

Hämeen Sanomat 15. helmikuuta 1894

Eino Leino

Suomalaisten taiteilijain näyttely.

II

Kansanriweistä noussut nuori taiteilija Pekka Halonen on näyttelyssä hyvin edustettu. Hänen pääansioitaan on oma-peräisyys ja tunnollisuus. Menestyksellä onkin hän ottanut alkuperäisiä aiheita, joihin katselijan silmä wäkisinkin kiintyy. Niin esim. tuo suuri taulu "Tukkimiehiä" on kuvattu niin selvästi ja wapaasti, että huomaa taiteilijan todellakin perehtyneen aiheeseen. Miesten kaswot owat niin tyypillisiä, kuin woi odottaa; nuotion loimo niille tekee piirteet selwiksi ja puhuwiksi. Sitäwastoin ei meidän mielestämme ole tulen heijastus lumelle onnistunut. Mutta metsä ja nuo tulen wärittäwät oksat — niissä on luontoa ja hienoutta. Tuota samaa hienoutta ja luonnon käsittämistä todistaa myös saman taitelijan "Oijustie". Himmeät wärit hämärän autereinen ilma ja pehmoinen ruohikko on omiaan tekemään taulun runolliseksi ja kodikkaaksi. Se ei ole mitään yksin taiteen kehittämään tekniikkiä, siinä on myöskin tosisuomalaista kansan keskeltä saatua suloa.

"Wielä on P. Haloselta näytteillä kaksii kesäistä taulua "Jokiahde" ja "Kesä-ilta". Edellisessä olemme ihailleet erittäinkin tuota kaunista kohoawaa wastarantaa ja sen pehmoista raitista metsää, ja juuri se tekee että etualan wärittömyys jää syrjään. "Kesä-ilta" kuwaa rannalla istuwaa, mietteisiinsä waipunutta naista. Naisen kaswot on wiimeistelty taidolla ja huolella, mutta wartalo ja asento tuntuu luonnottomatta. Varjostus erinomainen.

Albert Edelfeltin aiheet owat otetut niin eri aloilta kuin hänen laiseltaan monipuoliselta ja wakaantuneelta taiteilijalta woi odottaa. Tuntien oman kuwaamiswoimansa, ei hän huoli aiheen suuruudesta tai pienuudesta, kun hän siinä waan luulee tehneensä jotakin kaunista. Hänen siweltimensä näyttää meille, milloin leikitellen, Bakkuksen hymyilewät kaswot kukkiewien ruusujen keskellä, milloin taas tunturien rehoittawan nurmen sameat uswat. Mutta Edelfelt ei suinkaan ole mikään kukkaisen ja autereisen hentomielinen kuwaaja. Hän etsii todellisia muotoja aatteilleen, hän on miehekäs ja tarmokas taitelija. Nuo ominaisuudet ilmenewät warsinkin taulussa "Jaalilainen wiinilä", jossa taiteellinen tunne ja warma siwellin owat yhtyneet tuodakseen esille sen, mitä taiteilija on todella tahtonut. Samaa woi sanoa myös hänen talvimaisemastaan "Helsinki Mustikkasaarelta". Siinä tapaamme taas tuota luonnollista, puhdasta lunta, jota Järnefeltin tauluissa niin olemme ihailleet.

Hra Gunnar Berndtson´ilta on näytteillä erään hensinkiläisen kirjailijan muotokuwa. Sywämietteiset kaswot on kuwattu erinomaisella tarkkuudella ja huolella. Tuo tuuhea tukka ja parta antawat wanhukselle karakteristisen leiman.

Maisemataulut "Lohenpyynti" ja "Kesä-aika" osoittawat, että hra Bernstson on erittäin tutkinut wäriwiwahduksia. Niin esim. jälmikkäisessa on päiwänpaiste laiturin tukewille hirsille niin wietttelewän kesäistä ja walkoista että wäkisinkin alkaa ikäwöidä kesää. Koko wäritys on siinä idyllimäinen ja päiwänpaisteinen, — katselkaapa waan tuota hymyilewää taka-alaa!

Katso myös: Katso myös:

• Suomalaisten taiteilijain näyttely I
• Suomalaisten taiteilijain näyttely III
• Suomalaisten taiteilijain näyttely IV
• Suomalaisten taiteilijain näyttely V
• Suomalaisten taiteilijain näyttely VI

[[Category:]]