Sulo Wuolijoki

Sulo Ilmiö Wuolijoki syntyi 12.04.1881 Hauholla ja kuoli 24.06.1957 Luopioisissa. Hänen vanhempansa olivat ratsutilallinen ja valtiopäivämies Johan Robert Wuolijoki ja Serafia Lagervik Kärkölästä. Wuolijoet omistivat Vuolijoen kartanon Hauholla ja kesäpaikan Luopiosten Kukkialla. Sulo Wuolijoki kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1901 ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1907. Hänet valittiin yhdessä veljensä Wäinön kanssa kansanedustajaksi Suomen ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi 1907 - 1914.

Wuolijoki toimi sanomalehtimiehenä, oli Sosialistisen aikakauslehden toimituskunnan jäsen vuodesta 1906 lähtien, toimi asianajajana Helsingissä ja Riihimäellä sekä eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sihteerinä vuosina 1913-1918. Hän oli vankilassa poliittista syistä 1920-luvulla. Sulo Wuolijoki kirjoitti useita kirjoja. Wuolijoki oli kolmesti naimisissa; ensimmäinen puoliso oli Ilma Vilhelmiina Reinikainen 1907 - 1908 (er.), kirjailija ja kansanedustaja Hella Maria Murrik eli Hella Wuolijoki vuosina 1908 - 1923 (er.), Aino Hämäläinen vuodesta 1923.

Säätyläisen pojasta sosialistiksi

Sulo Wuolijoki tuli Jyväskylän lyseoon 1897 viidennelle luokalle, jossa hänen luokkatovereinaan olivat muun muassa Edvard Gylling, Martti Kovero ja Otto Wille Kuusinen, jotka vaikuttivat suuresti hänen poliittiseen uraansa. Sulo Wuolijoki kävi Jyväskylän lyseota vuoteen 1900 asti, jolloin hän muutti Helsinkiin ja pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1901. Opiskellessaan Helsingin yliopistossa Wuolijoki perusti vuonna 1905 yhdessä vanhojen koulutoveriensa Gyllingin, Koveron ja Kuusisen sekä veljensä Väinön kanssa Ylioppilaiden Sosialidemokraattisen Yhdistyksen ja Sosialistisen Aikakauslehden. Sulo Wuolijoki kirjoitti 1905 suomenkieliset sanat kansainvälisen työväenliikkeen tunnuslauluun Kansainvälisen (Internationale) yhdessä Otto Wille Kuusisen ja Yrjö Sirolan kanssa. Laulusta tuli nopeasti suosittu työväenliikkeen piirissä.

Työväenpuolue tarvitsi johtoonsa sekä ideologeja että työläisiä. Vuoden 1908 ryhmässä näitä miehiä oli kahdeksan: Gylling, Jokinen, Kuusinen, Sirola, Tainio, Tanner ja Wuolijoen veljekset. Rakastunut idealisti Sulo Wuolijoki kirjoitti Hella Murrikille, kuinka he yhdessä tulisivat muuttamaan maailmaa. 1900-luvun alussa yleistyvät työväenlehdet tarjosivat nuorille poliitikonaluille mahdollisuuden harjaantua poliittisen puheen asiantuntijoiksi ja avasi heille eturivin paikan nousulle valtakunnanpolitiikkaan. Sosialistiylioppilaiden tulisieluinen opettaja, tohtori Hannes Gebhard, iskosti oppilailleen maareformin tarpeellisuuden Suomessa. Hän antoi Wuolijoelle laudaturtyön, joka käsitteli lampuotien, torppareiden ja mäkitupalaisten vuokraoloja Hauhon pitäjässä vuonna 1903. Wuolijoki kävi henkilökohtaisesti haastattelemassa näitä henkilöitä Hauhon lähes 800 torpassa. Tutkimus teki Sulo Wuolijoesta lopullisesti sosialistin.

Vuoden 1913 jälkeen Sulo Wuolijoki vetäytyi eduskuntatyöstä ja toimi sittemmin asianajajana, sanomalehtimiehenä ja kirjailijana Helsingissä ja Riihimäellä.

Vuosi 1918

Vuoden 1918 tapahtumissa Wuolijoen veljekset säästyivät pahimmalta. Sosialistien yhdeksi napamieheksi kutsuttu vanhempi veli Väinö ei osallistunut kapinahallintoon eikä punakaartin toimiin. Hänestä tuli Tannerin vähemmistöhallituksen ministeri 1926. Vaikka Sulokaan ei osallistunut aseelliseen kapinaan, hän istui vankilassa vuosina 1918–1923 tuomittuna vähäisestä yhteistyöstä punaisen kansanvaltuuskunnan kanssa ja uuden työväenpuolueen perustamisyrityksestä. Wuolijoki kirjoitti  vuonna 1920 vankila-ajastaan muistelmateoksen “Tiilenpäitä lukemassa”. Mjölön pahamaineisella leirillä eivät maisterin olot olleet niin hankalat kuin monilla kohtalotovereilla. ”Herra on herra helvetissäkin” kerrotaan Sulo Wuolijoen sanoneen hänen vaatiessaan vankikuljetukseen ensimmäisen luokan junalippua.

Vankeusrangaistuksen takia Wuolijoki menetti kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi eikä voinut enää jatkaa lakiopintojaan.

Sanomalehtimies ja kirjailija

Sulo Wuolijoki kirjoitti useita muistelmateoksia asianajo- ja sanomalehtityön ohella. Hämettä koskevat teokset ovat lämminhenkisiä ja huumorin sävyttämiä. Hänen teoksiaan olivat: Hämettä ja Hämäläisiä (1945), Hämeessä on voimaa (1943), Asianajoa ja politiikkaa (1945), Kun minä olin asianajajana (1948), Yksikamarisen arkielämää, muistelmia nykyisen eduskuntalaitoksen alkuajoilta (1934), Torpparivapautus (1939), Vaari muistelee (1954).

Sulo ja Hella Wuolijoen tyttären Vappu Tuomiojan poika, ministeri Erkki Tuomioja jatkaa isovanhempiensa perinteitä politiikassa Sosiaalidemokraattien riveissä.

Lähteet

Tuomioja, Vappu: Sulo, Hella ja Vappuli: Muistelmia vuosilta 1911-1945. Porvoo, Helsinki, Juva 1997. ISBN 951-0-22296-8

http://www.kansantahto.fi/makelin/documents/Lahteenmaki_miehetliikkeessa.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sulo_Wuolijoki

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?%7Bhnro%7D=911771&%7Bkieli%7D=su&%7Bhaku%7D=kaikki