Wäinö Wuolijoki

Hugo Robert Wäinö Wuolijoki syntyi Hauholla 14. joulukuutta 1872 ja kuoli syntymäkodissaan Hauholla 12. joulukuutta 1947. Hän oli koulutukseltaan sekä agronomi että filosofian maisteri. Hän toimi opettajana useissa eri oppilaitoksissa ja oli jopa perustamassa osaa niistä. Hänen yhteiskunnallinen toiminta käsitti toimimisen kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, ministerinä, täysivaltaisena ministeriä ja lähettiläänä sekä maanviljelijänä.

Elämäkerta

Wäinö Wuolijoki syntyi hämäläisen suurtilallisen, rusthollari ja valtiopäivämies Juho Wuolijoen ja hänen puolisonsa Serafina Lagervikin esikoisena. Hän kävi koulunsa Hauhon kirkonkylän kansakoulussa ja kansakoulun jälkeen Hämeenlinnan Lyseossa, jossa suoritti ylioppilastutkintonsa vuonna 1891.

Aluksi Wäinö Wuolijoki opiskeli agronomiksi Mustialan maatalousoppilaitos, mutta tämän jälkeen hän täydensi tutkintoaan suorittamalla kemian ja fysiikan opintoja Helsingin Yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1900.

Suoritettuaan kahdet opinnot Suomessa, päätti Wäinö lähteä jatkamaan opintojaan ja tutustumaan tarkemmin tuolla hetkellä Euroopan johtavaan maahan Saksaan. Samalla hän saattoi tutustua syvällisemmin Suomessa vasta aivan alkeillaan olevaan sosialismiin ja sosialidemokratiaan. Hän kiinnostui eritoten sosialismin revisionistisesta haaraumasta eli sosialidemokratiasta ja sen kahdesta oppi-isistä Karl Kautskysta ja Eduard Bernsteinistä ja heidän ajatuksistaan.

Kansanedustajana

Wäinö Wuolijoki valittiin ensimmäisen yksikamarinen eduskunnan jäseneksi ja niin hän jatkoi isänsä tavoin uraa valtiopäivämiehenä. Hän toimi kansanedustajana:

• Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 22.05.1907 - 28.02.1910
• Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiristä 01.04.1919 - 04.09.1922
• Turun läänin eteläinen vaalipiiristä 05.09.1922 - 01.09.1927

Lisäksi hän toimi eduskunnan puhemiehistössä:

• Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922,
• Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923,
• Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924,
• Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925,
• Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925,
• Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926,
• Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926

Muut eduskunnan luottamustehtävät:

• Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919
• Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909
• Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920
• Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922

Sekä jäsenenä:

• Suuressa valiokunnassa
• Ulkoasiainvaliokunnassa
• Eduskunnan pankkivaltuusmiehissä
• Suomen Pankin tilintarkastajana

Puhemiehenä 31.03.1921 - 04.09.1922, Puhemiehenä 15.11.1922 - 31.01.1923, Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1923 - 30.04.1924, Toisena varapuhemiehenä 02.05.1924 - 01.02.1925, Ensimmäisenä varapuhemiehenä 03.02.1925 - 31.03.1925, Puhemiehenä 01.04.1925 - 31.01.1926, Ensimmäisenä varapuhemiehenä 02.02.1926 - 13.12.1926

Muut eduskunnan luottamustehtävät:

Tarkastusvaliokunta (Puheenjohtaja) 1907 - 1908 II sekä (Puheenjohtaja) 1919 - 1919 Valtiovarainvaliokunta (Puheenjohtaja) 1909 Maatalousvaliokunta (Puheenjohtaja) 1919 - 1920 Kulkulaitosvaliokunta (Puheenjohtaja) 1922 - 1922

Sekä jäsenenä:

Suuri valiokunta Ulkoasiainvaliokunta Eduskunnan pankkivaltuusmiehet Suomen Pankin tilintarkastajat

Ministerinä

Senaatin ja valtioneuvoston jäsenenä Wuolijoki toimi kahdesti:

• Oskari Tokoin senaatissa elintarviketoimituksesta vastaavana senaattorina 26.3.1917 – 8.9.1917,
• Väinö Tannerin hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 13. joulukuuta 1926 – 15. marraskuuta 1927.

Diplomaattina

Vuonna 1927 seurasi suuri muutos Wäinö ja Sylvi Wuolijoen elämässä, sillä tällöin Wäinö nimitettiin Suomen lähettilääksi ja täysivaltaiseksi ministeriksi Berliiniin ja Wieniin, joka oli ns. sivuakreditointi. Tämä edustustehtävä kesti vuodesta 1927 aina vuoteen 1933 saakka, jolloin Berliinissä ja Saksassa tulivat valtaa kansallissosialistit Hitlerin johdolla ja Wuolijoki itsekin totesi, että maa ei ole sopiva sosialidemokraattiselle lähettiläälle.

Vuonna 1933 Wäinö siirtyi Suomen lähettilääksi Osloon, jossa hän toimi lähettiläänä aina vuoteen 1940 saakka, eli aina saksalaisten suorittamaan Norjan miehitykseen ja hallitsijan ja hallituksen maasta pakenemiseen saakka. Norjasta Wuolijoki toimi ns. sivuakreitoituna lähettiläänä myös Hagissa vuosina 1933 – 1938.

Muu ammatillinen toiminta

• Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston kemian apulaisopettaja 1904 - 1906.
• Hankkijan kemisti 1906 - 1908,
• Helsingin maanviljelyslyseon kemian ja matematiikan opettaja 1908 - 1918. Hän oli myös eräs koulun perustajista.
• Osuustukkukaupan (OTK) toinen johtaja 1922 - 1927.

Yksityiselämä

Wäinö Wuolijoki avioitui vuonna 1911 Sylvia Adelaïde Roschierin kanssa, hän oli syntynyt vuonna 1886 ja kuoli vuonna 1972. Sylvin vanhemmat olivat metsänhoitaja Gustaf Alfred Roschier ja Eva Oktavia Strömborg.

Tästä avioliitosta syntyivät lapset:

• Annaliisa (1912 – 2004), ulkomaan kirjeenvaihtaja;
• Jaakko Robert (1914 – 1982), koneenrakennusopin professori;
• Eero Väinö (1919 – 2009), filosofian lisensiaatti.

Wäinö Wuolijoen nuorempi veli oli kansanedustaja ja filosofian maisteri Sulo Wuolijoki, jonka puoliso puolestaan oli eräässä vaiheessa Hella Wuolijoki, ja heidän tyttärensä oli Vappu Tuomioja os. Wuolijoki. Vappu Tuomioja poika on moninkertainen ministeri ja kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomioja.

Kirjallinen tuotanto

• Kemian alkeet : ensimmäinen opas kemiaa opiskeleville. 2 osa, Tärkeimpien alkuaineiden ja yhdistysten kemia / yleistajuisesti esittänyt W. Ostwald ; saksan kielestä suomentanut Wäinö Wuolijoki. 1909.

• Orgaanisen kemian alkeisoppikirja / Oskar Widman ; neljännestä painoksesta suomentanut Wäinö Wuolijoki. 1912.

Lähteet

• Pekka Kaarna; Wuolijoki, Wäinö (1872 – 1947) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.
• Hannu Soikkanen; Kohti kansanvaltaa : Suomen sosiaalidemokraattinen puolue 75 vuotta 1, 2. 1975, 1987.
• Vappu Tuomioja; Sulo, Hella ja Vappuli : muistelmia vuosilta 1911 - 1945. 1997.
• Erkki Wuolijoki; Silinteri ja silkkihuivi, Sylvi ja Wäinö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa, Toim. Pekka Tuomisto, Karisto 2013.