Ero sivun ”Arkistot:Suomalaisten taiteilijain näyttely III” versioiden välillä

Häme-Wikistä
p (yksi versio)
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 31: Rivi 31:
*[[Suomalaisten taiteilijain näyttely IV]]  
*[[Suomalaisten taiteilijain näyttely IV]]  
*[[Suomalaisten taiteilijain näyttely V]]  
*[[Suomalaisten taiteilijain näyttely V]]  
*[[Suomalaisten taiteilijain näyttely VI]]
*[[Suomalaisten taiteilijain näyttely VI]][[Category:Häme-Wiki]]

Nykyinen versio 12. maaliskuuta 2023 kello 10.03

Hämeen Sanomat 20. helmikuuta 1894


Eino Leino


Suomalaisten taiteilijain näyttely.

III


Wesiwärimaalausten joukossa herättiwät huomiota hra A. Federlayn räikeäwäriset taulut, ”Jälkeen puolisen” ja ”Aihe Bretagnesta”. Siewiä ne on ja lystikseen niitä katselee, mutta – muuta emme me ole niistä löytäneetkään. Emme woi arwostella niiden luonnollisuutta, sillä emme ole olleet tilaisuudessa Bretagnessa käymään, mutta liian ranskalaisilta ne tuntuu. Emmekä luulekaan, että meidän wakawat suomalaisemme koskaan woiwat oikein käsittää tuota kewyttä, iloista aquarellimaalausta. – Ei se tunnu täällä olewan oikealla maaperällään.

Hra B. Lindholm'in taulut taas owat kaikki läpeensä jylhiä ja synkkiä. Hän näyttää meille milloin "Rondonen tunturin", milloin "Kalliosannan Kullenissa" y. m. Mutta aina lepää hänen taiteensa yli yksinäisyyden synkeä surullisuus. Merta kuwaa hän taidolla. Hänen siweltimensä näyttää pyrkiwän kuwaamaan suurta, autiota, ääretöntä ja ihmiselämää ei hänen tauluissaan löydä juuri ollenkaan. Jos hän joskus paneekin tuon jylhän luonnon keskelle jonkun pienen pojan, laiwan t.m.s. niin antaa hän sille niin pienen osan, että tuokin kulttuurielämän edustaja tuntuu kuin kutistuisi kokoon. -- Jos jotakin hra Lindhomin tauluissa on heikkoa, niin se on ehkä taiwas. Sillä, waikka senkin wäritys on rohkeasti ja usein oikeinkin suunniteltu niin ei se kuitenkaan woi saada katselijaa siihen kiintymään. Hän onkin ryhtynyt sellaisiin aikeisiin, kuin esim "Iltatunnelma", johon tarwitaan taiteellista aistia ja runollista tunnetta. Se että hra Lindholm on kuitenkin johonkin määriin woinut loitsia tuon synkeän mielialan esille, todistaa ettei häneltä näitä ominaisuuksia suinkaan puutu.

"Syyskuun päivän" wäririkkautta on hra Alb. Gebhard koittanut kuwata. Kyllähän hänen taulussaan wärejä on, mutta usein tuntuu kuin ei ne olisi oikealla paikallansa. Metsän kuwaa hän sentään jotenkin luonnollisesti ja esim. petäjän kuoren punertawa wäri on ihan oikea. Mutta kokonaisuudessaan taulu ei tee mitään erityistä syyskuun päiwän waikutusta.

Paremmin on mielestämme onnistunut saman taiteilijan "Kesä-aika"", jossa hän tuo eteemme eläwän kuwan lapsimaailmasta. Joukko lapsia kahlailee rantalammikoissa ja iloitsewat sydämmensä pohjasta luonnosta ja wapaudesta. Paljon olisi senkin suhteen muistutettawaa, lasten asennot eiwät ole aina luonnolliset, wärit ei tarkkaan harkitut mutta jo aihe itsesään on huwittawa. Ja aiheen käsittelyssä woi myöskin huomata leikillisyyttä ja tunnetta.

"Työhewonen" on pieni suora kuwaus maa-elämästä. Mutta juuri tuolla maalaisella suoruudellaan ja waatimattomuudellaan on se miellyttänyt meitä ehkä enin hra Gebhardin tauluista. -- Paljon on hänellä wielä oppimista monelta muulta nuorista taiteilijoistamme.

Hra Hj. Musterhjelm näyttää tarkoin tutustuneen sisämaan luontoon. Hänen tauluissaan on niin paljon wilkkautta, luonnollisuutta ja waihtelewaisuutta, että se wäkisinkin tempaa katselijan mukaansa. Nuo wenheetkin Näsijärven ja erään Hämeen saarten rannalla owat niin luonnollisia, että oikeinpa tekee kalamiehen mieli istahtaa perään ja lähteä werkkoja kokemaan. Wäkisinkin muistuu mieleen Kalewalan sanat: "Wesille wenosen mieli terwatuiltakin teloilta..."

Naistaiteilija rouwa Wenny Soldan-Brofeldt on myöskin yksi meidän maa-elämän kuwaajiamme. Ja siinä hän mielestämme parhaiten onnistuukin, kuten esim. taulussaan "Torppari". Siinä hän on oikealla alallaan. Neuwoisimme häntä myöskin siinä pysymään, sillä eiwät ainakaan hänen maisemakuwauksensa "Syksy" ja "Syksyinen aurinko" millään tawalla kehoita häntä siitä luopumaan.

Lahjakkaalta ja suositulta taiteilijaltamme hra Louis Sparrelta on näyttelyssä ainoastaan yksi taulu: "Päiwällinen". Tämä on useimmille lukijoillemme tuttu kuwa, ainakin Nuoressa Suomessa olleen jäljennöksen kautta. Taiteilija on kuitenkin sittemmin wähä muuttanut taulua, ja "yli maalannut" ikkunasta näkywän ohi menewän miehen. Hra Sparre on nerokas huomioiden tekijä ja taitawa piirteiden kuwaaja, wahinko wain, että hän näyttelyssä on näin niukasti edustettuna.


Katso myös: Katso myös: