Ero sivun ”Tauno Marttinen” versioiden välillä
p (yksi versio) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 38: | Rivi 38: | ||
*[http://www.finlande.nl/public/default.aspx?contentid=134133&nodeid=35916&contentlan=1&culture=fi-FI Suomen Haagin suurlähetystö] | *[http://www.finlande.nl/public/default.aspx?contentid=134133&nodeid=35916&contentlan=1&culture=fi-FI Suomen Haagin suurlähetystö] | ||
*Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989, Karisto Oy, Hämeenlinna 1989, ISBN 952-90045-2-4 | *Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989, Karisto Oy, Hämeenlinna 1989, ISBN 952-90045-2-4 | ||
*[[Category:Laulajat,_muusikot,_säveltäjät|Marttinen, Tauno]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Marttinen, Tauno]] [[Category:Janakkalalaisia|Marttinen, Tauno]] | *[[Category:Laulajat,_muusikot,_säveltäjät|Marttinen, Tauno]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Marttinen, Tauno]] [[Category:Janakkalalaisia|Marttinen, Tauno]][[Category:Häme-Wiki]] |
Nykyinen versio 12. maaliskuuta 2023 kello 09.57
Säveltäjä, professori Tauno Marttinen syntyi 27.9.1912 Helsingissä ja kuoli 18.7.2008 Janakkalassa. Hänen vanhempansa olivat vanhempi parturimestari Kustaa Adolf ja Vilma Vilhelmiina Marttinen. Tauno Marttinen oli naimisissa tanssipedagogi Ilmi Tellervo Marttisen (o.s. Tuomisto; s. 17.3.1922) kanssa. Pariskunta teki suurimman osan elämäntyöstään Hämeenlinnassa; Tauno Marttinen toimi musiikkiopiston johtajana, ja Ilmi Marttinen perustamansa liikunta- ja balettikoulun johtajana.
Sävellystyö
Tauno Marttinen loi läpimurtoteoksensa vuonna 1956, jolloin hän sävelsi mezzo-sopraanolle ja orkesterille Kalevala-aiheisen teoksen Kokko, ilman lintu. Marttinen oli erittäin tuottelias ja luova säveltäjä, joka ehti säveltää kolmisensataa teosta. Hänen hallitsi lähes kaikki säveltaiteen alueet: yhdeksän sinfoniaa, viisitoista oopperaa, useita viulu-, piano-, klarinetti- ja fagottikonserttoja, kolme jousikvartettoa, kuusi balettia, piano- ja viuluteoksia, kuorosävellyksiä, orkesteri- ja vokaaliteoksia, yksinlauluja, urkuteoksia ja kirkkomusiikkia.Marttinen oli mieltynyt Kalevalan maailmaan ja Aleksis Kiven lyriikkaan. Hänen teoksissaan on mystiikan ja uskonnollisen hengen läsnäolo, mutta myös modernistisuus.
Hämeenlinnalainen
Tauno Marttisen mielestä Hämeenlinnassa oli hyvä asua. Hän totesi:"Hämeenlinnassa on olemassa aitoa ymmärtämystä, vaikka se ei huuda itseään näkyviin." Marttinen nähtiin paitsi opetustyössään, myös kaupungin kulttuurielämässä. Hän toimi vuodesta 1963 Hämeen Sanomien musiikkiarvostelijana. Hämeenlinnan kaupunginorkesterin kapellimestarina hän oli vuosina 1949-1958 ja Hämeenlinnan Taideyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1963-1972. Hän kuului myös Hämeenlinnan Sibelius-Seuran hallitukseen sekä Hämeen läänin taidetoimikuntaan.
Palkittu taiteilija
Vuonna 1972 Marttinen sai professorin arvonimen. Hän on saanut myös Pro Finlandia-mitalin ja Hämeen läänin taidepalkinnon. Sibelius-rahaston kunniapalkinnon hän sai vuonna 1982. Hänen muotokuvansa, jonka lahjoitti Hämeenlinnan Taideyhdistys, on Hämeenlinnan musiikkiopistossa.
Teoksia
Oopperat
- Päällysviitta (1963)
- Kihlaus (1964)
- Tulitikkuja lainaamassa (1966)
- Lea (1967)
- Poltettu oranssi (1968)
- Mestari Patelin (1970–1974)
- Psykiatri
- Meedio
- Jaarlin sisar
- Noitarumpu (1976)
- Laestadiuksen saarna
- Faaraon kirje
- Suuren joen laulu (1980)
- Häät
- Noidan kirous
Lähteet
- Fimic
- Suomen Haagin suurlähetystö
- Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989, Karisto Oy, Hämeenlinna 1989, ISBN 952-90045-2-4