Yrjö Soini (Agapetus)

Yrjö Soini (1896 – 1975 ) alias Agapetus oli kirjailija, joka kirjoitti viihderomaaneja ja -näytelmiä, joista osa on filmattu. Agapetuksen nimellä kirjoitetut teokset kuvaavat 1900-luvun alkupuolen kaupunkielämää humoristiseen sävyyn. Hän toimi Suomen varakonsulina Prahassa (1923−1926) sekä sanomalehtiopin opettajana Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (1927−1943).  Lisäksi hän oli Suomen Matkailijayhdistyksen toimitusjohtajana (1939-1953).

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1928) on kenties Agapetuksen tunnetuin kirja, joka on tullut tutuksi ennen muuta elokuvien kautta, joita on tehty peräti kolme kirjan pohjalta. Kirjan juoni on yksinkertainen. Säntillinen asemapäällikkö Viirimäki on palaamassa kesämökkisaareltaan ja myöhästyy laivasta, jonka on tarkoitus viedä hänet rautatieasemalle. Aikatauluja on kuitenkin aikaistettu, joten hän myöhästyy.

Paikalle saapuu kaksi nuorta miestä proviisori Aarne Himanen ja reservin luutnantti Paavo Kehkonen, jotka lupautuvat viemään miehen perille. Keskellä järven selkää moottori kuitenkin sammuu, ja hässäkän aikana sytytystulppa putoaa veteen. Miehille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin meloa läheiseen saareen. Mantereelle on pitkä matka, eikä saarella ole miesten lisäksi muita. Ainoa vaihtoehto on yrittää päästä uimalla rantaan. Nuoret miehet heittävät vaatteet päältään ja lähtevät uimaan. Viirimäki jätetään saareen odottamaan apua.

Rannassa vankikarkuri Kalle Vikström varastaa miesten vaatteet, ja he joutuvat illan jo hämärtyessä liikkumaan Aatamin asussa kylille. Paavo törmää reissullaan nimismiehen kauniiseen tyttäreen Allin, mistä kehkeytyy romanssin tapainen. Isä kuitenkin panee miehen putkaan, koska epäilee häntä etsityksi karkuriksi.

Lopulta kaikki tietysti selviää, Viirimäki pääsee jatkamaan matkaansa; ja Kallekin oli karannut vain päästääkseen oman kultansa luo.

Syntipukki

Moderni näytelmä farssi Syntipukki (1930), joka sijoittuu kaupunkiin ja tavaratalomiljööseen, on ollut vähintään yhtä suosittu kuin romaani Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Näytelmän pohjalta on tehty kaksi elokuvaa. 30-luvulla Erkki Karu ohjasi elokuvan "Syntipukki" (1935) ja Matti Kassila teki samannimisen  elokuvan "Syntipukki" (1957).

Näytelmä alkaa, kun Adalbert "Mussu" Koikkalainen haluaa töihin tavaratalo Sampoon, jotta saisi työkokemusta ja rahaa omaa maitokauppaa varten. Henkilöstöpäällikkö Aro ei kuitenkaan palkkaa häntä.

Aro: Mitä te osaatte tehdä
Koikkalainen: Niin... se on sillä tavalla, että... enhän minä... oikeastaan osaa mitään.
Aro: No, kuinka te sitten tulette pyrkimään palvelukseen?

Kun nuori myyjä Irja Salo, joka saa valituksia asiakkailta, ehdottaa että Mussusta voisi tehdä koko tavaratalon syntipukin jonka piikkiin kömmähdykset pannaan, Aro tarttuu ehdotukseen.

Aro (miettiväisenä): Hm... jaa... (naurahtaa) Neiti laskee myöskin, että silloin kenties tehtäisiin vähemmän kanteluita minulle.
Irja (avoimesti): Tietysti.

Irjan oma tilanne ei kuitenkaan helpotu, sillä hän saa parin viikon sisällä kolmannen kohtalokkaan huomautuksen asiakkaalta - ja erotus uhkaa.
Irja keksii uuden juonen. Mussu voisi alkaa kertoa huhua, jonka mukaan toimitusjohtaja Vaara on nähty intiimissä tilanteessa Irjan kanssa. Näin Aro ei uskaltaisi erottaa Irjaa. Irjan aavistamatta hän joutuu myös oikeasti intiimiin tilanteeseen Vaaran kanssa. Irja luulee miestä tararatalon sisäänostajaksi.

Vaara: Ettekö tunne minua?
Irja: En - mistä minä teidät tuntisin!

Mussu kyllästyy jo parissa päivässä syntipukin rooliinsa, mutta ei pääse siitä heti eroon, sillä hänellä on kahden viikon irtisanomisaika. Irjalle paljastuu totuus Vaarasta ensimmäisen kostean illan jälkeen, jonka hän viettää miehen kanssa. Kaiken kukkuraksi Irja ja Vaara rakastuvat toisiinsa.

Vaara: Ihmiset voivat nähdä.
Irja: Ja kertoa pomoille. (..) Mutta se ulosmeno illalla?
Vaara: Mikä ulosmeno?
Irja: Se, josta puhuttiin silloin viime kerralla, kun tavattiin. (..)
Vaara: Minä tulen.

Irja käyttää uutta asemaansa hyväkseen ja valituttaa Vaaran kautta Mussun uudeksi henkilöstöpäälliköksi. Aro saa ylennyksen ja vastaa nyt tavaratalon sisäänostoista. Mussu Koikkalainen ei ole kuitenkaan uuden tehtävänsä mittainen mies, ja Vaara kumoaa jo muutamassa minuutissa molemmat nimityksensä.

Mussu haluaa yhä kiihkeämmin eroon työstään Sammossa. Hän paljastaa Arolle, että on levittänyt huhua Vaarasta ja Irjasta. Paradoksaalisesti huhu pitääkin nyt paikkansa. Kun henkilöstöpäällikkö Aro saa kuulla Irjan juonittelusta, hän erottaa naisen. Myös Koikkalainen erotetaan, mitä Koikkalainen on halunnutkin, sillä hän on saanut jo kokoon tarvitsemansa rahan omaa kauppaa varten.

Aro: Että onko tämä totta?
Irja: Totta on: näin minä pyysin Koikkalaista kertomaan. (..)
Aro: Niin, neiti, nyt on mitta täysi. (..) Neiti ymmärtää, että kaiken sen jälkeen, mitä nyt on tapahtunut, meistä tulee ero.
Irja (teeskennellen viatonta hämmästystä): Niinkö? Minne herra Aro lähtee?

Sitten paikalle pöllähtää vielä toimitusjohtaja Vaara. Irja kertoo hänelle, että hänet on erotettu. Vaara on aiemmin sanonut, ettei hän voi olla suhteessa työntekijänsä kanssa. Nyt kun Irja ei ole enää hänen työntekijänsä, suhde on mahdollinen. Muut ovat ihmeissään, kun sekä Irja että Vaara ovat ilahtuneita uudesta tilanteesta - ja Vaara kosii Irjaa.

Vaara: Ja mennään mekin...
Irja: ... naimisiin. (..)

[Henkilöstöpäällikkö] Aro ja hänen rouvansa ovat sanattomina ja kuin kivettyneinä seuranneet asioiden kulkua.

Teoksia

Näytelmät

Olenko minä tullut haaremiin, 1927, (elokuva 1932, ohjaus Waldemar Wohlström, tunnetumpi versio, ohjaus T. J. Särkkä 1938)
Syntipukki, 1930 (Erkki Karu ohjannut elokuvaksi 1935 ja Matti Kassila vuonna 1957)
Onnellinen Sakari, 1932 (elokuvana "Takki ja liivit pois!" 1939, ohjaus Jorma Nortimo)
Kaikenlaisia vieraita, 1934 (elokuva 1936)
Viisi vekkulia, 1951 (elokuva 1956) 

Romaanit

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin, 1928 (elokuvana 1931, 1940, 1959 ja 1971)
Rovastin häämatka, 1929 (Elokuva 1931, ohjaus: Jaakko Korhonen)
Ei mitään selityksiä, 1931
Totinen torvensoittaja, 1933 (Elokuva 1941)
Jaarlin tytär (kirjoitettu nimellä Yrjö Soini, historiallinen romaani, 1934)
Asessorin naishuolet, 1935 (elokuvana 1937 ja 1958)
Hilman päivät, 1936 (Elokuva Hilman päivät 1954)
Pitäjänvaras, 1937
Tulkaa meille, 1946
Muuan sulhasmies, 1949, 2. painos
Elämän valhe, 1955
Musta kissa, 1957
Kaikkien pappien täti, 1962
Vanha frakki, 1967 

 Muut teokset

Helsingin poika, 1950 (valtioneuvos J. A. Ehrenströmin elämäkerta)
Kuin Pietari hiilivalkealla − Sotasyyllisyysasian vaiheet 1944−1949, 1956
Kuulovartiossa, 1960
Vieraanvaraisuus ammattina − kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen majoitus- ja ravitsemuselinkeinon kehitykseen I−II, 1963
Kalkki-Petteri, 1965 (vuorineuvos Petter Forsströmin elämäkerta)
Toinen näytös - entä kolmas? − sotasyyllisyysasian myöhemmät vaiheet, 1968
Haikon kartano vuosisatojen saatossa 1362−1966, 1974