Voitto Ormasuo
Kirjailija ja sotilas Voitto Johannes Ormasuo (ent. Gustafsson) syntyi Lammilla 20.1.1923 ja kuoli Lammilla 22.1.1989. Hänen isänsä oli muurari
Johannes Gustafsson. Sukunimi muutettiin Ormasuoksi 1950-luvulla.
Voitto Ormasuo toimi elämänsä aikana useissa eri ammateissa: mm. kalakauppiaana, työnjohtajana tietyömailla ja rekkakuskina Suomen ja Keski-Euroopan välillä. Hän kirjoitti myös kirjoja: Ja perjantaina oli tili (1977), Rahtimies ja rakkaus (1977), Laguksen Rommelit (1988). Kirjassaan hän kertoo omakohtaisista kokemuksista jatkosodasta, jonne hän lähti keskenkasvuisena vapaaehtoisena. Ormasuo taisteli eversti Laguksen johtamassa panssariosastossa, ja kuvaa kokemaansa voittoisan panssarirynnäkön jälkeen:
Hätääntynyt ja hämmästelevä ilme rapparin pojankin naamassa juoruili: Olenko minä tämän aiheuttanut?! Hän tunsi kauhua ja kuolemanpelkoa kiskoessaan telojen välistä vaaterisoja ja ihmisten jäänteitä pois. Kuin kerralla oli reteestä olemuksesta ja puheista pudonnut terä. Pahanolon ja vapinan tunnetta seurasi oksentelu, hirvittävä päänsärky ja miehenalku pyörtyi...
Runoja
Voitto Ormasuo kirjoitti myös paljon ajankohtaisia ja elämänläheisiä runoja. Runossaan Kotipitäjää muistellessa Ormasuo toteaa; pellavaa ei enää kasvateta, vuohia ei pidetä, ei ole markkinoita eikä käräjiä. Toinen säkeistö kuvaa synnyinpaikkaa, joka on ilmeisesti ollut Jahkolan kylässä.
"Näin kerron tekopitäjästäin, en unhoon sitä heitä,
mulle lausui muuan mies: - Tää soppa siitä keitä.
Jo ammoin keinui kauniisti, tää kehto lammilaisen,
myös huumori on höystellyt niin miehen
kuin naisen.
Synnyinsyli itselläin ol’ sauna jahkolainen,
samaan joukkoon kuuluu myös nyt
heimo karjalainen."
Runo on julkaistu teoksessa Lammi, helmi Hämehen sivulla 87.
Lähteet
Lammi, helmi Hämehen. Lammilaisten miesten runo- ja laulukirja. Koonnut Uljas Kiuru. ISBN 951-95061-8-7. Lammi 2001.