Ultralyhyet aallot
Ultralyhyet aallot ovat yleisradiolähetyksissä käytettyjä aaltoja, jotka yleistyivät Euroopassa Kööpenhaminan taajuusjakosuunnitelman tultua toimeenpantavaksi vuoden 1948 toisen maailmansodan jälkeisen Kööpenhaminassa järjestetyn kokouksen tuloksena. Keskeistä Kööpenhaminan kokouksessa oli se, että Yhdysvallat ei Euroopassa käyttämiensä laajuusmoduloitujen radioaaltojensa osalta allekirjoittanut taajuusjakosuunnitelmaa, jolloin se saattoi suunnata Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olevaan itäiseen Keski-Eurooppaan ja Itä-Eurooppaan radiolähetyksiä taajuusjakosuunnitelmaan sitoutuneiden maiden yleisradiolähetystaajuuksien väliin.
Keskeisin Kööpenhaminen taajuusjakosuunnitelman tulos oli se, että toisen maailmansodan Suur-Saksan valtakunnan poliittisina liittolaisina tai käytännöllisinä tilapäisinä kanssasotijoina toimineet maat Saksan tapaan menettivät taajuuksia, jolloin Saksalle ja niille muodostui tarve perustaa Edwin Armstrongin jo 1930-luvulla kannattamia taajuusmoduloivia radiolähettimiä korvaamaan pitkille, keskipitkille ja lyhyille aalloille lähettävien laajuusmoduloivien lähettimien taajuusvajetta.
Saksassa ULA-lähetykset alkoivat yleistyä jo 1950-luvun alussa ja Suomessa 1950-luvun loppuun mennessä saatiin laajoille alueille ULA-verkko perustetuksi.
Päijät-Hämeessä toteutui Suomen ula-radiokehitys yhtenä ensimmäisistä Suomessa. Yleisradion ula-lähetin perustettiin Lahden Radiomäelle
Radiolaitteissa ja markkinointiviestinnässä ultralyhyisiin aaltoihin, ULA-aaltoihin, on alettu viittaamaan 1990-luvulta alkaen pelkästään FM:nä, koska pitkät (LW) ja keskipitkät (MW) ja lyhyet radioaallot (SW) on merkitty radiovastaanottimissa AM:ksi, laajuus- eli amplitudimoduloiduiksi kanava-alueiksi.
Yleisesti ottaen kaikkein pisimmät yleisesti taajuusmoduloidut radioaallot ovat taajuusalueella 27 MHz:llä CB-radiopuhelinten taajuusalueella. CB-radiopuhelinten edeltäjät olivat kokonaan samoilla taajuuksilla toimivat PR-27 -radiopuhelimet ja osaksi samoilla taajuuksilla toimivat LA-radiopuhelimet.
Yleisesti kaikkein lyhimmät radioaallot, joita ei taajuusmoduloida (FM), vaan laajuusmoduloidaan (AM) ovat ilmailuradion kanavat 108 MHz - 137 MHz:n aaltoalueella. Tätä korkeammilla taajuusalueilla taajuusmodulaatio erityiseti kapealla kaistaleveydellä (NFM) on yleinen.