Uggla-suku
Uggla-suku suku Janakkalassa. Uggla-suku on ruotsalainen Länsi-Götanmaalta peräisin oleva aatelissuku. Suvun juuret juontavat 1600-luvulle asti. Heidän sukuvaakunoitaan on Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa. Uggla-suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1625.
Suvun vaiheita
Hakoisten läänitys
Beata Wachtmeister (1618-1661), Elin Stålarmin sisarentytär sai vuonna 1615 Hakoisten läänityksen Itä-Göötanmaan herttuan Juhanan luovuttua niistä. Hakoisten läänityksen haltijat eivät alkuun asuneet Hakoisten kartanossa. Kartanossa ei ollut myöskään omia viljelyksiä. Rälssitiloja hoiti vouti.
Beatan ensimmäinen aviomies oli amiraali Klaus Uggla, joka kuoli vuonna 1622. Hänen toinen puolisonsa oli everstiluutnantti Erik Boije af Gennäs (1588-1633). Heidän poikansa, everstiluutnantti Gustaf Uggla (k.1677), peri vaimonsa Hebla Stålarmin (k.1658) kanssa Hakoisten kartanon.
Heidän poikansa kornetti Karl Uggla oli vuonna 1670 pakotettu naimaan Ebba Svanström (1678-1719), jonka hän oli maannut. Karl Ugglalla oli kiivas luonne, ja hänet haastettiin käräjille useista pahoinpitelyistä. Kornetti Uggla kuoli vuonna 1678 marssimatkalla Riikaan Liivinmaan sotaretkellä. Ebba Svanström hoiti tarmokkaasti Hakoisten läänitystä sekä Uggla-suvun omistamia Drägsbyn ja Haikon kartanoita Karlin kuoleman jälkeen. Hän solmi uuden avioliiton vuonna 1685 ratsumestari Didrik von Köhlerin kanssa. Köhler kuoli vuonna 1706 Fraustadtin taisteussa.
Ebba ja Karl Ugglan poika, ratsumestari Gustaf Augustin Uggla (1679-1703) antoi Drägsbyn, Hakoisten ja Hietoisten tilat talonpoikineen vaimolleen Katariina Rehbinderille (1670-1732) huomenlahjaksi. Hän sääti, ettei kukaan sukulaisista saanut ottaa niitä haltuunsa niin kauan kuin Katariina ei mennyt toisiin naimisiin. Huomenlahjaksi saadut tilat eivät kuitenkaan säilyneet Katariinan hallussa Gustaf Ugglan kuoltua Siestarjoen taistelussa Inkerissä vuonna 1703.
Kartanon asukkaina
Katariina ja Gustaf Ugglan poika, vänrikki Karl Berndt Uggla (1699-1771) asettui asumaan Hakoisiin vuonna 1723. Hänen puolisonsa oli Maria Birgitta Aminoff (1682-1723). Karl Berndt Uggla joutui holhoukseen Porvooseen mielisairauden vuoksi vuosiksi 1751-1759. Holhoojina toimivat hänen vävynsä, sotaviskaali Erik vilhelm Lilliebrunn sekä poikansa, ratsumestari Karl Gustaf Uggla. Holhouksen kumosi Turun hovioikeus todeten, ettei tämä ollut loukannut ketään, ja että tällä oli rehellinen ja täysi ymmärrys. Karl B. Uggla muutti Hakoisiin, joka vuokrattiin pojille, Zachris Berndt, Fredrik Georg ja Karl Gustaf Ugglalle 96 tynnyristä karkeaa viljaa.
Karl Berndt Ugglalla oli hillitön luonne kuten isoisälläänkin. Hän pahoinpiteli kotiopettajaansa Jonas Ödmania ja joutui siitä käräjille. Uggla-suvun jäsenet riitelivät keskenään ja joutuivat käräjille mm. salavuoteusasioissa. Ugglan naiset haastoivat toisiaan käräjille kunnianloukkauksista.
Karl B.Ugglan poika, ratsumestari Karl Gustaf Ugglan (1729-1811) ensimmäinen vaimo Anna Magdalena Lilliebrunn (s.1724) kuoli nuorena vuonna 1762. Hän joutui kahdesti käräjille salavuoteudesta ollessaan leskenä. Hakoisten kartanon talousneiti Maria Eleonora Chrohns synnytti pojan ja muutti Lopelle Salon kartanoon. Ratsumestari Uggla nai Hiiden kartanon talousneidin, Maria Wernerin ja muutti Tukholmaan. Jäätyään jälleen leskeksi vuonna 1799 hän muutti tyttärensä Ottiliana Uggla-Brunowin luokse Hiiden kartanoon. Hän oli menettänyt Hakoisten kartanon rälssitalot, Rehakan ja Niinisalon.
Kartanon menetys
Karl Berndt Uggla oli ottanut vaimonsa Maria B. Aminoffin kanssa 14200 kuparitaalarin suuruisen rahalainan everstiluutnantti Gustaf Adam Sturelta vuonna 1750. Lainaa varten Ugglan pariskunta panttasi kymmenen rälssitilaansa. Vaikka Maria kiinnitti oman perintötilansa uutta lainaa varten, rahahuolet eivät helpottuneet, sillä edellisen lainan korko jäi maksamatta. Hakoisten kartano kiinnitettiin velkaan. Karl Gustaf Uggla peri kartanon vuonna 1760, ja Zachris Uggla sai Mommilan Hietoisten säterin.
Everstiluutnantti E.A. Leijonhuvud osti vuonna 1792 Hakoisten kartanon ja sen rälssitalot Rehakan ja Niinisalon. Hinta oli 14 444 riikintaaleria, 2 killinkiä ja 4 runstykkiä.
Lähteet
Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9