Sakari Pälsi
Sakari Lemmitty Pälsi syntyi vuonna 1882 Lopella Sajaniemen Pälsin talossa ja kuoli vuonna 1965 Helsingissä. Pälsi oli suomalainen arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä, kirjailija ja valokuvaaja. Hän oli koulutukseltaan filosofian tohtori, työskenteli Suomen kansallismuseossa ja yleni esihistoriallisen osaston johtajaksi. Sakari Pälsi sai professorin arvonimen vuonna 1962.
Arkeologi
Pälsin suku oli isännöinyt Sajaniemen taloa 1700-luvun alusta asti. Talonpoikainen kasvuympäristö vaikutti ratkaisevasti Pälsin elämänuraan. Päästyään ylioppilaaksi vuonna 1903 hän alkoi opiskella Helsingin yliopistossa arkeologiaa, johon toinen loppilainen, Julius Ailio, oli hänet houkutellut. Pälsi lähti vuosiksi 1909 -1910 Mongoliaan etsimään suomalaisten juuria, joita ei sieltä kuitenkaan löytynyt, sen sijaan hänen tutkijan ja valokuvaajan taitonsa kehittyivät matkalla. Sakari Pälsi väitteli tohtoriksi vuonna 1915 Suomen kivikauteen liittyneellä tutkimuksellaan. Hän oli erityisen kiinnostunut kivikauden tekniikasta ja kirjoitti vuonna 1950 tutkimuksiaan hyväksi käyttäen kivikauden aikaiseen Suomeen sijoittuvassa teoksessaan Kova Mies ja Nimetön, romaani vuosituhansien takaa. Toisen matkansa hän teki vuosina 1917 - 1919 Koillis-Siperiaan, jossa hän tutki arktisten kansojen elämää saadakseen vertailuaineistoa Suomen kivikauden tutkimukseen. Tällä matkalla Pälsi myös kuvasi kansainvälisestikin uraauurtavan dokumenttielokuvan. Myöhemmin hän teki dokumentteja myös Suomessa.
Kansatieteilijä
Sakari Pälsi jäi eläkkeelle Kansallismuseon esihistorian osaston johtajan virasta vuonna 1946. Pälsi kiinnostui kansatieteestä vuonna 1920 yhä enemmän ja hän kirjoitti vapaamuotoisia, suomalaista talonpoikaiskulttuuria käsitteleviä kansatieteellisiä esseitä. Esseistä on koottu useita kokoelmia, joissa tutkijan kokemus ja vieraiden kulttuurin tuntemus yhdistyvät ja luovat perspektiiviä suomalaiselle kulttuurille. Pälsi teki 1920- ja 1930-luvuilla pitkiä matkoja Suomessa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Hän teki matkoistaan omin valokuvin elävöitettyjä matkakirjoja. Pälsi oli taitava ja aikaansa edellä ollut valokuvaaja, joka kuvasi kohteitaan luontevasti ja huumorilla. Pälsi valokuvasi myös kotiseudullaan Lopella.
Kirjailija
Sakari Pälsi kirjoitti kansatieteellisten esseitten ohella sata hauskaa poikatarinaa, joissa heijastuu Lopella vietetty lapsuus; esimerkiksi Ja sitten äitini antoi minulle tukkapöllyä (1931.) Kertomukset ovat kansatieteellisesti täysin päteviä kuvauksia talonpoikaiskulttuurista. Niihin on tallennettu elävästi koko 1800-luvun lopun Sajaniemi ihmisineen. Viimeisen poikatarinan Pälsi kirjoitti vähän ennen kuolemaansa 22.4.1965. Pälsi sai viimeisen leposijansa oman toivomuksensa mukaisesti Lopen vanhan kirkon kupeesta.
Lähteet
Sakari Pälsi. Wikipedia http://goo.gl/q7U1B
Sakari Pälsi. Lopen kunta http://goo.gl/Sv9Pm