Runoja Iso-Evon kylästä Lammilta
Evo
Metsämaitten katvehessa
koto-Evon kylä on,
rauha yllä eräkorpein,
järvein kuulto loputon.
Siellä suojas salokuusen
hakkuu miehen voimisti,
pelto pehmyt kylän kesken
sadon hälle tarjosi.
Kylän naisten puhdetöissä
lanka kankaan muodon sai,
pellavaisen paidan alla
moni sydän sykki ain.
Arkisissa askareissa
aikaa kiitää joutuisaan
sukupolvet seuraa toistaan
Evo armas – paikallansa vaan.
Siunaa Luoja pientä kylää,
anna sille suojasi,
anna asujainten siellä
kohdata Sun armosi.
Asta Granat-Tapaila 1995
Santalan pihas
(Kuvaus Iso-Evon Santalan pihasta)
Pihast’ siihen mettän karjatielle
ol sellain iso laukku
kun vähäset pojat sen aukasvat
nin portinpielet paukku.
Muori ol siin iltasin
ja huutel Helmiä, Hetaa
lypsyämpär sill’ ol kourassaan –
pian mukiin sai maitoa, retaa.
Lalost tul siihen vaarikin
viikattiet ol käles
ja hevoin astel perässään
ja se hirnahtelkin vähä.
Ja Sikne, kälessään livekivee
kaivolle siin kirmas,
kiehumas palalliin riepuja
ja toinen mokoma viel ryönäs.
Sikne siin sitten mennessiän
popinat se pit
ja kattos tot –
Isäin taivaal jyrähtelie,
tulia pihaa ihan liki.
Asta-Granat-Tapaila 2016
Kuvaus Iso-Evon Jokivarrelta
(Matilda Råmanin pihasta, omisti myöhemmin Asta Granat-Tapaila)
Männienvuotiist omenasosetta
putos porstuan laattialle
ja siit tul lipakainen.
Tilta se alkuuv varvun kans
kapsi mäskiä rakosien,
sen isomman laulan alle.
Tiltan mökis ol ulko-ovi
ihan kohlen sit raittia
ja toisel puolen tietä ol sauna,
kaivo ja vähäin ometta
sen Tiltan lehmälle.
Suvell sahlit viennettien
taivaan korian alla
Tiltan olvi tielettien
maittavan maalimalla
ja joskus siin pyllyil
kylän poikia ja
ne nurmen ruohoa halas
juoksis ol jokahiin äijäpaha
ja toinen toistaan ne talas.
Pihas ol vallan mahloton kuusi
ja se kurkottel taivaan rajaa
kun Isäin alko latvaa pyörittelien
sillon Tilta rupes puuta kuuntelien
nin se – ja väet – pölkäs
kun se kuus ol ihan sen torpan vieres
melkein oven pieles.
Asta Granat-Tapaila 2016