Puujaan Kartano
Puujaan kylä sijaitsee Hausjärvellä. Siellä on asuttu mahdollisesti jo 1300-luvulla, ja sen kolme kantataloa ovat Mäkelän eli Kartanon rustholli ja sen augmentit Penttilä ja Talola. Ne sijaitsevat Puujoen ja vanhan maantien varrella. Kartanon päärakennus lienee rakennettu 1800-luvun jälkipuolella, Penttilän vuodelta 1914. Puujaan kylässä on paljon vanhoja aittoja. Puujoen toisella puolella sijaitsee Sillantaka, jonka päärakennus on peräisin 1820 -luvulta, mutta sitä on uusittu 1900-luvun puolella. Puujaan kylä oli vauras, ja sen talot periytyivät samoissa vanhoissa suvuissa. Puujaa oli Turkhaudan tavoin Harvialan kartanon lääni.
Puujaan rusthollin vaiheita
Vuoden 1539 maakirjan mukaan Puujaassa oli neljä taloa. Suurin oli Penttilä, joka sai nimensä isännän mukaan. Talo jaettiin vuonna 1567 Pentin poikien kesken, ja erotettua taloa alettiin nimittää Talolaksi. Vuonna 1573 pinimmät talot liitettiin toisiinsa, jolloin niistä muodostui kylän suurin talo, Mäkelä, jota hallitsi Lassi Juhonpoika. 1630-luvulla Mäkelän talo alkoi suorittaa ratsupalvelusta, joten siitä tuli rustholli. Vuonna 1664 Mäkelän talon perijäsukuun kuuluva Niilo Sipinpoika myi talon Matti Tapaninpojalle ja tämä myi sen samana vuonna vänrikki Nils Svartille. Mäkelän tyttären poika yritti lunastaa tilan, mutta koska se oli jo kolmannelle omistajalla, se ei onnistunut. Nils Svart joutui maksuvaikeuksiin ja menetti Mäkelän vuonna 1669 luutnantti Klas Skarpfeltille. Kun Puujaan tila näin siirtyi säätyläisomistukseen, sitä alettiin kutsua Kartanoksi.
Hämeenlinnan pormestari Johan Ahlman sai Mäkelän talon haltuunsa ja hän hoiti sitä tarmolla; kaivautti ojia ja viemäreitä. Vuonna 1678 hän anoi Hannulan taloa aputilakseen, ja vuonna 1681 hän sai myös Penttilän ja Talolan. Mäkelästä tuli näin suurtila. Pormestarin talousvaikeudet pahenivat, joten hän panttasi vuonna 1682 Puujaan rusthollin, mutta ei kyennyt maksamaan velkaansa. Mäkelä siirtyi vuonna 1685 ruukinpatruuna Petter Thorwösten perillisille ja sittemmin Johan Thorwöstelle. Vuosina 1702 - 1705 tilanomistajaksi tuli kirjanpitäjä Erik Stålhammar ja hänen jälkeensä kruununvouti Gabriel Fuldha. Vuonna 1706 Kartanon suuri päärakennus tuhoutui tulipalossa, ja Gabriel Fuldha menetti paljon irtainta omaisuuttaan. Vuonna 1713 Fuldha pakeni perheineen Ruotsiin ja palasi vasta isonvihan päätyttyä. Kartano oli tällä välin pahoin rappeutunut.
Vuonna 1720 luutnantti Johan Jakob Overbeek osti Kartanon Gabriel Fuldhalta ja otti vaimokseen tämän tyttären Juliana Margaretan. Overbeek oli hampurilaisen kauppiaan poika, joka antautui nuorena sotilaspalvelukseen Brabantissa ja Ruotsissa kreivi Johan Kristoffer von Düringin rakuunarykmentissä ja kuninkaan henkikaartissa Tukholmassa, erosi armeijasta ja muutti Hausjärvelle viljelemään Puujaan rusthollin maita vuonna 1722. Vuonna 1734 kartanon komea päärakennus paloi jälleen, ja Overbeek sai viime hetkellä pelastettua perheensä. Overbeek vieraili vuonna 1742 Ruotsissa, jossa hän hukkui onnettomuudessa Ruotsin ylikäskynhaltijan, kreivi von Düringin kartanossa. Overbeekin viisi alaikäistä lasta ja leski Juliana Fuldha jäivät asumaan Puujaan kartanoon, joka kuitenkin oli myyty vuonna 1740 luutnantti Gustav Bergmanille, jonka puoliso Maria Patkull vaati rahoja takaisin leskeltä. Juliana Fuldha hoiti taloa ja käräjöi rajoista paikallisten talonpoikien kanssa. Vuonna 1761 hän lunasti Penttilän ja Talolan augmentit perintötiloikseen. Penttilän isännän orvot lapset hän otti huostaansa. Rouvaa tuki kersantti ja veronkantomies Johan Egidius Hööker, joka oli naimisissa Juliana Fuldhan tyttären Gustava Katarina Overbeekin kanssa. Vuonna 1762 Puujaan omistajaksi tuli talouskomissaari Anders Packalen. Kersantti Hööker jäi Penttilään. Vuonna 1766 hän jäi leskeksi ja asui loppuelämänsä Kartanossa, jossa kuoli vuonna 1792 saavuttaen 84 vuoden iän.
Kupariseppä Karl Gustav Karlstedt omisti Puujaan rusthollin Mäkelän ja Penttilän ja kersantti Karl Adolf Boisman rusthollin Kartanon ja Talolan vuodesta 1771 lähtien. Lampuodit hoitivat Mäkelää ja Talolaa. Vuonna 1785 isojakoa ei voitu toimittaa Puujaassa, sillä kylän talot olivat näiden kahden omistuksessa, eivätkä he päässeet vuosikymmenien aikanakaan sopuun jaoista ja uudisrakennuksista. Jako tehtiin vuonna 1795. Kun Boisman hukkui Puujokeen vuonna 1796, kupariseppä Karlstedt sai haltuunsa koko rusthollin taloineen. Karlstedtin kuollessa vuonna 1804 oli rustholli jo jaettu hänen kolmen poikansa kesken; vanhin asui Kartanossa, nuorin Penttilässä ja keskimmäiselle rakennettiin Sillantaka -niminen talo Puujoen toiselle puolelle. Puujaan talot pysyivät perillisillä lähes kolmen sukupolven ajan, mutta he menettivät ne vararikon vuoksi. Sillantaka siirtyi vuonna 1871 kanttori Josef Palanderille, ja vuonna 1917 sen omistajaksi tuli Vilho Vanhatalo. Penttilän talon sai vuonna 1879 Kalle Valfrid Liljefors, ja vuonna 1903 Kalle Artturi Liljefors sai Kartanon, jota oli siihen asti pitänyt Adolf Karlstedt. Vuodesta 1925 Kartanon omistajaksi mainitaan Paavo Liljefors.
Isonvihan jälkeen syntyivät Hausjärven ensimmäiset torpat Puujaaseen, jossa oli pitäjäjän ainoa asumakartano, mutta kylän uudistalojenkin maille alkoi nousta torppia. Kartanon vanhoista torpista, Retuskalliosta ja Valkjärvestä tehtiin uudistaloja vuonna 1780 ja niiden perustajat olivat Kartanon ja Mäkelän lampuoteja ja heidän jälkeläisiään.
Nykyisin Puujaan kartanossa toimii Alastalojen yritys, joka tuottaa elintarvikkeita, vihanneksia ja suurkeittiötuotteita.
Lähteet
Keskitalo, Oiva: Hausjärven historia. Hämeenlinna 1964
Suomen maatilat. II osa. Hämeen lääni. Porvoo 1931
Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9