Putula

Häme-Wikistä

Putula sijaitsee Hämeenkosken keskustaajamasta pohjoiseen. Hämeenkoskella, kuten muuallakin Päijät-Hämeessä keskiaikaiset ryhmäkylät hajosivat 1800-luvulla toimitetussa isojaossa ja 1920-1930 -luvun uusjaossa. Putulassa on kuitenkin säilynyt tilakeskusten muodostama kylämäinen keskittymä.

Sijainti

Putulan kylä on rakentunut kylän halki kulkevan Putulanjoen ja siinä olevan kosken ympärille. Putulankulman läpi on kulkenut Ylisen Viipurintien pohjoinen haara. Kylän jo 1700-luvulla toiminnassa ollut kestikievari on ollut tärkeä pysähdyspaikka. Nyt kylän halki kulkee kapea ja mutkainen kylätie, jonka varrelle rakennukset ovat ryhmittyneet. Rakennukset sijaitsevat pienillä tonteilla lähes kiinni toisissaan.

Rakennuskanta on pääosin 1800-1900 -lukujen vaihteesta. Kylän pitkästä myllyperinteestä muistuttaa ilmeisesti 1900-luvun alusta oleva mylly. Kylän maisema on kumpuilevaa ja peltoja halkovat hiekkaiset harjut ja moreenimäet. Pellon ja metsän reunavyöhykkeet tarjoavat vielä kasvupaikkoja harjuilla kasvaville kuivan paikan kasveille sekä niittykasveille. Reunojen puusto on monimuotoista. Paikoitellen ongelmana on vieraslajien leviäminen tienvarsilla. Erityisesti lupiini on ongelmallinen Putulassa.

Putulan erikoisuutena on kaikille avoin yksityinen kyläkirjasto. Kosken kunta lopetti kunnallisen sivukirjaston joulukuussa 1988. Kyläläiset sisuuntuivat ja päättivät perustaa oman kirjaston. Kirjaston ylläpidosta vastaamaan perustettiin Putulan kirjasto- ja kotiseutuyhdistys ry eli PKKY. Elokuussa 1989 avattiin talkootyön voimin 200 kirjan Putulan kirjasto. Nykyisin kirjoja on jo noin 11 000. Putula valittiin 2003 Päijät-Hämeen vuoden kyläksi.


Aiheesta muualla


Lähteet