Pekka Purhonen

(synt. 1967)

Tietoa kuvataiteilijasta

Pekka Purhonen on luonut perustan taiteelliselle toiminnalleen varhain. Nuorena hän oli kiinnostunut käsillä tekemisestä ja sai Pelle Pelottoman lempinimen. Yläasteella hän innostui kirjoittamisesta, piirtämisestä ja maalaamisesta ja kävi sen jälkeen kuvataidelukion Savonlinnassa. Lahteen Purhonen muutti 1990-luvun alussa ja aloitti opintonsa Lahden taideinstituutissa.

Vähitellen maalaaminen ja piirtäminen jäivät vähemmällä, ja nykyisin työt syntyvät pääsääntöisesti rakentamalla. Purhosen taiteeseen liittyy usein myös elementtejä kuvanveisto-, performanssi- ja videotaiteesta. Monesti mukana on myös elektroniikkaa teosta liikuttamassa. Oman kädenjäljen näkyminen on Purhoselle tärkeää - hän tekee itse myös liikkuvien esineidensä sähkötyöt.

Vaikutteita ympäristöstä

Purhonen ei varsinaisesti dokumentoi ympäristöään, mutta saa siitä virikkeitä. ”Päijäthämäläisestä päätöksenteosta olen ammentanut lukuisia ideoita töihini”, hän kertoo. Joskus työn tulokset ovat piikikkäitä kannanottoja, joskus ovelia, katsojaa hauskuuttavia esineitä.

"Haluan tehdä taidetta, jossa voi yllättää itsensä. Teen havaintoja ympäröivästä maailmasta, mutta sitten ne vinksahtavat päässäni ihan kummallisiksi ideoiksi”, Purhonen kuvailee teostensa syntyä. Esimerkiksi Patsaansiirto-operaatio sai alkunsa Lahden kaupungin esimerkkiä seuraamalla. ”Arvelin, että kaupungilla on varmaan erityinen patsaansiirto-osasto”, Purhonen kertoo performanssistaan, jossa hän haalaripukuiseksi työntekijäksi pukeutuneena siirteli pronssipäätä ympäri Lahden keskustaa.

Purhonen on nähty kaupungilla myös auton ratissa "YK:n asennetarkastajana". Toisella kertaa hänellä oli katollaan Lahden suurimmat karvanopat.

Taide vaikuttamisen välineenä

Purhonen näkee taiteen keinona puuttua yhteiskunnan epäkohtiin. Kun toiset osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun lehtien mielipidepalstoilla ja eräät turvautuvat väkivaltaan tai alkoholiin, Purhonen käyttää hyväkseen taiteen mahdollisuuksia. Performansseillaan – tai purhormansseilla, kuten hän itse niitä kutsuu – Purhonen pystyy enemmän tai vähemmän hienovaraisesti ilmaisemaan mielipiteitään yhteisistä asioista. Tässä mielessä Purhosta voidaan pitää myös poliittisena taiteilijana.

”Tuon oman näkemykseni esille, mutta taiteen keinoin ettei kävisi tylsäksi. En halua pitkästyttää ihmisiä, vaan tuoda hyvää mieltä ja antaa ajattelemisen aiheita”, hän sanoo.

Totaliteettitaiteilija ja vakava humoristi

Työssään Pekka Purhonen osoittaa, että taiteeseen ei ole pakko suhtautua ryppyotsaisesti. Kokijalle taide voi olla hauskaa, vaikka tekijälle se ei aina sitä ole – etenkin, jos taiteilija ajautuu hankauksiin byrokratian rattaissa. Purhosen taiteilijantuskaa on viimeaikoina lisännyt tulkintaerot työvoimatoimiston kanssa, missä hänen ymmärrettiin olevan yrittäjä. Sinniteltyään tarpeeksi vailla riittäviä tuloja tai työttömyyskorvausta Purhonen päätti omintakeiseen tapaansa taistella taiteilijan asemansa puolesta ja ryhtyi nälkälakkoon. Samalla hän muutti arkihuolensa Nälkäperformanssiksi makaamalla kahden viikon ajan sairasvuoteella Lahden Taidepanimon Hiivahuoneessa vierellään tyhjä jääkaappi – joka päivä kaksi tuntia kerrallaan.

Tinkimättömyytensä vuoksi Purhosta on määritelty muun muassa totaliteettitaiteilijaksi. Itse hän kuvaa itseään vakavaksi humoristiksi ja sanoo olevansa nykyiseen tilanteeseensa kohtalaisen tyytyväinen.

Lähteet

Haastattelu Taidepanimolla kesäkuussa 2006 (Heli Vilja-Sarromaa ja Juha Pesonen).