Muistoja Mäntylinnasta

Erpo Lindgren, Villähteen pojat

Mäntylinna, Lahden Möysä seurakunnan paikka oli aivan toisenlainen kuin Buffalo (leirikeskus), ja myös käytöksemme sen mukaista. Siellä oli kahvila, josta ostettiin limsaa ja pullaa. Useasti kuuntelimme pappien puheita. Heitä kävi Mäntylinnasa monia, ja useat heistä kipusivat yhteiskunnan portailla korkealle. Mieleen muistuvat mm. Paarma, Honkila, Harves, Rantakari, Sormunen, Hovila ja Ranta.

Iltanuotiot olivat mieleenpainuvia ja unohtumattomia. Vieläkin niitä muistellessa tulee hyvä ja lämmin olo.

Sauna oli suosiossamme. Uitiin ja ongittiin, luvalla saimme käyttää venettä, jos ei ollut muita veneen tarvitsijoita. Kerran Pekka tai Kauppila sai ongenkoukun poskesta läpi ja meillä oli kiire soutaa vastarannalle lääkäriin.

Lentopallo oli meille uutta ja kiinnosti kovasti. Papitkin pelasivat lentopalloa, ja tietenkin ne Tytöt! Tikanheitto oli mukavaa ajankulua.

Joskus tehtiin ahkerasti talkootöitä. Saarnastuoli ja penkit, myös urheilukenttä. Kesäolympialaiset olivat huippusuositut. Monta kenttälajia ja uintikilpailut!

Vakituisena tai ehkä palkattuna Mäntylinnassa oli Dynamiitti-Topi.

Kun toiminta laajeni, tytöt saivat oman parakkinsa, jonne oli vaikea päästä. Itse en muista kertaakaan käyneeni kyläilemässä heidän parakissaan.

Seurakunnan poikien lempinimi oli Sikopaimenet. Emme kuuluneet heidän porukkaansa vaan olimme ylimääräisinä, ja sen saimme monesti huomata kaupungin poikien käytöksestä.