Lammin Pasaapeli
Lammilla Hämeenlinnan kaupungissa on lähellä kirjastoa Pasaapelintie ja Pasaapelin koulu.
Nimen historiaa
Lammin kirkonkylässä eli 1700-luvun loppupuolella Matti Juhonpoika -niminen ruotusotamies. Kustaa II Aadolfin aikana pitäjän asekuntoiset 15 vuotta täyttäneet miehet jaettiin kymmenmiehisiin ruotuihin. Niistä määrättiin sotapalvelukseen 18 - 40 -vuotiaat miehet, jotka eivät olleet isäntiä. Lammille perustettiin 50 ruotua. Yhden ruodun muodosti kaksi isompaa tai 3 - 4 pienempää taloa. Ruotu huolehti ruotusotamiehestään ja lähetti hänet sotaan tarvittaessa. Ruotulaitoksesta ei pidetty - sota vei paljon miehiä - joten monet rengit ja pojat piileskelivät ja karkailivat.
Tuohon aikaan ei sukunimiä yleensä käytetty, mutta esimerkiksi käsityöläisen tai sotilaan ammateissa nimi oli tärkeä henkilön erottamiseksi muista samannimisistä. Sotilaille annettiin usein lyhyitä ja nasevia ruotsinkielisiä nimiä, jotka kuvasivat kantajansa ominaisuutta tai ulkonäköä. Ilmeisesti Matissa ei ollut mitään erikoista, vaan hän oli ihan tavallinen, sopiva eli "passeli" sotilaaksi. Hän sai nimen Matts Pasabel.
Vuonna 1758 Matti Pasaapeli vei parikymmenvuotiaana vihille Hakkalan pikkupiian, 17-vuotiaan Maija Juhontyttären. Nuori aviopari asettui asumaan sotilaan pienen pellon ympäröimään torppaan Untulaan, Ormajärven rannalle. Kahdenkymmenen palvelusvuoden jälkeen Matti saattoi siirtyä siviiliin, yhä hyvissä voimissa. Hän ryhtyi vuokraviljelijäksi eli lampuodiksi vuonna 1778 Mikkolan rälssitilalle, joka sijaitsi kirkonkylässä. Tilalla oli toinenkin lampuoti, Antti Juhonpoika, joka asui päärakennuksessa, ja Matti perheineen pihan toisella puolella pirtissä. Tätä pirttiä alettiin kutsua isäntänsä nimellä Pasaapeliksi.
Pasaapelin asuinpirtti purettiin vasta 1900-luvulla. Vanhemmat kirkonkyläläiset muistavat sen seisseen kirkon vieressä olevan hautausmaan pohjoisen portin kohdalla, tien toisella puolella. Matti Pasaapeli kuoli vuonna 1794, ja hänen vävynsä jatkoi lampuotina Mikkolassa. Pasaapeli -nimi jäi elämään kansan suussa ja sen mukaan nimettiin katu ja koulu sen varrella.
Lähteet
Lammin pitäjän historia I. Hämeenlinna 1972. ISBN 951-95061-0-1