Kirjastoautotoimintaa Hartolassa
Tästä kaikki alkoi ja Sisulla siitä selvittiin
Juhannusviikolla 1973 Kekkosen kolmannella kaudella aloitti keltamusta Sisumme - ensimmäinen kirjastoautomme - taipaleen Hartolan raiteilla. Alku aina hankalaa: autolla ei vielä alkuvaiheessa ollut vakituista, kirjastoautotoimintaan keskittynyttä kuskia. Lehtisen Ritva, oli muuten tuohon aikaan melkoinen harvinaisuus - nainen kirjastoauton ratissa - aloitteli reittien kiertoa. Kekäläisen Pekka myös oli vuoden päivät puikoissa.
Etyk-vuonna 1975 Salosen Aulis siirtyi keskikoulun talkkarinkopista Sisun puikkoihin, hommaten työn ohessa kirjekurssilla pätevyyden työhön, tätä sarkaa Aulis kyntikin sitten Juhannukselle 2001 saakka, jolloin vahtivuki vaihtui ja kirjekurssi tämän kirjoittajaa kutsui taas, nyt pelattiin tietokoneilla.
Välillä, jopa fysiikan lakeja kumoten, jaksoi Sisu sinnitellä autokorjaamojen riemuksi Manun toiselle kaudelle kesälle 1989, jolloin uusi uljas Yölintu- niminen automme kurvasi Kuninkaantielle, uuden kunnankirjaston uudelle autotallille.
Yölinnun, ei sen orkesterin, aika
Kesäkuussa 1989 Paavi Johannes Paavali II poikkesi Suomessa. Hartolassa parisen vuotta aikaisemmin Suomen ainoaksi Kuningaskunnaksi julistautuneen Hartolan raitteja alkoi kiertämään joenrantamaisema kyljessään uljas Yölintumme.
Salosen Aulis jatkoi, Laineen Auliksen tuuratessa hartolalaisten asiakkaiden palvelemista, Sysmään ja Pertunmaalle myyttin lisäksi kirjastoautopalveuja. Kesällä -90 sattui sellainenkin harvinaisuus, että kesä-Aulis oli linjalla koko kesän, sen jälkeen moista ei ole sattunutkaan ja pitkävetokerroin, että sattuisi, on alle yhden.
Kesäkuussa 2001 tapahtui taas mainittavaa, 28-vuotisen uran kirjastoautopalvelujen etulinjassa Hartolassa tehnyt Aulis Salonen sai etuliitteen emeritus, Elfvengrenin Jari jatkoi taapertamalla Auliksen polkemaa uraa. Myyntipalvelua jatkettiin Sysmän korvautuessa Joutsalla. Kyläkoulut vähenivät, maaseutu hiljenee, mutta rautaisen vakaa usko autotoiminnan kehittämiseen ja uusien toimintamuotojen keksimiseen Hartolan kirjastossa jatkui, tehtiinpä autosta liikkuva kuntamarkkinointiyksikkö, jolla käytiin Eduskunnassa Helsingissä, Vantaalla ja Lahdessa muutamaankin kertaan markkinoimassa kuntaa.
Kunnallistalouden kurjuus kulminoitui 2007 paikkeilla, Yölinnun kirjastoura alkoi olla kustannustehokkaasti ohi. 18-vuotinen ajo alkoi Suomen suolatuimpiin tieosuuksiin kuuluvan Hartolaa halkovan nelostien haperoittaessa auton alustaa. Yhtä ja toista olisi ollut tekniikkapuolessakin fiksattavaa. Uuden auton haikailu ammuttiin alas, valtionapuakaan ei pieni kunta yksinään olisi hevin saanut.
Syksyllä 2007 käänsimme katseemme eteläiseen naapuriin, Heinolaan päin. Kauppakatu kakstoistasen kulmahuoneessa kävimme neuvotteluja Heinolan kirjastoauton Kailaan rientämisestä apuun hartolalaisten lukujanoa sammuttamaan.
Kappas, sehän on Kailas.
Uuno on numero yksi, laulussa lauletaan. Runoilija Uuno Kailaan mukaan nimetty kirjastoauto aloitti elokuussa 2008 urakkansa Hartolan-Jarin kuskaamana Hartolan puoleisilla pysäkeillä, Heinolan - Marko jatkaessa Heinolan osuudella. Samassa rytäkässä kun yhteistyö alkoi , siirryttiin niin Heinolassa, kuin Hartolassakin online-aikaan kirjastojärjestelmissäkin autoissa, nyt oltiin reaaliajassa. Pari vuotta myöhemmin kolleega Pasi Hollolasta asensi meille asiakasnettikoneen, näin palvelumme olivat samoissa mitoissa kivijalkakirjastojen kanssa.
Tulevaisuus, mitä se tuo ?
Liekö tuo Karjalaisen Ahti, joka sanoi että ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, nyt kahvinporot kertoilevat jotakin. Paavo Arhinmäen putiikki, Opetus- ja kultuuriministeriö on myöntänyt Heinolalle vuodelle 2016 valtionavun uuden kirjastoauton hankintaan, jännä nähdä mitä tuleman pitää, pysykäähän kanavalla...
JE.
Välillä mentiin tasaisesti ja vakaasti, välillä hieman pomputellenkin, mutta perille päästiin, kuljettajan 40-vuotispäivän yllätys ensimmäiselle pysäkille mennessä, merkkipäivää vietettiin hyllytellen.