Kauppakoulu
Olipa kerran, niinhän sadut alkavat, mutta tämä satu on aivan totta. Nykypäivinä hyvin monet asiat muuttuvat, uusiutuvat. Liikelaitokset, yritykset, koulut ym lopettavat ja niistä tulee uusittuina aivan toisenlaisia. Näin tämäkin satu päättyy.
Kauppakoulun perustaminen
Suomessa alettiin perustaa kaupan alan oppilaitoksia siinä 1800-luvun loppupuolella. Oli taloudellista nousua ja päätettiin parantaa kaupankäynnissä myynnin tehoa. Hämeenlinnan kauppiasyhdistyksessä oli asia esillä jo 1883. Asiaa harkittiin ja niin sitten perustettiin syksyllä 1900 kauppa-apulaisia varten koulu, se sai nimekseen Liikeapulaiskoulu. Opiskelu tapahtui töiden jälkeen illalla. Liikeapulaiskoulu toimi aina kevääseen 1947.
Kaupunginvaltuustossa pohdittiin kauppakoulun perustamista. Kokouksessa 26.4.1919 kauppakoulun syntysanat lausui A.Gust.Skogster. Hän ilmoitti, että tekee koulun perustamista varten lahjoituksen. Ja niin koulu alkoi 6.10.1919. Koulu toimi ensin kaupungin omistamassa kiinteistössä Raatihuoneenkatu 6:ssa, sitten Birger Jaarlinkatu 6:ssa ja sen jälkeen Birger Jaarlinkatu 2:ssa. Tämä koulurakennus ja tämä Kauppakoulu on minulla rakkaana muistoissa vielä näin monien vuosien kuluttuakin.Tämä oli minun kouluni vuosina 1943 - 1945.
Birger Jaarlinkatu lasketuu itäsuuntaan melkein Vanajaveden rantaan. Isohko yksikerroksinen puinen koulurakennus oli melkein rannassa. Rivi korkeita ikkunoita, sitten ovi, jonka yllä oli koristeellinen peltinen katos. Ovesta kouluun sisään. Leveät puiset korkeat raput. Sitten ylätasanne ja vasemmalla ovi eteishalliin. Hallin oikea seinusta oli vaatenaulakkona. Vasemmalla puolella ovi opettajien huoneeseen. Eteishallin seinällä oli monta kehystettyä valokuvasuurennosta koulunsa päättäneistä oppilaista vuosienkin takaa. Muistan ainakin yhden valokuvataulun hyvin. Siinä ovat vuoden 1932 oppilaat. Eturivissä viides vas. on sisareni Toini Lahti. Hän kävi ensin Hämeenlinnan Yhteiskoulussa keskikoulun ja sen jälkeen kaksi vuotta kauppakoulua.
Eteisestä johti ovi kahteen koulun luokkahuoneeseen. Vasemman puoleinen, jossa ikkunat Birger Jaarlin kadulle päin, oli suurempi luokkahuoneista. Se toimi myös juhlasalina. Luokan seinällä oli maalaukset Kauppakoulun perustajista. Muotokuvista muistan kauppaneuvos Anders Gustaf Skogsterin muotokuvan, sekä kirjakauppias Enok Rytkösen ja kauppias Oskar Isakssonin muotokuvat.
Toinen luokkahuone oli vähän pienempi. Sen ikkunat olivat pihalle päin. Kummassakin huoneessa oli kaksi suurta valkeasta kaakelista valmistettua uunia. Voimakas tervanhaju tuntui joka huoneessa. Lattialankut olivat kai tervalla kyllästetyt. Niinpä tervanhaju tuo aina koulun ja nuoruuden mieleeni.
Juhlasalin takana oli vielä huone, se oli konekirjoitushuone. Siellä ahkerasti harjoittelimme konekirjoitusta. Kymmensormijärjestelmä tuli tutuksi niin, että osasi vaikka silmät sidottuina kirjoittaa. Koneeni oli ehta Remington.
Sitten oli vielä käytävä, jossa meillä oli oma kirjakauppa. Yksi toverikunnasta myi siellä kaikenlaisia vihkoja mm kirjanpitovihkoja, lyijykyniä, kumeja ynnä muuta. Oppikirjoja oli hyvin vaikeata saada kirjakaupoistakaan. Sota oli siihen syynä. Useimmat oppikirjat oli ostettava edellisen vuoden oppilailta. Niin minäkin ostelin kirjani. Muistan myyneeni kouluni päätyttyä Saksan kauppakirjeenvaihdon oppikirjan Mollelle. Rauni Mollberg, hänethän tunnettiin vuosia myöhemmin etevänä elokuvaohjaajana.
Käytävän päässä oli ovi talonmiehen kamariin ja keittiöön. Siellä olivat kuisti ja portaat pihamaalle, mutta niitä ei saanut käyttää. Kadulle vaan happea haukkaamaan ja seisoskelemaan välitunneilla. Pihanperällä oli ulkohuoneet. Vettä en muista koko talossa olleen. ei ainakaan oppilaiden käyttöön. Ai niin, talonmiehen keittiössä oli vesijohto.
Erinomaista opetusta
Vaikka tilat ja ympäristö olivat vaatimattomat, oli opetus vallan erinomaista. Vakituisiksi palkattuja opettajia oli ehkä kaksi, mutta tuntiopettajia oli monta ja pätevää. Koulun rehtori Väinö V. Virtanen oli hyvä ja asiallinen opettaja. Kauppaoppi ja -oikeus, Liikkeenhoito ja myyntioppi, Konttorityöt ja Kirjanpito olivat hänen opetusaineitaan. Kirjanpito oli minun mieliaineeni. Tulivat debetit ja kreditit tutuiksi. Vieläkin kuulen korvissani rehtorin toistaman sanonnan "Muistakaa mitä todella tapahtuu". Kun tämän muisti ja ajatteli, niin tulivat varmasti tilitapahtumat kirjattua oikeisiin paikkoihin.
Maisteri Taimi Savola oli kertakaikkiaan mainio opettaja. Saimme häneltä oppia monia tärkeitä asioita. Ihan sellaisia yleissivistykseen kuuluvia. Hän kehoitti tallettamaan mieleemme muutamia latinankielen lauseitakin sanoen, että niitäkin on hyvä opetella ja muistaa. Hän opetti mm suomenkieltä, ruotsinkieltä ja saksankieltä. Ajan hengen mukaan valitsimme saksankielen toiseksi vieraista kielistämme. Näihin kaikkiin kieliin kuului myös kauppakirjeenvaihdon opetus.
Matematiikan opettaja R.Heino opetti mm kauppalaskentoa. Terävä ja tarkka, hänellä oli silmät selässäkin. Olihan niitä oppiaineita. Kauppakoulun päästötodistuksessa oli 19 oppiaineen arvostelunumerot ja A.Gust.Sokgsterin allekirjoitus
Toisen lukuvuoden kevään tenttiaika oli kovaa. Tentit olivat aivankuin ylioppilaskirjoituksissa. Vain muutama tentti viikossa Oli suullisia ja kirjallisia tenttejä. Ja mikä onni, kun sai niistä hyväksytyt arvosanat.
Mitähän virkaa sillä kemian oppimisellakin on ollut? Todistuksessani olin vallan kahdeksikon arvosta sitä oppinut. Ja pikakirjoitus oli kiva oppia. Kukaan ei kotona osannut lukea päiväkirjaani. Niin, ja "taara on tavaran loora"
Päivät olivat pitkiä. Kahdeksalta aloitimme, mutta keskipäivällä oli tunnin tai kahden ruokailutauko. Omia eväitä söimme. Useimmat oppilaat olivat keskikaupungista tai lähiseudulta, mutta oli myös paljon oppilaita toisista kaupungeistakin, Lahdesta, Helsingistä, jopa ihan pohjoissuomesta. Toisia kauppakouluja oli varmaankin hyvin harvassa kaupungissa.
Sotatalvena kaipailimme turenkilaista tyttöä tunnille. Tulihan hän, pari tuntia myöhästyneenä. Kuinkas sinä noin myöhästyit? Juna ei tullut ja oli tultava suksilla. Viholliskoneet olivat pommittaneet rataa, eivätkä junat päässeet kulkemaan. Kouluun oli päästävä , vaikka suksilla Turengista asti. . Mikä reipas tyttö !
Koulu antoi paljon muutakin, kun vain kirjaoppeja. Esitelmiä pidettiin. Harjoiteltiin kokouksien kulkua. Oli puheenjohtaja, joka antoi puheenvuorot. Asiat nuijittiin päätökseen. Oli sihteeri ja ääntenlaskijat. Siis aivan todentuntuiset kokoukset.
Toverikunnan tehtävänä oli suunnitella ohjelmat illanviettoihin. Innostus oli mahtavaa. Esitimme näytelmiä, laulua, runoja, kansantanhuja. Kansalaisopiston opettaja Ahto Vilkman kävi meille tanssit ja tanhut opettamassa.
Elimme sota-aikaa ja pulaa oli kaikesta. Hyvin harva omisti kansallispuvun, mutta ystävät lainasivat. Ja me tanssimme. Yleisöä oli juhlasalin täydeltä. Varsinkin läheisen Lyseon pojat olivat innokkaina katsomossa.
Toverikunta päätti, että nyt lähdemme kaupungin sotasairaaloihin virkistämään haavoittuneita. Muistan esiintymisemme Keskuskansakoulun juhlasalissa. Sali tupaten täynnä haavottuneita. Hoitajat olivat kärränneet sinne potilaita myös sänkyineen. Jännittävää. Sitten esiinnyimme. Oli laulua, tanssia, runoa, näytelmä ja sketsikin. Markus-setä mikrofooneineen. Lapset ympärillä vastaamassa ja esiintymässä aivankuin yleisradion Lastentunnilla. Joku lapsi unohti runonsa ja sitten itketti. Markus-setä lohdutti
Minulla oli luettavana ja laulettavana ballaadi Sepeteus ja Helena. Meillä esiintyjillä oli mukavaa. En tiedä oliko yleisöllä. Ainakin yksi nuori käsivarteensa haavoittunut sotilas oli pitänyt esiintymisestämme, koska tuli juttelemaan ja pyysi lupaa saattaa minut kotiin.
Onneksi ei Hämeenlinnaa pommitettu jatkosodan aikana ja niin saimme rauhassa käydä koulua.
Sota loppui. Kevätlukukaudelle tuli neljä sodasta siviliin kotiutettua entistä kauppakoululaista jatkamaan kouluaan. He saivat päästötodistuksen keväällä meidän kanssamme.
Koulun päättyminen keväällä 1945
Kauppakoulu 1945 kevät. Kuvassa 13 miesoppilasta ja 26 naisoppilasta on juuri saanut todistuksensa. Opettajat kuvassa Sakari Nieminen, Taimi Savola, Väinö V.Virtanen, M.Kuusi
Kevätjuhlaan mennessä oli suurin huoleni, mistä saada kengät. Ainoat nahkajalkineeni olivat hajonneet, uusia nahkakenkiä ei saanut mistään. Oli ostettava "puukengät". Valkoiset ja somathan ne olivat, mutta ensimmäinen kova kevätsade ne tuhosi, remmit irtosivat, kengät hajosivat.
Me koulumme päättäneet jätimme koulun ja siirryimme työelämään. Kauppakoulu jatkoi elämäänsä samanlaisena vielä viisi vuotta. Koulu muutti vuonna 1950 Hämeenlinnan yhteiskoulun entiseen rakennukseen. Vuonna 1954 siirtyi Kauppakolu kauppiasyhdistykseltä Hämeenlinnan kaupungin omistukseen. Vuonna 1956 aloitti toimintansa kauppaopisto. V 1961 aloittivat toimintansa ylioppilasluokat ja nykyinen koulurakennus valmistui huhtikuussa 1965
Kauppaoppilaitos suuntautui vahvasti tietotekniikkaan. Vuonna 1978 alettiin kouluttaa atk-merkonomeja ja vuodesta 1985 datanomeja. Kauppaoppilaitoksen nimi muutettiin v 1989 Hämeenlinnan liiketalouden ja tietotekniikan instituutiksi. Toinen suuri hallinnollinen muutos tapahtui syksyllä 1999. Tilalle tuli Koulutuskeskus Tavastia Kauppa ja ja hallinto, se on osa suurta toisen asteen ammatillista koulutuskonsernia Koulutuskeskus Tavastiaa.