Kalkkola

Kalkkola

Immilän läntistä osaa kutsutaan Kalkkolaksi. 1500-luvun maakirjoissa esiintyy sukunimi Kalkko ja talo kuului Immilän jakokuntaan yksittäistalona. 1500-1600 luvuilla siellä oli enimmillään kolme taloa. Alkuperäinen raja Immilää vastaan oli Tyrisevänoja – Tulitussuonoja, mutta isojaossa alue laajeni etelässä Iso-Kukkaselle. Lisäksi Lamminsuo kuului Kalkkolalle.

Kalkkolan yksittäistalo sai uuden omistajan 1672, josta polveutuvat Jussilan, Marttilan, Eerolan ja Ristolan talot sekä suvut. Isojaossa 1787-1800 kaksi kylän neljästä talosta, Jussila ja Ristola, siirrettiin Ala-Kalkkolaan Salajärven rannalle. Kun Jussilasta eronnut Pajari liitettiin siihen takaisin 1900-luvun alussa, alettiin taloa kutsua Takalaksi.

Uusjaossa 1925-1932 Ristolan puolikas siirrettiin Vehkosillalle.

Nykyisin vanha Kalkkola on autio ja metsittymässä. Ala-Kalkkolassa on edelleen kaksi maalaistaloa. Kylän rannoilla Sala- ja Ruuhijärvellä on runsaasti loma-asutusta. Salajärven rannalla on muutama jo autonomian aikana rakennettu huvila.

Esihistoria

Salajärven rannalla on Linnavuori, jossa on myös kalliopiirroksen fragmentti. Linnakallion läheltä on tehty arkeologisia irtolöytöjä. Nuottakallioilla on lapinraunio. Salajärvi on luultavasti ollut lähikylien asukkaiden turvapaikka vaikeina aikoina. Noin neljän hehtaarin kokoinen Kangassaari oli aiemmin nimeltään Hätäsaari.

Lähteet:

• Nastolan historia osa 1, Anneli Mäkelä 1979. ISBN 951-99201-3-7
• Immilän Myllymäki, Immilän ja Arrajoen asutushistoriaa, Matti Oijala 1999, ISBN 952-91-1121-5.
• Huvilaelämää Päijät-Hämeessä, Päijät-Hämeen tutkimusseura 2010, ISBN 978-951-96338-2-4.