Kaarle O. Lindeqvist

Historiantutkija, rehtori, professori Kaarle Olavi Lindeqvist syntyi vuonna 1858 Tampereella ja kuoli vuonna 1927 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat nahkurimestari Emanuel ja Amanda Nathalia Lindeqvist. Hänen puolisonsa oli Anna Mathilda Lampén. Kaarle Lindeqvist kirjoitti väitöskirjansa Suomen oloista Ison vihan aikana vuonna 1886. Hän tuli Hämeenlinnan lyseon historian ja suomenkielen lehtoriksi vuonna 1888. Hän oli erittäin pidetty opettaja. Lindeqvist toimi myös koulun rehtorina vuosina 1890-1903. Tohtoriksi valmistumisen jälkeen Lindeqvist nimitettiin Helsingin yliopiston Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian dosentiksi.

Hämeenlinnan aika

Toimiessaan opettajana Hämeenlinnan lyseossa Lindeqvist jatkoi tieteellistä työtään; hän kirjoitti tutkielmia muun muassa Historialliseen aikakauskirjaan, Historialliseen arkistoon ja Valvoja -lehteen. Lindeqvist kirjoitti Hämeenlinnan aikana Suomen ja yleisen historian oppikirjat, joita luettiin vuosikymmenet Suomen oppikouluissa. Suomen historian yleisöpainoksessa Lindeqvist korosti sosiaali- ja taloushistoriaa.

Kaarle Lindeqvist tutki kotikaupunkinsa historiaa ja alkoi kirjoittaa sitä koskevia teoksiaan Hämeenlinnassa asuessaan. Hämeenlinnan historian II osa käsitteli Kaupungin historiaa Ruotsin vallan aikana ja ilmestyi vuonna 1926. Kolmas osa käsitteli Hämeenlinnan kaupungin historiaa vuosina 1809-1875 ja ilmestyi Lindeqvistin kuoleman jälkeen vuonna 1930. Hän kirjoitti myös vuonna 1928 ilmestyneen teoksen Hämeenlinnan käsityöläiset ja Hämeenlinnan käsityöläis- ja tehtailijayhdistys. Historiantutkija oli tässä teoksessan erityisen tarkka lähteiden tutkija, mutta hänen kirjoitustapansa on elävä ja havainnollinen, kaukana ajalleen ominaisesta mahtipontisuudesta.

Kaarle Olavi Lindeqvist oli kaupungin valtuusmiehenä yli kymmenen vuotta ja valtuuston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1900-1903.

Tieteellinen työ jatkuu

Vuonna 1907 Kaarle Lindeqvist siirtyi Helsingin suomalaisen tyttökoulun ja jatkoluokkien historian ja suomenkielen lehtoriksi. Samaan aikaan hän jatkoi tutkimuksiaan ja kirjoitustyötään. Hänen väitöskirjansa sai jatkoa, ja vuonna 1919 ilmestyi paljon laajempi teos Ison vihan aika Suomessa. Siihen hän oli lisännyt uutta aineistoa. Teos oli vuosikymmenten aikana lähes ainoa kattava ja luotettava tutkimus aiheesta, johon usein liitettiin sortokauden piirteitä. Lindeqvistin lähestymistapa oli kiihkoton, ja hän kuvasi lähinnä tavallisten ihmisten elämää ison vihan aikana.

Lähteet

Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989. Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4