Ilmari Tapiovaara
Kouluvuodet
(Yrjö) Ilmari (Imma) Tapiovaara oli viides Tapiovaarojen yhdestätoista lapsesta. Kouluaikoinaan hän piirsi pila- ja sarjakuvia humoristisiin ajanvietelehtiin Mikko Vilkastukseen ja Ajanvietteeseen. Ilmari Tapiovaara valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun huonekalupiirustusosastolta sisustusarkkitehdiksi 1937. Opiskeluaikana Tapiovaaraan vaikuttivat Alvar Aallon ja Artekin Nils Gustav Hahlin ajatukset muotoilusta. Valmistumisen jälkeen hän lähti Ranskaan tutustumaan Pariisin maailmannäyttelyyn ja pääsi samalla matkalla avustajaksi Le Corbusierin toimistoon.
Sisustusarkkitehti ja opettaja
Vuonna 1938 Tapiovaara valittiin Asko Oy:n suunnittelijaksi ja taiteelliseksi johtajaksi. Syksyllä 1939 järjestettiin Helsingissä asuntonäyttely, joka kuitenkin jouduttiin sodan vaaran vuoksi pian sulkemaan. Näyttelyssä oli esillä Tapiovaaran Askolle suunnittelema pienasunnon monitoimikalusto. Kalusto sai hyvän vastaanoton, mutta sitä ei koskaan markkinoitu, sillä Asko koki kaluston liian modernistiseksi. Tapiovaara siirtyi v. 1941 Keravan Puuteollisuus Oy:n taiteelliseksi ja kaupalliseksi johtajaksi. Vuonna 1951 Tapiovaara perusti puolisonsa sisustusarkkitehti Annikki Hyvärisen kanssa Helsinkiin oman suunnittelutoimiston, joka laati sisustukset mm. Lauttasaaren kirkkoon, hotelli Marskiin, Domus Academicaan ja Otaniemen teekkarikylään sekä lukuisiin kouluihin ja ravintoloihin. Hämeenlinnassa hän suunnitteli kotitalonsa paikalle nousseen William´s pubin sisustuksen. Hänen suurin kalustamisprojektinsa oli kuitenkin Leningradin 4000-paikkaisen konserttisalin kalustaminen 1966-1967.Suunnittelijana Tapiovaara korosti voimakkaasti suunnittelijan yhteiskunnallista vastuuta.
Ilmari Tapiovaara toimi Taideteollisessa keskuskoulussa vuodesta 1950 sisustusarkkitehtuurin pääopettajana ja osaston johtajana. Päätoimisena opettajana hän oli vain muutaman vuoden, mutta Taideteollisessa keskuskoulussa ja sen seuraajassa, Taideteollisessa korkeakoulussa, hän opetti vuoteen 1980 saaakka. Vuosina 1952-53 Ilmari Tapiovaara oli muotoiluosaston johtajana ja apulaisprofessorina Yhdysvalloissa Illinois Institute of Technologyn muotoilukoulussa sekä työskenteli jonkin aikaa laitoksen johtajan Mies van der Rohen toimistossa. 1950-luvun lopussa hän lähti Paraguayhin YK:n kehitysyhteistyötehtäviin suunnittelemaan kalusteita ja 1970-luvun puolivälissä hän oli Mauritiuksella samantyyppisessä projektissa. Jugoslaviassa hän osallistui asiantuntijana huonekalu- ja puuseppäteollisuuskeskuksen kehittämiseen.
Huonekalusuunnittelija
Vuosina 1946-47 Ilmari Tapiovaara suunnitteli yhdessä vaimonsa Annikki o.s. Hyvärisen kanssa kalusteet Domus Academican uuteen opiskelija-asuntolaan Helsinkiin. Tunnetuin Ilmari Tapiovaaran suunnittelemista huonekaluista on tuolloin suunniteltu Domus-tuoli, jota myytiin miljoonittain - myös Ruotsiin ja muualle Eurooppaan sekä Yhdysvaltoihin. Otaniemen Teekkarikylään suunniteltiin Lukki-tuoli, jossa käytettiin taivutettua metalliputkea. Vuonna 1949 Tapiovaara suunnitteli Fanette-pinnatuolin, josta tuli suurmenestys Ruotsissa ja jota Askokin ryhtyi myöhemmin valmistamaan. Vuonna 1956 syntyi Askolle Madamoiselle-lepotuoli, josta tuli pitkäksi aikaa suorastaan Askon tunnusmerkki. Milanon triennaaleissa Ilmari sai kaikkiaan kuusi kultamitalia vuosina 1951-1964. Huonekalujen lisäksi Ilmari Tapiovaara suunnitteli myös leikkikaluja, ruokailuvälineitä, solmioita, tapetteja ja valaisimia. Nykyään Taideteollinen korkeakoulu jakaa joka toinen vuosi Ilmari Tapiovaara -muotoilupalkintoa.
Katso myös
Lähteet
- Hämeenlinnalaisia 1639-1989.1989. ISBN 952-90045-2-4
- Rinne, M. 2008. Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia. ISBN 978-951-851-134-5
- Design Forum Finland