Hikiä
Hikiä on kylä Hausjärvellä.
Rälssimaata
Vuonna 1539 Hikiässä oli kuusi taloa, joita kutsuttiin myöhemmin nimillä Raivala, Brusila, Kartano, Hengetöin eli Pakkala, Seppälä ja Isotalo. Brusilan talo on yhä paikallaan vanhalla kylänraitilla, joka erkanee Helsingin maantiestä suunnilleen Pässinlukonmäen kohdalla. Talo sai nimensä suvusta, joka hallitsi sitä vuoteen 1919 asti. Vuonna 1543 kylässä oli seitsemän taloa, mutta 1570 -luvulle tultaessa uusi talo oli sulautunut rälssitaloihin. Vuonna 1559 Seppälä, Isotalo, uusi talo ja yhdeksän muuta oli läänitetty amiraali Hannu Björnramin puolison Ingeborg Boijen rälssiksi. 1500-luvun puolessavälissä kovat ajat koettelivat Hikiän taloja, ja vain vanhat rälssit pysyivät asuttuina, muut autioituivat.
Vuonna 1649 kuningatar Kristiina lahjoitti autiotilat, Kartanon, Hengettömän, Rusilan ja Raivalan eversti Kasper Koskullille neljän asutun hausjärveläisen tilan ohella. Hikiän autiotiloille annettiin myös säterioikeus, mutta niistä ei tullut asumakartanoa. Eversti Göran Hornin tyttären, neiti Karin Hornin lampuodit hoitivat Seppälää ja Isotaloa, joiden maihin autiotilojen pellot oli liitetty. Autiotiloja yritettiin elvyttää, mutta tilanne ei parantunut, varsinkaan 1600-luvun lopun kuolonvuosien takia. 1600-luvun loppupuoliskolla Isotalo ja Seppälä siirtyivät Margaret Tawastin sisarelle, majuri Kristian Fredrik von Wedelin leskelle, Ingeborg Tawastille. Vuonna 1705 ne peruutettiin valtiolle, mutta parin vuoden päästä ne annettiin laamanni Erik Bosinille elinikäiseksi rälssiksi, ja hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1715 kapteeni Ernst Kristian Wrangellille.
Talot itsenäistyvät
Vuonna 1723 Hikiän kylän talot joutuivat jälleen kruunulle. Vuonna 1778 Isotalo jaettiin kahteen osaan talon pojan ja vävyn kesken. Kantatalo jaettiin kahtia taas vuonna 1790 ja niitä kutsuttiin Alimmaiseksi ja Ylimmäiseksi Isotaloksi; jälkimmäistä asutti vuodesta 1825 lukkarinpoika Pelet Adolf Lönnqvist. Isotalo toimi myös postitalona. Entinen päärakennus on peruskorjattu 1980-luvulla. Sen pihapiirissä on vanha hirsinen luhtiaitta. Isontalon nykyinen omistaja on Matti Leander. Myös Seppälä jaettiin kahtia veljesten kesken. Vanhemman veljen puolisko muutettiin kylästä Kaamustanmaalle ja sitä kutsuttiin Kaamos-Seppäläksi. Seppälän tila on kuulunut yli 300 vuotta samalle Seppälän suvulle.
Hengettömän tilan elvytti vuonna 1731 Lauri Yrjönpoika Torholasta. Tila jaettiin vuonna 1771 kantatilaksi ja Ylitaloksi. Tilat olivat yhdysviljelyssä, ja sen omistajia olivat Mattsonit ja Nikanderit. Vuonna 1862 kaupunginkirurgi Fredrik Pihlflykt tuli Hengettömän tilan omistajaksi, ja tilan jaetut puoliskot yhdistettiin. Vuonna 1897 talon nimi muutettiin Pakkalaksi, ja sen seuraavat isännät olivat Kalle ja Kalle Artturi Pihlflyckt.
Raivalan talo laajennettiin kahdeksi: Raivalaksi ja Halkomäeksi. Brusila toimi kestikievarina 1730-luvulta lähtien, ja se jaettiin vuonna 1799 kahdeksi tilaksi. Vuonna 1864 Brusilan tilat yhdistettiin, ja isännäksi tuli tarkastaja Karl Gustav Kyrklund.
Isotalon ja Brusilan naapurina vuosisatojen ajan ollut Kartano halottiin vuonna 1766 veljesten kesken. Jälkimmäisestä puoliskosta alettiin käyttää Kalkee -nimeä, ja sekin jaettiin vuonna 1789. Ridasjärveläiset isäntäveljekset, Tuomas ja Juho Aaponpoika saivat neljännestalot haltuunsa, ja vuonna 1855 edellisen poika, kestikievari Vilhelm Palander sai koko Kalkeen tilan. Hikiäntien toisella puolella oleva vanha päärakennus toimi kestikievarina, jossa vierailivat muun muassa Juhani Ahon ja Alexander Järnefeltin perheet. Palander kuoli vuonna 1904 ilman läheisiä perillisiä, sillä hänen poikansa oli kuollut jo aikaisemmin. Kalkeen nykyinen päärakennus on vuodelta 1889, ja se on peruskorjattu vuosina 1976 - 1980. Kalkeen pihapiirissä on vanha luhtiaitta ja vilja-aitta. Tilan nykyinen omistaja on Kari Alastalo. Kartano-niminen puolisko pysyi Juho Heikinpojan suvun omistuksessa. Sen päärakennus siirrettiin vuonna 1889 Selänojantien varteen. Myös vuonna 1847 rakennettu luhtiaitta siirrettiin vuosisadan vaihteessa nykyisen Kartanon pihaan. Kartanon isäntä on Juha Kartano.
Hikiän kylään kuuluu myös vuonna 1794 perustettu Nummenmaan tila, jonka pihapiirissä on 1700 - 1800 -lukujen vaihteessa rakennettu umpinainen jalka-aitta. Nummenmaa sai nimensä sitä 1900-luvulle saakka viljelleen isäntänsä mukaan. Nykyisiä omistajia ovat Maarannan perhe. Toinen Hikiän uudistaloista on vuonna 1787 perustettu Savela, josta kasvoi vauras talo.
W.F. Palanderin koulu
Selänojantien risteyksessä on vuonna 1889 kuolleen kunnallislautakunnan esimiehen, agronomi Vilhelm F: Palanderin suunnittelema alakoulu, jonka toteutti hänen isänsä, Kalkeen omistaja Vilhelm Palander. Koulu toimi vuodesta 1891 vuoteen 1952, jolloin rakennettiin uusi Hikiän koulu. Vilhelm Palander lahjoitti Kalkeen maista tontin ja lupautui rakentamaan sille koulutalon. Hikiän kylän muut talot lupasivat tuoda talven lämmityspuut koulua varten. Koulurakennuksessa oli luokkahuoneen lisäksi opettajan asunto. Ensimmäinen opettaja oli Kaarle Snellman. Hikiän ja lähikylien lapset saivat nauttia Palanderin koulussa Helsingissä pikkulapsille suunnitellun opetusohjelman mukaista opetusta, ja pian siitä tuli esikuva muille alakansakouluille. Koulu on nykyisin yksityisomistuksessa.
Hikiän rautatieasema
Vuosina 1867 - 1869 rakennettiin Hikiän rautatieasema Riihimäen ja Lahden väliselle rautatieosuudelle noin kahdeksan kilometrin päässä Riihimäen rautatieasemalta. Asemarakennusta laajennettiin vuonna 1873 Nylanderin suunnitelman mukaan ja vielä vuonna 1904 Bruno Granholmin piirustusten mukaan. Rennuksessa oli myös asemapäällikön asunto, ja sen pihapiirissä oli luontaisetuina sauna, navetta, aitta ja liiteri.
Hikiällä pysähtyvät kaikki rataosalla kulkevat Riihimäen ja Lahden väliset taajamajunat. Osalla vuoroista on suora yhteys myös Helsinkiin ja Kouvolaan.
Lähteet
Keskitalo, Oiva: Hausjärven historia. Hämeenlinna 1964.
Toivola, Lasse - Laitila, Jukka: Hausjärveläistä rakennusperinnettä vuosisatojen takaa. Riihimäki. ISBN 952-90-8007-7