Hauhon paikannimistä

Västinki

Pikkukylän nimellä aikaisemmin tunnettu talorykelmä [Eteläisten] kylän keskustan tuntumassa. Nykyisen Pikkutien varrella oli aikoinaan käsityöläisten ja sotilastorppien muodostamaa asutusta. Pikkukylässä oli myös kaivo, jota sanottiin pikkukaivoksi ja meijerikaivoksi, myös palokaivoksi, ja koko Västingin väki haki vetensä tästä kaivosta. Palokunta ruoppasi kaivon joskus 1960-luvulla. Nykyisellään alueella sijaitsee omakotitaloja ja mm. kaksi rivitaloa, toinen on vanhustentaloyhdistyksen omistama ja toinen Hauhon vuokratalot oy:n omistama. Alueelle johtaa Västingintie. Alueella on kesällä 2004 käynnistymässä uuden vuokratalon rakentaminen.

Västingissä oli mm. ruotusotamies, Oolannin sodan veteraani Sohlmannin pikkuinen asumus ja aitta. Alueen muut asumukset olivat lähes vieri vieressä, ja joku keksi sitten nimen Västinki ikään kuin Oolannin sodan muistoksi. Tämä Sohlmann – Suulmanni – kuoli aikanaan ja naapurit miettivät, mitä hänen rakennuksilleen pitäisi tehdä. Rakennuksilla ei suurtakaan arvoa ollut. Naapurit päättivät, että tehdään niistä alueen yhteinen sauna. Näin tapahtui yhteisymmärryksessä ilman sen kummempia sopimuksia, saunaa sanottiin porukkasaunaksi. Sauna toimi aina vuoteen 1926 saakka, jolloin lähin naapuri osti saunarakennuksen polttopuikseen.

Alvettula

Asutuksesta Alvettulan kylässä on olemassa tutkittua tietoa jo usean vuosituhannen takaa. Tämänkin kylän nimen alkuperästä on aina oltu kiinnostuneita eikä sitä olekaan kokonaan selvitetty. Y. S. Koskimies aprikoi kylän nimen arvoitusta laajasti Hauhon historian I osassa. Toisten arveluiden mukaan nimi saattaa muodostua kalevalaisesta sanasta alve, kalanpoikanen, joskaan kovin kaukana ei ole ajatus, etteikö nimi aikanaan olisi muodostunut ruotsin kielen sanasta älv, virta, suuri joki. Oli nimen laita miten hyvänsä, tosiasiaksi jää, että Alvettulan alue kuuluu pitäjän kauneimpiin paikkoihin ryhmäkylineen, peltomaisemineen, metsineen, kylän halki virtaavine jokineen sekä museosiltoineen. Kylässä on näihin aikoihin saakka säilynyt koulu ja kyläkauppa, kumpikin elävät kukoistuskauttaan. Kansakouluopetus alkoi aikanaan Hauholla nimenomaan Alvettulan kylässä, ja nykyisin 130 vuotta koulun perustamisen jälkeen koulussa on kolme opettajaa ja lukuvuotena 2003–2004 yhteensä 69 oppilasta. Kylästä on uuden vuosituhannen alussa tullut hyvin tavoiteltava asuinpaikka. 1990-luvulla rakennettiin yksityishenkilön toimesta kylään ”joulumetsä” uuden sillan kupeessa olevaan kuusivaltaiseen istutusmetsikköön. Talven pimeimpänä aikana valaistu metsikkö on houkutellut vuosittain väkeä kymmenin tuhansin eri puolilta maakuntaa katsomaan värivaloin valaistua maisemaa. Joulumetsän samoin kuin kyläkaupan kohtalo on juuri nyt tämän teoksen kirjoitusvaiheessa hieman epäselvä. Joulumetsän takana maantieltä päin katsoen on Vaarinkorpi-niminen peltolohko.

Kylää halkovan Alvettulanjoen ylittää kaksi siltaa, joista vanhempi on osa valtakunnallista tiemuseota. vanha silta oli uuden valmistuttua purkamisuhan alaisena, jolloin kyläläiset lähes yhtenä rintamana nousivat vastustamaan purkua, ja onnistuivat niin että siltaa ei purettu. Tätä siltahanketta ajaneesta aktiivijoukosta muodostu sittemmin kylätoimikunta.

Uuden vuosituhannen alussa Alvettulan kylä on kehittynyt monella tavalla. uudisrakentaminen on lisääntynyt, kunnallistekniikkaa on lisätty ja uusia asukkaita on muuttanut kylään. Viimeisin ulospäin näkyvä ovat syyskesällä 2004 kylää halkovalle tielle kylän kumpaankin päähän pystytetyt ns. taajamaportit. Kylä on vuonna 2002 valittu vuoden hämäläiseksi kyläksi.

Lavanluhta

Lavanluhta on vanha talonpaikka muutaman kymmenen metriä Alvettulan vanhan sillan pielestä Ilmoilaan päin. Paikalla on vieläkin jälkiä vanhasta asumuksesta, vielä sotienjälkeen 1950-luvun alussa paikalla oli asuttava talo. Vuonna 2004 on paikalle rakenteilla uusi talo.

Rikulanranta

Alvettulassa oleva vanhan sillan ja Haaviston (ent. Mökkälän) tontin välissä oleva noin 1/16 ha:n suuruinen yhteisalueena oleva rantakaista, vanha uitto- ja venesatama. Rikulanranta on ollut markkinapaikka vuodesta 1905 lähtien, jolloin Palssarin markkinat siirrettiin tänne. Nykyisin paikalla on kylän yhteinen uimaranta, virkistyspaikka, venesatama, tori- ja muiden tapahtumien pitopaikka, mm. veneilyharrastajien vuotuinen kokoontumispaikka. sen jälkeen kun Alvettulan vanha silta liitettiin osaksi valtakunnallista tiemuseota, pystytettiin tiehallinnon toimesta alueelle myös sillan historiaa selventävä opastuskilpi. Vanhan sillan purku-uhka aiheutti kylässä lähes kansanliikkeen, josta sittemmin kehkeytyi kylätoimikunta.

Kalisaari

Hauhon Isossa Roineessa, sen pohjoisimmassa päässä olevassa Vihavuoden koskeen päättyvässä lahdessa on saari nimeltä Kalisaari. Heikki Kaaranen Eteläisistä kertoi, että mainitussa saaressa on yhden kesäpaikan pihamaalla suuri myllynkiveä muistuttava pyöreä kivi, jossa on ihmiskäden tekemiä reikiä. Hän kyseli, onko tietoa tällaisesta ja voitaisiinko etsiä tietoa paikkakunnan ihmisiltä. Kiven rei’itykset ovat varsin vanhoja. Seppo Soittila kertoi saaneensa tietää, että saaressa olevaa rei’itettyä kiveä on aikanaan käytetty apuna tukkien uitossa. Tiedot ovat autoilija Urho Tuomiselta (s. 1920). Kalisaari sijaitseen hänen mukaansa kilometrin verran Vihavuoden kosken alapuolella eli Roineessa. Siellä oli toiminnassa vuosikymmenien ajan puutavaran niputuslaitteisto. miehet menivät sinne heti jäitten lähdettyä ja toiminta loppui, kun järvi taas jäätyi. Uitit tehtiin yläpuolelta lautta uittona ja koskeen lautat purettiin ja puutavara tuli hajanaisena virtana Roineen puolelle. Tämän jälkeen se niputettiin ja hinaajilla vietiin eteenpäin. Vallankin Viiala-yhtiö käytti paljon Kalisaaren niputtamoa koivutukkien niputtamiseen. Saaressa olevan kiven reiät ovat mitä luultavimmin olleet laitteiston ankkurointia varten.

Martti Viljanen, joka on syntynyt Vihavuodessa ja elänyt siellä lapsuutensa, kertoi, että Kalisaaressa on yksi valtaisan iso kivi, joka on myllynkiviteelmäs. Olivat hakanneet siihen keskireikää, mutta kivi oli haljennut reikää tehtäessä ja työ jäänyt siihen ja kivi paikalleen. Nämä tiedot Martti Viljanen oli saanut Erkki Lindholm -nimiseltä henkilöltä.

Vihavuoden myllyt

Hauhon entinen, jo edesmennyt poliisikonstaapeli Eino Koskela kirjoitti opinnäytteenään tutkielman poliisiopiston lopputyönä, jossa hän käsittelee pääosin Vihavuoden myllytoimintaa. Vihavuoden viimeinen mylläri oli Kalle Emil Rekola, joka juuri ennen talvisotaa muutti Hauhon kirkolle mylläriksi, myllynomistajaksi. Rekolan suku oli myllärinä neljäntoista sukupolven ajan. Vävyni Timo Rekola kertoi minulle kerran, että jos Kalle Rekola olisi jatkanut Vihavuodessa myllärinä eikä tullut kirkolle ja jos joku Kallen pojista olisi jatkanut myllärinä, olisi Timon poika Jarmo siinä tapauksessa 16. Vihavuoden Rekola-niminen mylläri. Ihme siis ei ole, että myllyä, sitä joka nyt on Hauho-seuran hallussa myllymuseona, sanotaan Rekolan myllyksi. Muita Vihavuoden asioita ei Eino Koskela tutkimuksessaan käsittele.

Vierailimme kerran, Erkki ja minä, Miehoilassa entisen asiakkaamme Heimo Maulan luona kyselemässä hänen vointiaan ja rupattelemassa. Siinä yhteydessä Heimo Maula kertoi, että hän rakensi Vihavuoteen ensimmäisen sähkölaitoksen ja veti sieltä sähkölinjan Miehoilan kylään.

Haluan vielä kertoa Vihavuoden kylän nimestä. Siitä saakka, kun kirkonkirjoja on pidetty kylittäin, on Vihavuoden kylä ollut ensin muodossa Vihavuoto tarkoittaen kylän halki virtaavaa koskea, vihaista vuotoa. Tässä muodossa kylän nimi säilyi ainakin parin kolmen rippikirjan verran ja muuttui sitten nykymuotoonsa Vihavuosi. Tässä nimen loppuosa vuosi ei suinkaan tarkoita aikaa, vaan vuotamista. Se ei siis taivu niin kuin vuosi-sana taipuu vaan viittaa sanaan vuotaa.

Kun Martti Viljanen ja minä tapaamme jossakin kylillä, niin Matti sanoo, että terveisiä Vihavuoresta, johon minä vastaan, että mitäs Vihavuoteen kuuluu. Martin kuuluisi sanoa Vihavuodesta, mutta kun Hauhon murre ei ollenkaan tunne d-kirjainta, niin siihen tulee joko r tai l. Ns. ällä-alueella sanotaan vualen ja ärräalueella vuaren. Sitten siinä on sekoittavana asiana myös lähistöllä oleva oikea vuori, Vihavuori, mutta koski ja kylä ovat siis nimeltään Vihavuosi. Ällä-alue on aika pieni alue, joka ei peitä läheskään koko Hauhoa, raja on lähellä Hauhon-Luopioisten rajaa (”Male oli lullun lailalla.”)

Teksti: Salme Pohjola