Hämeenlinnan palomuseo

Häme-Wikistä

Hämeenlinnan palomuseo sijaitsee palolaitoksen alakerrassa Kutalantie 8:ssa Katisissa. Museo on vihitty käyttöön vuonna 2003, kun palolaitos muuttui osaksi Kanta-Hämeen pelastuslaitosta. Varsinaisia aukioloaikoja ei ole, mutta mielenkiintoiseen museoon voi varata esittelyajan.

Näyttelyt

Museoon johtavan käytävän seinillä on valokuvia ja varsinaisessa näyttelytilassa on esineitä yli 200 vuoden ajalta.

Hämeenlinnan palomuseossa on nähtävänä kaupungin palotoimen kehitys sadan vuoden ajalta. Museoon on luotu Hämeenlinnan keskustasta katumiljöö. Eri osastojen korokkeilla käytetään kolmea erilaista katukiveystä, jolloin voidaan esitellä palotorjunnan eri aikakausia. Torikiveys kuvaa aikaa ennen vakituisen palokunnan perustamista, jolloin vettä kuljetettiin hevosvetoisilla kärryillä. Turuntien kiveyksellä on vesiposti, joka kuvaa vesilaitoksen perustamisen jälkeistä aikaa. Vuonna 1910 perustettiin vesilaitos, jonka tulo merkitsi vallankumousta palontorjuntaan. Alkuvaiheessa vesiposteja oli ydinkeskustan jokaisessa kadunkulmassa. Kolmas koroke on noppakiveä kuten uusitun torin pinnoitekin. Museossa katu jatkuu takaseinälle asti, kun Antti Leino vuonna 1991 ikuisti vehreän Kustaa III:n kadun, jonka varrella on katulyhtyjä. Hän teki horisonttiviivan jatkeeksi myös yhden ”oikean” 1800-luvun katulyhdyn. Nukketeatterin nukketaiteilija Hilve Tiukkanen loi palomiesten hahmot.

Museossa on mahdollista tutustua kaupungin ensimmäisiin sivutoimisiin palomestareihin Stefan Häggiin ja Gustav Emil af Enehjelmiin, joka organisoi kaupungin vakinaisen palokunnan. Yleisö voi tutustua ensimmäisten palomiesten varusteisiin ja vaatetukseen sekä mielenkiintoisiin sodanjälkeisiin ylijäämäasuihin.

Museoon on rakennettu 1800-luvun lopun asuinhuone, jossa nähdään kaikki ajan palovaaralliset elementit: kynttilät, lyhdyt ja puulämmitteinen uuni. Haasteita palokunnalla riitti.

Kokoelma

Kokoelman vanhin esine on kruununruisku, joka hankittiin Hämeen linnaan vuonna 1782. Ruisku oli joutunut osina historiallisen museon varastoon. Vanhoja asiakirjoja vertailemalla pystyttiin ruisku kokoamaan uudelleen. Pumpattavaa ruiskua käytettiin kaupungin suuressa tulipalossa vuonna 1831, jolloin kaupungin keskustasta tuhoutui kaksi kolmasosaa. Museon arvokkaimpiin esineisiin lukeutuu hyväkuntoinen hälytysrumpu vuodelta 1796.

Ensimmäisen oman vetohevosen palokunta sai vuonna 1916. Ambulanssina toimivat vuonna 1925 kannettavat paarit, joiden alle myöhemmin sovitettiin pyörät liikkumisen nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi. Sateen ja paisteen varalta työntöpaareissa oli kuomu. Potilas makasi jousitetulla alustalla yhden miehen juostessa edessä ja toisen takana kiidettäessä kohti Lääninsairaalaa ja Ahveniston parantolaa.

Museoon on tehty myös malli Hämeenlinnan kirkon torniin vuonna 1884 rakennetusta palovartiointikopista. Kopista palovartija tarkkaili eri ilmansuuntiin havaitakseen mahdollisen tulipalon. Tornista näki kaikkiin viiteen kaupunginosaan. Aina vuoteen 1925 asti on olemassa merkintöjä tornista käsin tehdystä vartioinnista. Tornissa päivystäjällä oli käytössään tyflooni eli pumpputorvi, jolla hälytykset töräyteltiin. Töräysten määrä kertoi, missä tuli oli irti. Kun vartija näki savua, hän tööttäsi kaksi kertaa ja kaikki kynnelle kykenevät juoksivat sammutustöihin toiseen kaupunginosaan. Viidellä tööttäyksellä juostiin viidenteen kaupunginosaan. Merkittävä osa palomuseon esineistöä on peräisin Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmista.

Historia

Idea vanhan palokaluston ja muun rekvisiitan kokoamisesta varastojen kätköistä näyttelyksi putkahti esiin jo vuonna 1987. Aloite museon perustamisesta tuli kaupungin historiallisen museon väeltä, kun he olivat nähneet paloesimies Hannu Toivosen rakentaman palokalustonäyttelyn, joka oli koottu palokunnan 75-vuotisjuhlia varten. Historiallinen museo päätti tallettaa kokoelmiensa palolaitosta koskevan esineistön palolaitokselle perustettavaan pysyvään museonäyttelyyn. Kaupungin arkkitehtitoimisto teki museon perussuunnitelman. Museota koottiin vähitellen 1990-luvun aikana. Tavoite oli, että kaikkien esineiden elinkaari olisi mahdollisimman hyvin tiedossa.


Lähteet

Noudettu kohteesta ”https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hämeenlinnan_palomuseo&oldid=37321”