Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen museo

Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos ja Hämeenlinnan normaalikoulu sijaitsevat samalla pihamaalla. Opettajankoulutuslaitoksen puolelle perustettiin aikoinaan museo, kun opettajaopiskelijat kokosivat yhteen käytöstä poistuneita esineitä. Nähtävillä on myös eri vuosikymmeniltä monenlaista kouluun liittyvää materiaalia. Alla on esittelyjä muutamista museon esineistä.

Miten ennen valaistiin huoneet?
Valo sytytettiin pärepihtiin. Pärepihti sytytettiin varovasti. Päre on ohut puupala, joka sytytettiin palamaan ja sen ääressä tehtiin töitä. Tuli sytytettiin raudan, puun ja kiven avulla. Kivellä lyötiin rautaan ja siitä syntyi kipinä. Kivi, puupala ja rauta eivät olleet suuria. Tuli syttyi kipinästä. Kipinä piti sytyttää myös varovasti. Sisällä seinän lähellä ei käytetty kipinää, sillä muuten talo olisi syttynyt palamaan. Kun kipinää sytyttää, ei saa hermostua, ettei käy pahasti. Pärepihtiä pidettiin seinän eli hirren raossa. Kun kipinöitä oli paljon, niin tuli vihdoin syttyi.

Vanhanajan hatut
Hattuja oli paljon erilaisia. Esimerkiksi oli olkihattuja ja tykkihattuja. Hatut olivat suosittuja ennen vanhaan.

Vanhanajan koulutarvikkeet
Vanhat punavihreät helmitaulut olivat apuna laskemisessa. Helmitaulussa oli myös puunappuloita. Vanhassa vaaleanruskeassa pulpetissa oli kynille ja vesiväripurkeille tarkoitettu kolonen. Laskutikulla saatiin laskuja aikaan. Laskutikku on vähän niin kuin taskulaskin.

Välituntikello
Ennen vanhaan oli järjestäjä, joka soitti välituntikelloa. Järjestäjä joutui katsomaan kelloa koko ajan. Järjestäjä oli joku oppilaista. Kello oli metallia ja sen naru oli itse tehty. Välituntikello oli hyvin vanha. Se oli ruskea, koska se oli niin vanha.

Kaappikello
Kaappikello on 50 vuotta vanha. Se laitettiin museoon vuonna 2000. Kellon koneistossa on kymmeniä rattaita. Koneiston suojana on puukuori ja heilurin suojana lasi. Kello toimi sähköllä. Sen sointiajan saattoi itse päättää. Kelloa käytettiin aikoinaan välituntikellona. Kello on nykyään keräilykappale.

Elokuvakone S.B-Bell 3 Howell ja elokuvapäivä
Museossa oli viisikymmentä vuotta vanha elokuvakone, joka toimii yhä. Elokuvakoneessa oli varalamppu, jos toinen lamppu ei toimi, ja kaksi kelaa. Elokuvat olivat tuohon aikaan mustavalkoisia. Kerran vuodessa tavattiin kokoontua yhdeksi päiväksi liikuntasaliin katsomaan elokuvaa. Jossakin vaiheessa käytiin syömässä ja välitunnilla.